Erästelty sivuseikka novelleissa
Eräjuttuja isälle
Eränkävijän matkassa
Eränkävijä 2012 – 2013, Otava 2012
Näyttääpä siltä, että eräjutuissa nousee nykyisin pinnalle henkilökemia, enemmän kuin erästely. Eränkävijä-kirja on juhlavuonnaan ( 60 v) tullut tilanteeseen, että kilpakirjoituksissa yhä useammin pohditaan kalakaverusten välisiä jännitteitä kuin konsanaan erästelyä ja suurten saaliiden huumaa. Tämä on tietysti ollut odotettavissa, kun pohjoisen suomen kanalintukannat näyttävät hupenevan ja hirvimiehet palaavat yhä useammin reissuiltaan vesiperän vetäneinä. Kalastuskin on näköjään muuttumassa enemmän tunnelmoinniksi kuin suurien petojen kanssa taisteluksi.
Kalastusaiheisen kisan voittajajutussa on yksinkertainen, mutta tehokas rakenne. Kas kun kalastava miehenpuoli on vieraillut ns. kyseenalaisen naisen luona ja naiset ovat päässeet asiasta hajulle.
Metsästysaiheiden voittajatarina taas soljuu miesten kesken ja jännitteenä on appiukon ja vävypojan otattelu henkisellä tasolla.
Metsästysaiheiden kakkosessa on taas yksinäisellä poikamiehellä onni tavata kairassa todella ihanteellisen oloinen vaimoehdokas, joka vaikuttaa sopivan suorasukaiselta ja kosia täräyttää siltä seisomalta.
Kalastusaiheiden kakkonen liikkuu taas fiktiivisissä sfääreissä, kun kyläkauppias järjestää kauppansa menestys tähtäimessään madehiihtokisan. Siinä miehet otsalamppuineen hiihtävät rastilta toiselle ja pilkkivät mateita.
Jotenkin jäin vähän surulliselle mielelle näitä juttuja lukiessani.
Joskus puuttuu todentuntu ja joskus erästely muuttuu sekavaksi jahkailuksi. Menneet ovat ne ajat, jolloin juttuun löytyi jännitettä ja huumoria sekä teemallista ja juonellista selkeyttä.
Mutta jutuissa on toki lueskeltavaa erähenkiselle isäpapalle, jos muuta tekemistä ei löydy. Kuumille kivillehän nämä kirjat yleensä menevät kaupoissa isänpäivän ja joulun seutuun.
Minulla on kokoelma mainittuja Eränkävijä – kirjoja niin, että edustettuina ovat vuodet 1960 – 2005 lukuunottamatta v. 1985 julkaisua eli yhteensä 45 kappaletta. Vanhempia kirjoja olen haalinut antikvariaateista ja 80 – luvun lopulta lähtien oli tapana ostaa se itselleni isänpäivälahjaksi.
Aikoinaanhan tämä mainittu kirjanen sisälsi runsaasti, jopa suorastaan koostui todellisista eräaiheisista helmistä. Viimeistään 2000 – luvulla juttujen taso keskimäärin mielestäni selkeästi laski. En tiedä millaisen seulan julkaistava aineisto joutuu lopulta läpäisemään, mutta vaikutelma oli jo valitettavasti pidemmän aikaa se, että entuudestaan nimekkäämmät kirjoittajat saivat palstatilaa vaikka minkälaisella hölynpölyllä. V. 2005 vuosikirjan luettuani rupesi ihan oikeasti tuntumaan siltä, että nyt on viimeistään aika ottaa etäisyyttä ja vetää henkeä. Mitään suurempia vieroitusoireita en ole vielä havainnut. Olen kyllä kiinostunut edelleen jahtaamaan ensimmäisiä, 50 – luvun kirjoja ja myös vuoden 1985 julkaisua. Viimeksi mainitun olen kyllä joskus lukenut, mutta pieni painosmääräkö lie syynä vai mikä, mutta omaan hyllyyn en ole sitä mistään onnistunut saamaan.
Minulta voit saada vuoden 1985 Eränkävijän. Tarjoat sitten kahvikupillisen ( ilman pullaa riittää ) kun satutaan baariin. Pistähän nimi ja osoite, niin postitan kirjan sulle. 🙂 Minun eka Eränkävijä-juttuni ”Suutarinen” oli tässä opuksessa.
Yst. terv. Jouko
e-mail jouko.varonen@quicknet.inet.fi