Näkymiä Värtsilän pururadalta

Käyn silloin tällöin kiertämässä Värtsilän pururadan. Tavallisesti tämä reippailu jää hämärään tai pimeään. Silloin laitan lähtiessäni saunan lämpiämään ja kuljen reippaasti kerran tai pari valaisimen kanssa noin saunalenkiksi. Ratahan on valaistu, mutta valot sammuvat illalla 19-20 maissa.

Kuva: Alpo R.

Tällä kertaa läksin ihan päiväaikaan, koska Värtsin tietojen mukaan rata oli kunnostettu. Se oli nähtävä oikein valoisan aikaan. Sää oli hyvä ja lämmin. Rata oli todella hyvässä kunnossa. Ruohot oli silputtu jollain isolla leikkurilla. Ilmeisesti traktorilla. Kyllä kelpasi katsella luontoa radan molemmin puolin. Polulle ja sähkölinjalle kaatunut koivu oli siirretty sivuun.

Räpsin kuvia kauempana asuvillekin katseltavaksi.

Radan alkupäässä on taulu, jossa on ehdot radan käytölle. ”Kuntoiluun, muu käyttö on kielletty” Täytyy myöntää, että minä olin siellä liikkeellä vähän luvattomasti, koska liikuin siellä vain ”huvin vuoksi” -en siis kuntoilumielessä. Mutta älkää hiiskuko kellekään, niin eivät saa tietää.

Rata kulkee mutkitellen kauniitten soraharjanteiden väleissä. Nämä samaiset painanteet ja mutkat olivat jatkosodan aikaan tärkeitä, kun oli päästävä kulkemaan Savikontien varressa oleviin puolustusasemiin suojassa mahdolliselta suorasuuntaustulitukselta Sääperin suunnalta. Siellä täällä näkyy vielä kranaattien kuoppia polun varren metsässä. Aika on parantanut nekin haavat ja valtaosa kuopista on tasoittunut.

Kun koulupoikana oikaisin Patsolan koulusta kotiini tämän metsän poikki niin kranaattikuoppia oli runsaasti. Hypittiin kuopasta kuoppaan ja ammuttiin puukepillä oletettua vihollista.

Kuva: Alpo R.

Enää ei näkynyt vihollista eikä juuri kuoppiakaan. Sen sijaan luonto oli koristellut polun varret erittäin kauniiksi. Siellä oli kypsiä puolukoita, mustikat jo vähän ylikypsiä, sieniä harvakseltaan. Tottakai olin varannut sieniveitsen ja pussin sieniä varten. Metsä on enimmäkseen vanhaa kuusikkoa, joten maa on niissä paikoin pehmeän sammalen peittämää. Teki mieli heittäytyä sammalvuoteelle katselemaan taivasta. Katselen sieniä, mutta oletettuja tatteja ei vielä löydy. Vaaleita orakkaita löytyi, mutta toukat olivat ne jo varanneet itselleen. Kehnon näköisiä kehnäsieniä löytyi, muutama kanttarelli ja akansieniä. Hyvä sienimunakas niistä syntyikin.

Sitten löytyi yksi sieni, joka muistuttaa sellaista sientä, jonka nimeä ei uskalla julkisesti lausua. Jos Japanissa saataisiin tietää, että Värtsilässä mahdollisesti on sitä kallista sientä, niin kylläpä siitä mylläkkä nousisi. Uusia lentokenttiä pitäisi rakentaa ja entisiä suurentaa.

Vaikka en oletetun sienen nimeä uskalla julkaistakaan, niin hakukoneet saattavat silti löytää vihjeen rivien välistä ja etsintäjoukot tulevat laumoittain sieniä etsimään.

Joten menkää nyt hyvä Värtsilän väki pururadalle hyvän sään aikaan ennenkuin vieraat valtaavat tienoon. Pitempimatkalaisiakin varmaan sallitaan muutama kerrallaan. Pyörät on jätettävä viimeistään painonnostotelineen luokse siistiin riviin.

5 comments for “Näkymiä Värtsilän pururadalta

  1. Kuin koodikieltä.
    Pururadan voisi olla jaappanista suomeksi Koeta löytää ja sieniä paikallisesta suomeksi Katsopas.

  2. Alpo hei, huvin vuoksi liikkuminen on myös kuntoilua. Sillä hoidetaan mielen kuntoa.

  3. Tuo sienikuvassa alhaalla vasemmalla oleva sieni on mielestäni viiruvalmuska.

    Tuoksuvalmuska, se kallis sieni, on ruskeampi. Metsäntutkimuslaitos METLA:n keräämien tietojen mukaan sientä esiintyy harvakseltaan petäjäkankailla ympäri Suomen. Miksi ei siis voisi löytyä Värtsilästäkin.

  4. Käveleminen on varmaan kuntoilumuodoista halvin, jossa huvi ja
    hyöty yhdistyvät.

    Meillä oli tässä muutaman ihmisen halkotalkkoot, joten tänään
    en tarvitse lähteä erikseen kuntoilemaan. Talven puut ovat
    varastossa.

    Lapsenlapsen kanssa kävimme muutama päivä sitten kärpässieniä
    potkimassa. Hän, 3v., oppi tunnistamaan herkkutatin.

  5. Kuula Alpo- en ihan pururadalta kerännyt sieniä, vaan melkein ja sain harva se päivä ruokatarpeet meidän perheelle. Edellisvuosina paljon enemmän kuin nyt. Meillä vielä syödäänkin sieniä ja hyvää on. Muuten on ollut marja- ja omenatalkoita. Nyt sekin on ohi – ei kun saunaan.
    MirjaSisko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *