Topolinvaaran takana

Nopsailemassa, osa 3

”Nimet muuttuu vain ja niillä peitetään, ettei mikään muutu lain, ihminen säilyy entisellään”, näinhän sitä rallateltiin eräässä nuoruuteni iskelmässä.

Sävelmä tulee pakostakin mieleen kun ylitän Ilomantsintietä lähipyöräilyretkelläni Tohmajärven ja Joensuun kunnanrajan kohdalta ja suuntaan kohti Venäjän rajaa. Vielä jokin aika sitten olisin samassa paikassa pysähtyessäni voinut mainita olevani Värtsilän ja Tuupovaaran rajalla ja jatkavani matkaa Neuvostoliiton rajalle. Nyt olen tullut tähän pisteeseen reittiä Ulriikantie-Halkolahdentie-Ilomantsintie-Kaustajärventie-Huoltotie-Myllytie.

Toki olisin voinut kääntyä Myllytieltä Ilomantsintiellekin, ajaa ohi oikealle jäävän Saarilammen ja polkea tsasounan ohittavaa asfalttitietä ja kääntyä rajavyöhykkelle vasta jyrkän mäen päältä. Nyt haluan kuitenkin katsastaa, onko lapsuudenaikainen kauppareittini vielä läpikuljettavassa kunnossa.

Humu-Hämäläisen kaupasta ostettu veljeni Jaguaari, vm -48. Kuva SM.

Idän kauppatiellä

Viisikymmentäluvulla olisin oikaissut kauppareissullani kotoani Ahvenraan, siitä Topolinvaaran yli kohti vanhaa Korpiselkä-Värtsilä tienpohjaa ja Saarivaarassa sijainnutta Ihanuksen Santerin kauppaa.

Päästäkseni samalle reitille ajankin hieman takaisin Kaustajärven suuntaan ja Lotinan ylitettyäni käännyn vasemmalle. Päädyn polkemaan erittäin hyväkuntoista kesäasutus ja maatalouskäytössä olevaa tietä Saarilammen taakse. Pikkuhiljaa tie kuitenkin ikäänkuin haihtuu heinikkoon, mutta onnistun silti suunnistamaan mututuntumalla takakautta erään talon pihamaan reunaan. Mielessä herää kysymys että mistäs kautta nyt jatketaan?

Juuri näillä samoilla paikkeilla minut valtasi lapsena pelko ja hämmenyys. Olin tulossa Ihanuksen kaupasta isän Diamond-merkkisellä pyörällä tangon välistä kitkuttaen. Olin kuullut kerrottavan kuinka eräs poika säikähti täällä karhua pahanpäiväisesti koulumatkallaan.

Yht’äkkiä minäkin olin varma että mäen rinteessä oli karhu. Lienee rajan läheisyyskin lisännyt pelkotilaani. Mietin kauan uskallanko jatkaa matkaa kotiinpäin, mutta pakko mikä pakko. ”Karhun” ohi ajaessani huokasin helpotuksesta sillä sehän oli vain suurikokoinen tervaskanto!

Muistan toisenkin Diamondilla tekemäni kauppareissun. Ihanuksen kauppa ei ollut vielä auki ja kylän naiset pasittelivat kaupan rappusilla seisoskellessaan, että kuinkahan se meidän Armi pärjää sen Kilin kanssa siellä Kauko-Idässä.

Näin siis lapsuudessani. Nyt talon pihamaalla lasten kanssa puuhaava emäntä ei luule puskassa rymyävää miestä mesikämmeneksi, vaan opastaa minut ystävällisesti maantien reunaan. Sanoo jopa tunnistaneensa tulijan!

Vyöhykevesillä

Saarivaaran suunnasta tuleva yleinen hiekkatie päättyykin tähän. Olen ottanut liikkumisluvan mukaani joten päätän jatkaa matkaani entistä Saarivaara-Värtsilä (Vanha) tienpohjaa seuraten. Poljen noin kilometrin rajansuuntaisesti ja tulen Halkolahdentien päätepisteeseen jota myöten kurvaan oikealle.

Jätän nyt taakseni reitin, jota pitkin Väinö Linnan rykmentti eteni aikoinaan joko Saarivaaran, Havuvaaran tai Vanhaan Värtsilän suuntaan. Entisen viljelyssuomme kohdalla mieleeni välähtää muisto kesältä -44, olin silloin kolmevuotias. Väki istui heinätöiden lomassa ruokatauolla ladon kynnyksellä. Yht’äkkiä metsänrajassa alkoi lentokoneiden lyhyt taistelu. Toinen kone putosi savuten jonnekin korven kätköihin.

Rajavyöhyke päättyy näillä paikkeilla ja olen taas ”Suomen puolella”. Laskettelen vielä jyrkähkön alamäen ja pysähdyn Ulriikantienhaaran postilaatikolle. Rajavartiolaitoksen auto ohittaa minut ja heilautan sille kättäni. Toisella kaivan Hesaria ja Karjalaista postilaatikosta. Pyörää liiteriin työntäessäni vilkaisen matkamittaria, se on tehnyt tenän jossain vaiheessa. Yhdistetylle Huoltotien ja Topolinvaaran kierrokselle kertyi arvioni mukaan matkaa viitisentoista kilometriä.

Johannes

4 comments for “Topolinvaaran takana

  1. Kyllä te Tellervon kanssa osaatte kirjoittaa – kiva
    Terv. Mike

  2. Kiitos Johannes hienosta tarinasta! Oli mukava tehdä kuvitteellista matkaa kanssasi alkulämmittelynä omalle päivän pyöräretkelle.

    Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpömittari näyttää +18. On aika sulkea kone ja polkaista kohti Viikkiä.

  3. Kiitos taas Johannekselle matkakertomuksesta. Toiset tekevät kalliita ulkomaanmatkoja ennenkuin voivat kirjoittaa matkakertomuksiaan. Johanneksella se käy varsin kätevästi Nopsalla ja Jaguaarilla.

    Yritin selvittää Karttapaikasta Johanneksen reissuja, mutta ei se oikein onnistu. Mm Topolinvaaraa ei Karttapaikan mukaan ole olemassa. Topolvaara sensijaan on.

    Ihmeen nuorena on mieleen jäänyt lentotaistelu. Minäkin olen muistavinani sellaista, että olisi kuljetettu lehmää jostain Patsolan yhteislaitumelta ja piti juosta lentokoneita pakoon lepikkoon. En tiedä voiko se olla totta vai kuvittelua

  4. Aina ei pyöräilemään lähtiessään tiedä minne sitä lopulta päätyy. Lähdin päivällä Viikkiin ja päädyin Hoilolan kukkaniityille perhosia ja hyönteisiä katselemaan. Oli siellä yksi lepakkokin.

    Gardenian käytävägalleriassa oli esillä Vesa Koskelan valokuvia Tuupovaaran Hoilolasta. Kesäkuussa kuvat ovat olleet nähtävänä Joensuun kaupungin kirjaston Muikku-salissa. Ensiesityksensä näyttely on saanut Hoilolan kyläkaupalla heinäkuussa 2011.

    Näyttelyyn voi tutustua myös verkossa
    http://www.vesakoskela.net/index.htm

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *