Piirtämisen perusteita
Jokaisessa asuu taiteilija
Piirroksia vaiheittain
Piirtäjän suuri käsikirja, Kustannus-Mäkelä Oy 2012
Muistuu mieleen, miten opettajana toimiessani neuvoin lapsia aloittamaan eläinten piirtämisen geometrisista kuvioista. Niinpä hevosenkin piirtämiseen tarvitaan muutamia eri asennoissa olevia ympyröitä ja soikioita ja sitten tietysti pitää yhdistellä nämä kuviot ja vähitellen siirtyä tarkempaan luonnosteluun. Tällaista oppia usein tarjotaan varsinkin aloittelijoille suunnatuissa oppaissa, joihin tämäkin kirja seikkaperäisyydestään huolimatta osittain lukeutuu.
Kirja paneutuu aluksi piirtämisen perusteisiin. Välineet ja materiaalit pitää valita huolella. Pitää oppia näkemään kohteensa oikealla tavalla ja piirtää se minkä näkee, eikä sitä mitä luulee näkevänsä. Ääriviivapiirros ja liikepiirros ovat hyviä apukeinoja, kun opettelee piirtämään näkemänsä.
Piirtämisen perusteisiin kuuluvat myös luonnostelu, varjostukset ja muotojen kehittely. Kirjassa opetetaan myös kukkien piirtäminen vaiheittain, maisemien ikuistaminen, eläinten piirtäminen, ihmiset, asetelmat ja erikoisteemat, kuten perspektiivi, valaistus ja tekstuurit.
Opas sopisi hyvin vaikka peruskoulun kirjastoon tai opettajien oppaaksi, sillä kirjan tuhat piirrosta opetetaan usein vaiheittain, vähitellen piirrosta tarkentaen. Pidemmälle kuvaamataitoa opiskellut ei kirjasta niinkään hyödy, mutta jos on vaikka keskeyttänyt harrastuksen tai aloittaa sitä, voi tällainen peruskurssi auttaa pääsemään juonelle.
Kirjan tekijä neuvoo myös piirtäjää käyttämään koko käsivartta, ei vain rannetta ja kättä. Rentoutusharjoitukset, joissa ei pyritä varsinaisiin piirroksiin ovat tärkeitä. Monella kuvataiteilijalla onkin tällaisia harjoituksia varten omat lehtiönsä.
Kirjaesittelystä tulee mieleen perinteikäs
Turun piirustuskoulu joka on tuottanut
monta nimekästä taiteilijaa.
Tietämäni mukaan ainakin yksi kaustajärveläinenkin
kävi ajallaan piirustuskoulun, saattaa heitä olla
usempikin. Myös Helsingin taidekoulusta valmistui
eräs mainosalan yrittäjä.
Kuinkahan monta ”picassoa” taide on menettänytkään kun
kaikilla ei ollut aikoinaan mahdollisuuksia taitojensa
kehittämiseen.
Olen jo ehkä maininnutkin, että isälläni oli kansakoulun
päästötoistuksessa piirustuksessa kymppi. Kun pyysimme
että piirrä meille, isä piirsi yleensä hevosen,
se oli hänen mieliaiheensa.
Kuinka me nauroimmekaan kun eräs Pentti poika väritti
piirustuksenssaan ruohikon punaiseksi. Opettajakin kysyi,
että onko pihamaalla tulipalo? Tiedä vaikka olisimme pilanneet
mahdollisuudet Reidar Särestöniemen veroiselta taiteilijalta.
Oletteko taiteilleet seisten lumihankeen. Lienee ainoa taiteenlaji jonka osaan. Sekin on lähellä piirustusta tai oikeammin vesiväritöitä.