Kuten aikaisemmissa kirjoituksissa on tullut esille, oli jo vuosina 1941-42 maassamme vakava työvoimapula. Tilanne oli täysin päinvastainen tähän päivään verrattuna. ”Sorvin” ääreen määrättiin silloin valtiovallan mahtikäskyllä lähes kaikki, ”vauvasta vaariin”, jotka olivat jääneet maanpuolustustarpeen ulkopuolelle.
Kuntien työvoimaviranomaisten tehtäväksi annettiin säädetyn lain perusteella kotirintaman lasten ja nuorten sijoittaminen työkykyään vastaaviin tehtäviin. Lain perusteella kaikki yli 15-vuotiaat määrättiin kesätöihin.
Vanhaan Värtsilään oli komennettu työvelvollisia Joensuusta asti ja vastaavasti Värtsilän kaupat ja toimistot oli suljettuina keskiviikkoisin ja henkilökunta oli maataloustöissä lähiseudun maataloissa, eräs jopa Pälkjärvellä asti.
Tyovelvollisia Värtsilässä 1942. Kuvat Hilkka Partanen.
Ryhmävalokuvassa työvelvollisia Kassapellolla Värtsilän Notkolla. Heidän työn kuvansa jäi minulle epäselväksi, mutta ainakin he olivat auttamassa ihmisiä väestönsuojaan ilmahälytyksen sattuessa. Kuvan lotat olivat Peijonniemen tyttöjä ja keittelivät ruokaa porukalle. Kuvan pojat tunnistan Karintaustan ja Pussinpohjan pojiksi. Edessä seisoo nuorin enoni, lentokonemetallista tehty puukontuppi vyöllä.
Velvoitetyötä.
Toisessa kuvassa juurikasvimaan perkaajia. Kaksi tytöistä komennuksella Joensuusta. Tulivat aamujunalla ja palasivat iltajunalla. Melkoinen työmatka, kun se junan kulkuaikakaan ei niin nopeaa ollut. Vasemmassa laidassa ahkeroi tämän kirjoittaja, aikaa on ehtinyt vierähtää 70 vuotta.
Varmennettua näyttöä ahkeran työvelvollisen Aarre Partasen työpäiväkirjan sivuista kesältä 1941. Työtuntien varmentajina äti ja isä, sekä H. Saukkonen= Helmi Saukkonen, Kakun tyttöjä, oli evakossa Kaurilassa välirauhan aikana.
Työkirjan toinen puoli.
Hilkka Partanen 17.6.2012.
Hienoa paikallishistoriaa Hilkalta dokumentteineen.
Musiikin sanat jäljempänä eivät ihan istu aiheeseen, mutta annettakoon se anteeksi minulle.
Kuunkuiskaajat vuonna 2010 Työlki ellää
http://www.youtube.com/watch?v=fjF—dfSr8
Ihan hiljaiseksi vetää tuo Hilkan kirjoitus.. Jotenkin tuntuu, että ei olisi pahitteeksi tuollainen velvollisuus nykypäivänäkään. Nytkin on tekemätöntä työtä, mutta työ on nyt niin kallista, ettei sitä kannata tehdä eikä teettää ainakaan normaalipalkalla. Ja halvalla tekeminen taitaa olla rikollista.
Pari vuosikymmentä noitten ”Hilkan velvoitetöiden” jälkeen kuntien piti yrittää keksiä työttömille jotain palkkatyötä henkensä pitimiksi. Keksittiin Hätäaputyöt, työttömyystyt tai mitä nimeä lieneekään käytetty. Niissä maksettiin Wikipedian mukaan 20% pienempää palkkaa kuin kouluttamattomalle sekatyömiehelle olisi muuten maksettu. Työ oli kelvattava olipa se missä päin Suomea tahansa.
Mikäli muistan oikein niin näitä töitä sai tehdä / teettää vain talvella. Eli karkeasti sanoen ojaa alettiin kaivaa vasta kun maa on jäässä. Kesä pidettiin taukoa ja jatkettiin kun maa oli taas jäässä.
Sota ajan työvoimana käytettiin myöskin sotavankeja ja niistä sellaisia luottovankeja. Monissa maataloissa heitä silloin oli. Yleensä mielellään näihin töihin tulivat sillä maataloissa ruoka oli selvästi parempaa ja riittävästi verrattuna vankileirien oloihin.
Presidentti Rytin huolenaiheena oli koko sota ajan työvoiman riittävyys. Hänen laskelmissaan sotaväen osuus ei saanut ylittää 16% väestöstä. Jos sotaväen miesvahvuus nousisi kovin tämän rajan ylitse niin elintärkeät toiminnot väestön toimeen tulon ylläpitämiseksi olisivat kärsineet huomattavia vahinkoja.
Kyllä ihminen on valmis ponnistelemaan paljonkin kun on kysymys oman henkikullan säilyttämisestä.