Juhannusjuna

Elettiin aikaa jolloin Niiralan-Joensuu välisellä rataosuudella oli vilkas henkilöliikenne. Viisi vuoroa päivässä. Illalla kymmenen aikoihin tullut juna yöpyi Niiralassa. Seuraavana aamuna se läksi kuuden aikoihin kohti Joensuuta niin että oli perillä hyvissä ajoin ennen kello kahdeksaa. Matkustajat ehtivät hyvin kouluun ja töihin.

Kävin usein asemalla junan tulon aikaan, lähellä kun asuin. Junan tulossa oli jotain jännittävää. Koskaan ei voinut tietää ketä juna toi tulleessaan. Asemalla kuuli myös kuulumiset kaupungista. Siihen aikaan kaupunkireissut eivät olleet jokapäiväisiä visiittejä. Jotkut isännät ,jotka olivat nauttineet kaupunkituliaisia jo kotimatkalla, jäivät kertomaan yksityiskohtaisesti kuinka jumalatonta elämää suurkaupunki Joensuussa vietettiin. Kylän taksit olivat usein asemalla odottamassa kyytiä. Lähes kaikille matkustajille riitti vastaanottajia. Vilske asemalaiturilla kertoi elävästä maaseudusta ja siitä että julkisia kulkuneuvoja käytettiin ilman eri kehotuksia tai kampanjoita. Ei ollut kahta autoa joka talon pihassa.

Eräs junan vastaanotto kerta on jäänyt erityisesti mieleeni. Oli juhannusaatto. Kahden motti oli tulossa. Kävelin verkkaisesti asemaa kohti. Aurinko paistoi lämpimästi pilvettömältä taivaalta. Hiekkatie tuoksui kilpaa tienvarren kukkien ja radan tervalle tuoksuvien liipettipöllien kanssa. Haavanlehdet läpättivät kivasti vienossa kesätuulessa.

Asemalaiturilla oli paljon hyväntuulisia vastaanottajia. Monet saivat sinä juhannuksena juhannusvieraita kaupungista. Kukaan ei tuntunut välittävän vaikka juna olikin hiukan myöhässä.

Katselin ylös semahfoorin mäkeen. Senkkari oli ylhäällä joten juna tulisi pian. Olikohan junassa kolme vai peräti neljä vaunua. Paljon matkustajia siinä täytyi olla kun oli näin paljon vastaanottajiakin.

Yllätys oli aito kun juna tuli näkyviin. Asemaa kohti tohisi UKKO-PEKKA! Höyryvetureiden kuningas.

Kuva: Wikipedia

Veturin keula oli koristeltu kahdella isolla koivulla. Perässään se kiskoi kolmea hienoa puuvaunua joiden ovenpielessä oli teksti 2lk.

Komeus lipui arvokkaasti asemalle. Veturin avoimesta sivuikkunasta kuljettaja vilkutti äimistyneelle vastaanotto joukolle.

Vaunuista purkautui riehakkaita juhannuksen viettäjiä. Minäkin sain vieraani ja tuliaiseni.

Sinä juhannuksena saunottiin pitkän kaavan mukaan ja soitettiin ulkona ”rammarilla” Kauko Käyhkön Kalastaja Eemelin valssia.

Jore

15 comments for “Juhannusjuna

  1. Jopas kirjoitit mukavan tarinan Jore. Tämä tarina varmasti poikii vielä monia omakohtaisia muistoja junamatkoista kommenttien muodossa.
    Tee Jore vielä jatkoa tähän ”junailuun” kun olet kuitenkin sen syvällinen tuntija. Monet eivät ehkä ole tulleet ajatelleeksikaan kuinka tuo Ukko-Pekka peruutetaan Joensuuhun takaisin.

  2. 50-luvulla koulupäivä Joensuun Keskikoulussa päättyi lauantaisin klo 16.40 – jos oikein muistan. Me poikakaverit ostettiin ranskanleipä kaupasta ja noustiin Kaurilaan ja myöhemmin sitten Niiralaan lähtevään junaan. Ranskanleivän ahmittuamme siirryimme eteisestä vaunuun istumaan. Juna nytkähti liikkeelle. Usein juoksimme Tikkalassa kioskille jotain makeaa suuhun pantavaa ostamaan. Ennen Tohmajärveä – joskus – ei joka matkalla – kiipesimme vaunujen välistä junan katolle, juoksimme siellä ja hyppäsimme seuraavan vaunun katolle ja sieltä alas eteiseen. Naama vähän nokeutui, ja vaatteet piti puistella. Mutta rohkeuden tuoma mieli oli korkealla.

    Alkuvuosien aikana siirryimme Kaurilassa veturiin, joka vei meidät Niiralaan. Sieltä Karppi – Lintulan ”renki” – kyyditsi kotiin. Usein kuitenkin minä juoksin 4 km:n matkan hevosen edellä, jotta ennättäisin ensimmäisenä saunaan.

    Koska koulu alkoi maanantaisin vasta klo 14, ennätimme aamujunalla Joensuuhun. Selässä oli reppu ja siinä lanttukukko. Kädessä maito- peelari. Edessä kuusi päivää koulua rehtori Helmi Kokin jämerässä johdossa. Hänen lisäkseen entisiä värtsiläisiä olivat lehtori Evi Laakkonen ja isällinen vahtimestari Vanninen (etunimi Aleksanteri, tarkistin nimen kirjasta Laila Halonen, Karjalaisen kolun taival).

    Junat – halko- ja hiiliveturiset sekä ”lättähatut” – ovat olennainen osa kouluvuosiani. Ehkä vielä joskus tulevaisuudessa palataan raide- liikenteen mahdollisuuteen. Kun bensa loppuu ja kiire vähenee! Saa nähdä, kuka on näkemässä. – Mutta niistä ajoista ”päivääkään en vaihtaisi pois”, vaikka kesäksi pitikin jättää tyttökaveri kaupunkiin ja tarttua sontahankoon pellolle talvella kuskattuja kasoja levittämään, kämmenet verillä, ne ”herrojen” kämmenet, jotka syksyllä taas junaan kiivetessä olivat kovettuneet. Ierikka

  3. Ja juna kulkee vaan….

    Mukaansa tempaava kerrontaa Jorelta.

    Mieleen tuli monet mummolareissut välillä
    Joensuu-Kaarnalampi, ne tehtiin junalla
    ja pääasiassa kesäisin.

    Kerran kun me koleme pientä siskosta
    laskeuduimme junasta ja lähdimme kasseinemme
    pitkässä heinikossa kahlaamaan kohti
    mummolaan menevää tietä, kurkottivat veturinkuljettaja
    ja lämmittäjä päänsä ulos veturista ja sanoivat
    toisilleen että tytöthän ovat kuin ahomansikat.

    Varmaan olimmekin, sillä meillä oli äidin ompelemat
    punaiset vakosamettitakit, kukkahameet ja silkkirusetit
    hiuksissamme. Niin, ja jalassa valkoiset polvisukat ja
    tennarit.

    Junantuloaikaan mummo katsoi aina tuvan päätyikkunasta
    alamäkeen purolle päin ja huokasi pettyneenä jos ketään
    ei näkynyt tulevaksi. Muistan monet lomalaiset jotka
    saapuivat hikisinä ”perperi” käsivarrella, lierihattu päässä,
    käsilaukku kainalossa ja matkalaukku kädessä. Saattoipa kaulassa
    keikkua kamerakin.

    Aina heidät otettiin ”syltä kättä olalle” vastaan.

  4. Hieno kuvaus menneen maailman menosta! Lisää tällaisia. Junamatkoista ja kaikesta muusta.

    Nykyajan juhannusjunan matkaa Helsingistä Rovaniemelle pääsee seuraamaan TV:n, radion ja netin kautta tapahtuvassa suorassa lähetyksessä juhannusaattoillasta juhannusaamuun kolmentoista tunnin ajan

    http://teema.yle.fi/teemat/juhannusjuna

  5. Juhannusjunamatkan muistan minäkin jos 50-luvun loppupuolelta. Olin kai jotain 14 vuotias ja lapsenlikkana serkun perheessä Joensuussa.
    Muistan alkukesästä pohjattoman koti-ikävän vaikka juhannuksen seutuun työrupeamaa oli varmaan vasta se kolmisen viikkoa. Lättähatulla tulin Kaurilan asemalle.
    Junamatka ei ollut mitenkään merkittävä vaan se kävelymatka kohti kotia Pimeäänkankaaseen, oisko pari kilometriä ollut. Aurinko paistoi, niittykukat kukki ja kaikki tuoksui niin ihanalle. Päällä ihan uusi punapallokuvioinen hame ja valkea pusero. Ja matka kohti KOTIA.
    Loppukesän ikävää en enää muista, liekö ollutkaan.

  6. Omat kokemukseni Niiralan-Joensuun välillä ovat melko vähäiset.Mutta Joensuu-Helsinki-Joensuu väliltä kertoilen
    vähän miten matkat taittui 60 luvun alkupuolella junalla.
    Vaikka olin junan viemä niin kyllähän sitä piti käydä koti-
    seutua välillä katsomassa.Kun istui 10 tuntia puupenkeillä
    jossa oli vain sametti pehmusteena niin istuma lihakset olivat
    kovalla koetuksella ja kun matkustus tapahtui useimmin yöjunalla.Erikoisesti on jäänyt mieleen juhla pyhät kun palattiin kotiseudulle junat olivat aivan tupasen täynnä mutta se tunnelma !!!!!
    joka siellä vallitsi oli sanoin kuvaamaton käytävätkin olivat
    aivan täynnä matkustajia mutta hyvä sopu antoi tilaa siihen
    aikaan ei oltu turhan nirsoja asioista.Kun lähdin esim:
    Helsingistä klo 22.00 niin olin perillä Kenraalinkylässä
    seuraavana päivänä noin klo 16.00 maissa niinpä sai Äiti oikein
    virkeän pojan pojan kotiin käymään.Kun nykyisin juna matka sujuu jo reilusti jo alle viiden tunnin mutta jatko Joensuusta
    Kenraalinkylään on taas mutkikkaampi juttu ,joka olis taas toisen messun paikka.

  7. Yö päivävaunussa kovalla penkillä Helsingistä Pieksämäen kautta Joensuuhun ja siitä Niiralaan oli 50-60-lukujen vaihteessa rankkaa.
    Mutta koti-ikävä oli sen verran kova, että piti muutama kerta vuodessa tuo matka tehdä. Nyt on toisin. Eläkeläiselle junamatka on myös edullinen. Hyvää Juhannusta matkalle tai kotiin! Kuka sitä missäkin viettää. Ierikka

  8. Mikähän erikoismatka lienee ollut kyseessä tuossa juhannusjunamatkassa. Eihän ollut kovin tavallista, että höyryvetureita käytetiin, sehän oli jo kuitenkin ”lättähattu” aikaa.

    Tuosta Ilmarin matkasta tulee ajatus, että onkohan tässä mikään muuttunut kovinkaan paljon.. paitsi penkit. Kun silloin Helsingistä Värtsilään junamatka kesti toistakymmentä tuntia ja Värtsilästä Kenraalinkylään vielä muutaman tunnin.

    Nyt Hesasta Joensuuhun kestää muutaman tunnin, mutta sieltä Kenraalinkylään yleisillä kulkuneuvoilla ehkä ainakin yhtä kauan kuin ennen koko matkaan yhteensä.

  9. Täytyy täydentää juttua hiukan näin kommenttiosastolla.AlpoAatos on aivan oikeassa että 60-luvulla elettiin VR:n lähi henkilöliikenteessä vahvasti moottoroitua kiskobussi aikaa.Junia kutsuttiin lättähatuiksi tai moteiksi.Niiralaan liikennöi lättähattu yleensä kaksivaunuisena joista toinen vaunu oli vielä puoliksi tavaran kuljetusosatona.Tuo Juhannuksen erikoisjuna oli varmasti lättähattujen vaunupulan sanelema.Mottejahan kulki Joensuusta myös pohjoisen suuntaan.
    Veturit ja lättähattujen vetovaunut käännettiin Niiralan asemalla
    kääntöpöydällä.Se oli käsikäyttöinen peli joka sijaitsi liki asemarakennuksen kohdalla,ratapihan toisella puolella.Vieressä oli myös iso vesisäiliö josta höyryveturit täydensivat tarvitsemaansa vettä.
    Semafori on vanha rautateiden viittaopastin.Sellainen oli Niiralassa radanvarressa Kalamestarin kohdalla.Jos viitta oli 45 asteen kulmassa oli junilta ajo kielletty opasteen ohi.

  10. Uutisten mukaan juhannusjunat ovat olleet tänään täysiä varsinkin iltapäivällä. Suosituin väli on ollut Helsingistä Itä-Suomeen.

    Kyllä näillä nykyisillä junilla kelpaa matkustaa. Omat suosikkipaikkani junassa ovat kaksikerroksisten vaunujen yläkerran ikkunapaikat. Sieltä korkealta on kiva katsella kauniin kotomaamme maisemia.

  11. Minun kokemukseni Ukko-Pekan puupenkkikyytiin ovat melko vähäiset. Olympiavuonna 1952 oli olympiastadionilla lasten voimistelujuhlat ja sinne myös Värtsilän koululaiset tekivät matkan. Junamatka kesti 12 tuntia. Minä keksin makuupaikan penkkien yläpuolella olevalta ”hattuhyllyltä”

    10 vuotta myöhemmin kävin armeijan Riihimäellä ja matkat sinne tapahtuivat junalla Pieksämäen kautta. Pieksämäellä oli yleensä pitkä tauko ja Kuopioon menevät vaunut erotettiin omaksi junakseen.

    Pitkän tauon aikana monet käyttivät asemaravintolan palveluja viimehetkeen saakka, jopa sen ylikin. Kerran eräs ”maistissa” oleva mies kyseli että meneekö tämä juna Joensuuhun, me sanottiin että Kuopioon tää menee.. Toivottavasti asia selvisi hänelle ennen jiunien lähtöä

  12. YLE:n Juhannusjuna – ohjelma oli mahtava suoritus. Junamatka Helsingistä Rovaniemelle. 13 tuntia. Matkaa voi seurata muiden askareiden lomassa radiosta ja loppuyö TV:stä. Ohjelma oli niin pitkä, että välillä kerkisi käydä kylätoimikunnan järjestämässä Juhannusaaton tapahtumassa ja saunassakin. Koko yötä en sentään junaillut, mutta pari viimeistä tuntia kuitenkin. Katselen joskus nauhalta lisää.

  13. Minäkin matkailin osan iltaa Ylen Juhannusjunassa. Vaan uni voitti kesken matkan, niin kuin joka kerta Helsingin ja Joensuunkin välillä.

    Kyllä oli junan ravintolavaunu stailattu viihtyisäksi Marimekon tekstiileillä!

    Juhannusjuna on katsottavissa Areenasta neljän viikon ajan http://areena.yle.fi/tv/1553547
    Areenassa lähetys on jaettu neljään jaksoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *