Näyttelijä Pekka Laiho

Teatterissa ja kapakassa
Rönsyilevää kerrontaa

Pekka Laiho: Poika ja kapakkasaatana, WSOY 2012

Pekka Laiho tunnetaan sympaattisena näyttelijänä, joka on tehnyt töitä televisiolle ja monelle teatterille. Pisimmän rupeaman hän työskenteli näyttelijänä ja ohjaajana Helsingin kaupunginteatterissa.

Laihon teksti on rönsyilevää ja tarkka toimittaja olisi voinut vaikka poistaa siitä jotakin, sillä Laiho ei epäröi kertoa teatterilaisen uran kääntöpuolista tai vaikkapa viinahuuruisesta palauttelusta esitysten jälkeen.

Laiho kertoo, että hänen uransa alkoi silloin, kun hän pienenä poika hyppäsi juhlanäyttämölle pyytämättä, lasketteli muistamiaan loruja ja lopuksi kuulutti oman nimensä. Aplodit olivat kuulemma mahtavat ja ne kaikuvat hänen mielessään vielä nykyisinkin, sillä vireä eläkeläinen hamuaa vielä rooleja siinä missä nuoremmatkin.

Aplodeista puheen ollen, Laiho tuumii, että hän erottaa hyvin aplodien luonteen ja monet riehakkaat suosionosoitukset ovat usein vain silmänlumetta ja palkkio esityksen loppumisesta. On sitten niitäkin aplodeja, jotka tulevat suoraan sydämestä ja sellainen antaa voimia jatkaa.

Laiho käyttää aika paljon tilaa kirjassaan lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiin. Hän muistelee yhtä hyvin nuoruuden rakkauksiaan kuin rakkauttaan jalkapalloon, joka on kestänyt aikuisiälle. Mukana on anekdootteja näyttelijälegendoista, joiden kanssa kirjoittaja teki yhteistyötä ja yksi muistelus on omistettu myös runoilija Pentti Saarikoskelle, joka oli kahden kesken erilainen persoona kuin vetäessään julkista rooliaan. Laiho lupasikin Penalle, että hän tekee lausuntaillan Saarikosken runoista. Ilta toteutui, mutta itse Saarikoski oli siirtynyt silloin jo manan majoille. Kirja sisältää paljon kerrontaa näytelmien tiimoilta ja siksi se on alasta kiinnostuneelle suoranainen aarre.

1 comment for “Näyttelijä Pekka Laiho

  1. Rehellinen mies itselleen ja toisille. Mike

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *