Värtsilän papista tuli lättähattu

Leino Hassinen saarnasi Värtsilän kirkossa viimeksi vuonna 2010.

Hyvillä keväthangilla hiihdellessäni tuli mieleen tapaus vuosien takaa. Värtsilässäkin oli sinä keväänä kovat hankiaiset. Taisi olla Pääsiäisviikko meneillään. Kirkkoherra Leino Hassisellekin oli tullut mieleen poikamaiset kujeet ja piti päästä kokeilemaan keväthankien kestävyyttä. Hän oli innokas liikkumaan tavalliset ajot polkupyörällä.

Niinpä hän hyppäsi pyörän selkään ja lähti viilettämään pitkin hankia. Varmaan hän ajatteli, että tämä se on vasta oikeaa maalaiselämää. Hän kun oli viimeisen päälle herrasmies niin tottakai hänellä oli päässään huopahattu eli filsa.

Lättähattu oli 1950-luvun nuorisomuotia.

Vauhdin hurmassa pyörä oli kuitenkin osunut matalaan ojan painanteeseen ja etupyörä upposi siihen ja seurasi hallitsematon äkkipysäys. Pappi oli lentänyt ohjaustangon yli pää edellä kovaan hankeen. Ei sentään niin kova, että että olisi tullut pahempia vahinkoja. Aineellisiin vahinkoihin voitiin kirjata ruttuun mennyt kirkkohattu ja henkiselle puolelle vakava muistutus maallisiin haluihin ryhtymisestä. Niihin aikoihin 1950 luvulla nuorilla miehillä oli muotihattuna matala vilttihattu, eli lättähattu.

Näitä nuoria (varsinkin paheellisesti käyttäytyviä) sanottiin myös lättähatuiksi. Leino Hassinen kertoi ihan saarnastuolista käsin tämän tarinan kuinka Värtsilän pappikin siirtyi muotiin ja hänestä tuli lättähattu.

Share

6 comments for “Värtsilän papista tuli lättähattu

  1. Lapsuudesta tuttu taitolajihan tuo hankiaisella pyörällä ajelu on.
    Kyllä etupyörä upposi herkästi, jos ajoi “varjopaikkaan”, johon hankikantoa ei ollut syntynyt.

  2. Tästä muistuu mieleen myöhemmin Värtsilässä vaikuttanut rovasti Juhana Varonen, joka mopollaan suistui ojaan Tikan kaupan seutuvilla. Kyllä kuulivat Lintulan irtipäässeet sonnit kunniansa 😉

  3. Niitä sinisiä junia kutsuttiin myös lättähatuiksi. 60- luvulla
    ainakin riitti niihin matkustajia.

  4. Oma setäni ajeli aika pitkään lättähattua ainakin Niiralaan ja yöpymisen jälkeen takaisin Joensuuhun. Oli muuten mukava setä.
    Rauha hänen muistolleen – olisin mielellään pitänyt sinut meidän
    joukossa.
    Mirja Pusa

    Juhana piti mielenkiintoisia, jämäköitä saarnoja – ainakin Kenraalinkylän koululla olin kuulemassa monta kertaa

  5. Asian osaista kuultuna todettakoon että Isä-Leino ajeli kyllä paljon polkupyörällä, mutta hangilla vain hiihdellen.
    Sen sijaan tarina rovasti Juhana Varosesta mopoineen pitää paikkansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *