Usko on draamaa

Kärsimyskukka. (Kuva: Seppo Pusa)

Kristillisen uskon tai elämänkatsomuksen avainsana on lihaksi tuleminen. Siitä kertoo Johanneksen evankeliumin alku: Sana tuli lihaksi. Jotta tämä evankeliumin aloitus saisi vuodesta toiseen, ajasta aikaan, yhä uudelleen ja uudelleen esille tulonsa, tarvitaan kirkkovuosi.

Adventin aika on odotusta ja valmistautumista kohtaamaan viesti Jeesus Nasarealaisen syntymisestä. Joulu on ihmettelyn juhla, ja tämä juhla hakee draaman muotoja. Jouluna emme vain lue joulukertomusta, emme vain kuuntele saarnaa. Me katselemme seimeä, lasten, neitsytäitiä, Joosefia, tietäjiä, enkeleitä, lampaita. Joulu hakee mysteerille draamaa. Joulussa ei ole vain näytelmän käsikirjoitus. Joulu on näytelmä.

Joulu ei ole filosofinen juhla, vaan uskonnollinen. Vaikka enkelikuoro laulaakin taivaassa, voivat ihmiset maan päällä liittyä tähän konserttiin. ”Jouluyö, juhlayö, päättynyt kaikk` on työ..” Kauneimpien joululaulujen ilta Värtsilän kirkossa päättyy miesten lauluun alttarin edessä. Idean isä Oiva Tikka oli oivaltanut joulun ihmeen, joka hakee draaman muotoja.

Palmusunnuntaina päivitämme kahdentuhannen vuoden takaista tapahtumaa. Emme nyt levittele palmunoksia tielle ja ylistä siten Jerusalemiin ratsastavaa Kristusta. Haluamme kuitenkin näkyvällä ja tuntuvalla tavalla toivottaa siunausta toisillemme. Tie on nytkin ja tiellä kulkijat. Viestillä on draaman muoto. Kirkostakin lähdemme kädessä siunattu pajunoksa, ei vain korvien välistä hiljalleen hiipuvat saarnan sanat.

Kiirastorstaina vietämme leivän ja viinin juhlaa. Herra Jeesus otti leivän ja viinin, antoi käskyn nauttia ne siunaukseksi. Miten viisaasti Herra tekikään, siitä vakuutumme joka kerta kun nautimme ehtoollisen. Sana tulee lihaksi ja ravitsee. On hyvä jatkaa matkaa.

Millaisia olivat ensimmäisen ehtoollisen ihmiset? Kaksitoista kynttilää saarnatuolin edessä ja niiden keskellä yksi muista erottuva. Juudaksen poistuminen seurasta oli niin dramaattista, se oli niin suuri tragedia, että se vaatii draaman päivittämistä silmille näkyväksi: kynttilän sammuttamisen. Sitäkin suuremmalla syyllä, että lopulta sammutetaan muutkin palamaan jääneet yksitoista kynttilää. Vain Kristus-kynttilä jää palamaan kirkkoon, kun kaikki muut kynttilät sammutetaan, alttari riisutaan ja verhotaan mustalla harsolla.

Onko tämä typerää leikkiä? Kun poistumme hämärästä kirkosta, mielemme on surullinen. Tämä on vakavaa leikkiä. Leikin puhujia ja viisastelijoita oli kyllä ristin ympärillä. Mutta he jäivät sivurooleihin.

Pitkäperjantaina palaamme hiljaiseen kirkkoon. Yksi kynttilä palaa vielä. Mutta sekin sammutetaan, kun kuulemme sanat: ”Hän antoi henkensä…”

Pääsiäisyönä istumme hiljaa kirkonpenkissä. Yhtäkkiä käytävän takaosaan ilmestyy pappi ja muutamia muita. Kuulemme riemullisen viestin: ”Kristus nousi kuolleista…” Seurakunta yhtyy sanomaan laulaen. Kulkue lähtee kohti alttaria kynttilä kädessä. Alttarin, lähetyskynttelikön, sivualttarin, saarnatuolin ja lukupulpetin kynttilät sytytetään. Sähkövalaisimiin lisätään valovoimaa.

– Sanoma haudalta on saapunut kirkkoon! Leivän ja viinin draama elää ja jakaa elämää.

Erkki Lintunen

Share

27 comments for “Usko on draamaa

  1. M-tronic
    3.4.2012 at 11:01

    Hesari kirjoittaa 3.4.2012 seuraavaa:
    Norjalaisilta katosi usko tuonpuoleiseen http://www.hs.fi/ulkomaat/Norjalaisilta+katosi+usko+tuonpuoleiseen/a1305559174639

    “Norjalaiset ovat vieraantuneet maan valtauskonnon käsityksistä. Vuonojen maassa aiemmin vahva kristinusko opettaa, että ihminen kuoltuaan päätyy joko taivaaseen tai helvettiin. Nykyisin niin uskoo enää 12 prosenttia norjalaisista, kristillinen päivälehti Vårt Land kertoo.”

    Olisi mielenkiintoista tietää onko vastaavanlaista tutkimusta tehty Suomessa, ja jos on, mitkä ovat tulokset.

    Norjan tutkimus osoittaa, että usko luomisteoriaan vähenee tutkimuksen ja kovan faktatiedon lisääntymisen ja leviämisen seurauksena. Kukin tulkoon silti autuaaksi omassa uskossaan.

  2. Maija- Liisa
    3.4.2012 at 13:42

    Tässä on kauniin hienovaraisesti kirjoitettu pääsiäisen sanomasta.Kiitoksia!

    Tänään tuli kuluneeksi neljä vuotta mieheni kuolemasta. Muistan kuinka hän viimeisinä elinkuukausinaan pohti tuota kysymystä, mitä on vastassa siellä rajan takana?

    Siinä viimeisinä päivinä huomasin hänen luonaan ollessani, että joku tuli vastaan, eikä hänen tarvinnut lähteä täältä yksin.

  3. Alpoaatos
    3.4.2012 at 15:34

    Myötätunnon osoituksena Maija-Liisalle Albinonin adagio ja rauhoittavaa kuultavaa se on meille toisillekin.

    http://www.youtube.com/watch?v=XMbvcp480Y4

    Erkki puristi kirkkovuoden pieneen alaan. Kukkakin on saatu ajankohdan mukaan. Kiitokset !

    Meillä on ollut kärsimyskukka useitakin kertoja. Kukat aukeavat pitkin yötä aiheuttanen pientä kopsahtelua kun terälehti kerrallaan aukeaa.

    Hyvää hiljaista viikkoa lukijoille.

  4. Päivi K.
    3.4.2012 at 16:39

    Kiitos isä-Erkki! – Ja kiitos Maija-Liisa, viimeinen lauseesi oli mielestäni koskettava pääsiäissaarna.

  5. Kalevi Tikka
    3.4.2012 at 16:44

    Monella tavalla pääsiäisetä kirjoitetaan onhan se kristinuskon suurin juhla.
    Perjantain ydin sanoma on tämä Johannes 19:30 Jeesus joi viinin ja sanoi: “se on täytetty”. Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

    Pääsiäisaamun sanoma on tämä Matteus 28:6 Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi.

    Paavali sanoi Roomalaiskirje 1:16 Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalisille.
    Siunattua pääsiäisen aikaa teille kaikile.

  6. Erkki Lintunen
    3.4.2012 at 17:01

    M-tronic, ongelma josta kirjoitat on iso. Siihen on myös monia selityksiä. Luomisteoria ei ole este ylösnousemususkon omaksumiselle, evolution ja ylösnousemususkon välillä ei ole periaatteellista eroa. Näkemykset ja uskomukset on esitetty eri näkökulmista ja eri tasoisten tietämysten pohjalta. Mutta kuoleman ja ylösnousemuksen välille jää riittävästi pohdinnan tilaa.

    Kuopion toukokuussa aloittava piispa Jari Olkkonen on kirjoittanut asiasta syvällisesti ja hyvin nöyrästi Suola-nimisessä lehdessä. Olen toimittanut sen kylätalon lehtihyllylle.

    Omasta uskostaan autuaaksi -tulemisen sananparsi on syntynyt kauan sitten Saksassa kansallivaltioiden muodostumisvaiheessa ja katolisen kirkon ylivaltaa vastaan. Sillä ei ole alkuaan ollut mitään tekemistä uskonnon ja mekanististen elämänkatso- musten välisessä problematiikassa.

    Ierikka

  7. Maija- Liisa
    3.4.2012 at 18:02

    Kiitos Alpoaatokselle musiikkivalinnasta ja lämmittävistä sanoista. Tämä musiikki sopii hyvin myös pääsiäiseen. Se koskettaa monin tavoin.

  8. M-tronic
    4.4.2012 at 11:59

    Poimin Kirkon tiedotuskeskuksen sivuilta seuraavaa:

    Maailman koko väestö vuonna 2012 on noin 7 miljardia. Näistä kristityksi suuntaa-antavasti luetaan 33 prosenttia ja muihin 67 prosenttia.

    Maailman uskontotilasto (koko maailman väestöstä) näyttää suuntaa-antavasti seuraavalta:
    • kristittyjä on eniten, 2325 milj., 33,0 prosenttia,
    • muslimeja 1583 milj., 22,4 prosenttia,
    • hinduja 969 milj., 13,7 prosenttia,
    • uskonnottomia 661 milj., 9,3 prosenttia,
    • buddhalaisia 473 milj., 6,7 prosenttia,
    • kiinalaisperäisten uskomusten kannattajia 467 milj., 6,6 prosenttia,
    • kansanuskontojen kannattajia 264 milj., 3,7 prosenttia,
    • ateisteja 136 milj., 1,9 prosenttia,
    • uusien uskontojen kannattajia 63 milj., 0,9 prosenttia,
    • sikhejä 24 milj., 0,3 prosenttia,
    • juutalaisia 15 milj., 0,2 prosenttia,
    • muita 72 milj., 1,3 prosenttia

    Roomalaiskatolilaiset suurin kristittyjen ryhmä
    • Maailman kaikista kristityistä roomalaiskatolilaisia on eniten, 1,187 miljoonaa. Sen jäsenet muodostavat 51 prosenttia maailman kaikista kristityistä, ja 16,8 prosenttia koko maailman väestöstä. Protestantteja on 432 miljoonaa eli kristityistä 18,7 prosenttia. Niin sanottuihin riippumattomiin kirkkoihin kuuluvia on 358 miljoonaa eli 15,3 prosenttia. Evankelisia kristittyjä on 298 miljoonaa eli 12,8 prosenttia. Ortodokseja on 276 miljoonaa ja 11,8 prosenttia. Anglikaaneja on 89 miljoonaa ja 3,8 prosenttia kaikista kristityistä.
    • Kristittyjen keskuudessa voimakkain määrällinen kasvu tapahtuu edelleen helluntailaisiin, karismaattisiin ja uuskarismaattisiin yhteisöihin kuuluvissa liikkeissä (näihin kuuluu myös jäseniä päällekkäisesti suurista kristillisistä yhteisöistä), joissa arvioidaan olevan mukana yhteensä 612 miljoonaa henkilöä. Hitaimmin kasvaa ortodoksisuus
    • Kristittyjen määrällinen kasvu on voimakkainta Afrikassa.

    Meitä telluksen tallajia mahtuu moneen uskontokuntaan, aika moni jää niiden ulkopuolellekin, esim. uskonnottomia 661 milj., lähes joka kymmenes. Tulkoon silti itse kukin meistä ainakin onnelliseksi jos ei autuaaksi omassa viiteryhmässään, uskonnossaan tai uskomuksissaan. Hyvää Pääsiäistä.

  9. Erkki Lintunen
    4.4.2012 at 15:31

    M-tronic!

    Oli mielenkiintoista lukea poimimiasi tilastoja. En niihin itse nyt päässytkään, kun olen matkalla Suomen Atenassa. Esille ottamasi asia mahtuu oikein hyvin aiheeseemme. Kaikilla uskonnoilla on nimittäin omat pyrkimyksensä draamaan. Kerta kaikkiaan on niin, että uskonnon ja filosofisen elämänkatsomuksen välillä on tämä draama tai sen puute. En tässä yhteydessä ota huomioon näytelmäkirjallisuutta ja sen esittämistä teattereissa. Uskon draamassa ei ole rooleja. Uskon draama imaisee ihmisen luineen ja ytimineen – tai sitten ei, jolloin ollaan uskonnollisen elämänmenon (liturgian) ulkopuolella.

    Oli miten oli, on hyvä muistaa, ettei enää ole juurikaan uskon- vainoja. Jos sellaisia näyttää esiintyvän jossain päin maailmaa, ovat yleensä poliittisten erimielisyyksien oireina.
    Ihmiselle on kovin ominaista sekoittaa asioita keskenään ja luoda sellaisia kokonaisuuksia, jotka aiheuttavat pahimmillaan suurta tuhoa ja kärsimystä. Senvuoksi valtion ja kirkon (tai jonkin muun uskonnon) välisissä suhteissa on oltava tarkka. Suomakaisten uskonnonvapauslakia ja työnjakoa valtion ja kirkon välillä pidetään kansainvälisesti aika hyvänä. Siitä voisi kirjoittaa ihan omaa tarinaansa. Valoisaa Pääsiäistä kaikille Värtsin lukijoille! t. Ierikka

  10. Erkki Lintunen
    4.4.2012 at 23:52

    Järisyttävää uskon draamaa sain kokea tänä keskiviikkoilta Jyväskylässä Taulumäen kirkossa. Iso kirkko oli täynnä, kun loistava kuoro, sen kanssa harmoonisesti soittava orkesteri ja kauniisti laulavat solistit esittivät J.S.Bachin Matteus-passion.

    Konsertti kesti tauko mukaan lukien yli kolme tuntia, eikä missään vaiheessa tullut halua luikkia kesken kaiken ulos. Päinvastoin, epämukava kirkonpenkki tuntui viihtyisältä.

    En ollut varautunut sellaiseen elämykseen, minkä sain kokea. Aplodit eivät meinanneet loppua ollenkaan. Yleisö oli tosissaan kiitollinen.

    Mikä Jumalan lahja musiikki voikaan olla. Silloinkin kun istuu
    kuuntelijan paikalla. Eikä tarvitse olla erityisen musikaa-linenkaan, kun tulee ylösrakennetuksi. Sitäpaitsi musiikkia on moneen makuun, myöskin ns. hengellistä musiikkia. Tosin en niin mielelläni puhu hengellisestä tai maallisesta musiikista, vaan hyvästä tai huonosta. Ja siinä taas makuasioilla ei voi kiistellä.

    Matteus-passio on noin vuodelta 1727, ja se on yhä niin tuore, niin mukaansa tempaava ja mieltä rakentava. Se luo mielen silmiin tragedian Kristuksen kärsimyksestä ja kuolemasta. Mutta samalla siinä versoo musiikin oksia kuuntelijan sieluun. Se kutsuu kuuntelijaa olemaan mukana kärsimyksen tosiasiassa, josta versoo armon ja rakkauden silmuja.

    Menen nyt nukkumaan ja kuuntelen mielessäni soivia passion koraaleja. Siunattua Pääsiäistä! t. Ierikka

  11. Jussi Raerinne
    7.4.2012 at 16:48

    Edelläoleviin sinänsä mielenkiintoisiin kommentteihin uskosta ja tieteestä muutama ajatus:
    Sanotaan, että Raamattu ei ole mikään varsinainen luonnontieteen oppikirja. Ehkä ei olekaan, mutta itselleni ei ole mikään ongelma uskoa esim. luomiskertomusta juuri niin, kuin se on siellä kirjoitettu. Eihän minun tarvitse tietää, kuinka se on mahdollista, että tapahtumat ovat edenneet niin kuin ne ovat edenneet. Ei asioita aina tarvitse järkeistää; niin paljon on kuitenkin tämänkin ajan maailmassa asoita, joita ei voi vajavaisella ihmisjärjellä selvittää. Esimerkiksi näin pääsiäisen teemaan liittyen mitä merkillisin mysteeri on mielestäni linnun muna. Tiedän, mitä kaikkea biologisesti tapahtuu, ennen kuin munasta kuoriutuu poikanen, mutta siitä huolimatta se on minulle suuri ihme!
    Raamattu todistaa mielestäni riittävän selkeästi, että Jumalalle on kaikki mahdollista; maailman luominen, vedenpaisumus, neitseestä syntyminen, sairaiden paraneminen, kuolleista herääminen ym.,ym.
    Jumalan lahjana meillä on järki eli ymmärrys, mutta kapinoiva mielemme pyrkii helposti käyttämään ymmärrystämme ja vapaata tahdon valtaamme väärin. Ei asioiden kriittinen tarkasteleminen tai kyseenalaistaminen sinällään tietenkään ole kiellettyä, mutta järkeilyllä ei valitettavasti esim. edellä mainituissa asioissa voi mielenrauhaa saavuttaa.
    Suuri harha on se, että uskonto tai uskovaisuus tuomitsee ihmisen kaikkine haluineen ja himoineen. Kyllä ihmiskunta on itse omalla toiminnallaan kapinoimalla Jumalaa vastaan alusta alkaen langettanut itselleen tuomion. Vapautuksen sanan me kaikki tämän tuomion alla olevat voimme nimenomaan lukea Jumalan Pyhästä Sanasta, joka on kirjoitettu Raamatussa. Juuri tästä vapautuksestahan Pitkäperjantain ja Pääsiäisen tapahtumissa on kysymys.

    Mainittuihin aiheisiin liittyen suosittelen lämpimästi lukunälkäisille lähimmäisille esim. seuraavanlaista ajanvietettä:

    Matti Leisola ja Pekka Reinikainen: Unodettu Genesis
    Otto H. Muck: Atlantis, kadonnut manner
    Tapio Nousiainen: Yksi ainoa elämä

    Tavataanko vapautuksen Sanan äärellä tänä iltana Värtsilän kirkossa?

  12. Alpoaatos
    7.4.2012 at 17:50

    Symboliikkaa vielä hiukan..
    Liperin kirkossa on Pitkäperjantaina mustiin verhotulla alttarilla viisi (5) punaista ruusua. Ne kuvaavat Vapahtajan haavoja

    Jussin kommentin kirjoihin lisäisin vielä Pekka Reinikaiselta kirjan Noituuden paluu lääketieteeseen.

  13. muistelija
    7.4.2012 at 20:01

    Tuosta kärsimyskukasta vielä, symboliikkaan liittyen. Siinä on nähtävissä vasara ja nauloja, eikö? Olen vasarasta kuullut aiemminkin, mutta kun katson tuota kuvaa ketjun alussa, on siinä naulatkin.

    Hyvää Pääsiäistä värtsiläisille!

    ps Sain muuten kuolinviestinkin päivällä, entinen kirkkoherramme Kimmo Virtanen on päässyt vaivoistaan 29.3.toivon mukaan Pääsiaisen iloon.

  14. Alpoaatos
    7.4.2012 at 20:14

    Kiitos viestistä. Rauha Kimmolle. Värtsilän kuoron kävi Virtasten kotona vierailulla Järvenpäässä silloin aikoinaan. Minäkin kävin heillä armaija-aikani ainoalla sunnuntai lomalla kun ei ollut ketään muuta tuttavaa Eteläsuomessa.

    Kärsimyskukassa on “vasarat ja naulat”. Se on köynnös ja kiipeilee vaikka minne. Kannattaa tehdä kukkaruukkuun vaikka pajunvitsoista sellainen rengas jossa kärsimyskukka sitten kiipeilee hallitusti. Siitä syntyy näyttävä seppele Pääsiäiseksi.

  15. Erkki Lintunen
    7.4.2012 at 20:26

    Uskon draamassa ovat vuosi vuodelta yhä enemmän totta Pyhän Paavalin sanat (Ensimmäinen kirje korinttilaisille, luku 13, jakeet 8-13). Ne mielessäni astun tänä iltava Keltinmäen kirkkoon klo 23.

    “Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa. Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niinkuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

    “Leivän ja viinin draama elää ja jakaa elämää!” t. E.L.

  16. Kalevi Tikka
    8.4.2012 at 11:20

    M-tronic! tekeekö hän käännytystyötä ja mihin? ( miksi kirjoitat nimimerkin suojassa, eikö kantti kestä muuten )
    Muistelija kertoo minun rippi-isän päässeen ajasta ikuisuuteen ja lisää kommentin “toivon mukaan pääsiäisen iloon”.
    Virtanen opetti rippikoulussa ne kristinuskon aakkoset joita meidän seurakuntalaisina tulee tietää. Hyvät muistot minulla on rippipapistani.

  17. Erkki Lintunen
    8.4.2012 at 16:13

    Haluan vielä kirjoittaa uskon draamasta. Olin Keltinmäen kirkossa kaikki Pyhän kolmen päivän juhlat: kiirastorstain messun, pitkäperjantain hiljaisen sanajumalanpalveluksen, pääsiäisyön messun. Tulin yhä vakuuttuneemmaksi, että nämä kolme jumalanpalvelusta muodostavat kokonaisuuden, joka tulee kokea samassa kirkkotilassa, ei siroteltuna eri paikkoihin. Papit ja kanttorit voivat vaihtua, jos se tuntuu tarpeelliselta. Mutta paikka pitää olla sama. Tilaisuudet voivat olla samaan aikaan. Pääsiäisyön messun voi vaihtaa pääsiäisaamuun klo 10, ainakin yhdessä kirkossa. Mutta silloinkin on otettava käsikirjasta yömessun perusainekset.

    Haluan korostaa myös sitä, ettei tässä pidä antaa tilaa pappien mielihaluille, vaan toimia käsikirjan ja jumalanpalvelusoppaan mukaan.

    Seurakuntien erilaiset mahdollisuudet liturgiseen toteutukseen on luonnollisesti sallittava. Esimerkiksi kuorojen valmiuksissa on eroja, mutta ne eivät ratkaise perusidean toteuttamista. Ainakin Värtsilässä 1990-luvulla ilman kirkkokuoroakin saatiin aikaan kärsimyksen ja ylösnousemuksen pääsiäinen. Kuoro voi olla myös yksiääninen lauluryhmä.

    Keltinmäen luterilaista kirkkoa klo 00.20 kiertäessäni ristisaatossa, laulaen virttä 90 “Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi” yhtäkkiä oivalsin, että näin voisi kulkea myös Värtsilän kirkon ympäri. Riittää yhden vaeltajan levyinen polku! Kellojen soitto yösydännä kirkkoa kiertävien korvissa oli liikuttava kokemus. Se antoi oman lisänsä virren sanoille.
    Kellot soivat niiden omimmassa tarkoituksessa, Värtsilässä jopa kauniimmin kuin Keltinmäellä!

    Ns. jumalanpalvelusuudistus etenee kyllä vääjäämättömästi. Se edistyisi nopeamminkin, jos lähdettäisiin Pyhän kolmen päivän juhlasta eli kärsimyksen ja ylösnousemuksen pääsiäisestä eli kirkkovuoden keskuksesta innostuneesti liikkeelle. Lisäksi tarvitaan valistuksen ajan järkeä ylikorostavan kahleen katkaisemista ja pietismin halveksiman tapakristillisyyden oikeaksi tunnustamista.

    Sitten kun voi astua kirkossa leivän ja viinin juhlapöytään ilman tapakristillisyyden pelkoa, sitten löydämme sen, mitä tarvitsemme synkentyvien kirkkotilastojen aikana.

    Pääsiäismietteissä Ierikka.

  18. Kalevi Tikka
    8.4.2012 at 16:56

    Tapa kristillisyys, ja Jeesus meni tapansa mukaan synagoogaan –.
    Osallistuminen vanhalla kielellä sanottuna “kirkonmenoihin”on hyvä tapa ja lisäksi uskoa vahvistavaa toimintaa.
    Oikein Erkki kirjoittaa pääsiäisen draamasta ja pari tuhatta vuotta sitten se oli todella dramaattista.

  19. M-tronic
    16.4.2012 at 16:37

    Kaleville tiedoksi, että käännytystyö ei ole minun alaani eikä se minua kiinnosta, jätän sen mielelläni pappisalan koulutetuille tai itseoppineille, kuten myös julistamisen ja tuomitsemisenkin. Anteeksiantoa sen sijaan tunnustan harrastaneeni, tosin liian harvoin, otaksun. Nimimerkillä kirjoittamiseen Värtsissä on toimituksen lupa, joten se siitä.

    Kokemus on opettanut, että oma napa ei ole kaiken keskipiste, oma näkemys ei välttämättä ole se ainoa oikea ja että maailmassa riittää eri uskontojen ja uskomusten kannattajia vähän joka lähtöön, kuten maailman uskontotilasto kertoo,kommenttini 2. Tämä on Kirkon tiedotuskeskuksen julkaisemaa faktaa, tuskin he sitä ovat julkaissut käännyttämismielessä, tai jos ovat, olisi se ehkä käännyttämistä avarakatseiseempaan ja suvaitsevampaan suuntaan.

    Kysyin eka kommentissani onko norjalaistutkimuksen kaltaista tutkimusta tehty Suomessa, ja jos on, mitkä ovat tulokset. Vastausta siihen ei tullut joten lienee vielä tutkimus tekemättä tai sen tulokset on julistettu salaiseksi. Olisiko kirkossakäyntiaktiivisuudesta per seurakunnan asukasluku, esim 12kk keskiarvo jonkinlaiseksi suuntaa-antavaksi indeksiksi tähän kysymykseen?

  20. Erkki Lintunen
    16.4.2012 at 21:29

    Kovasti toivon, ettei keskustelu uskosta, kirkkoon kuulumisesta tai kuulumattomuudesta, jms. saa neuroottisia piirteitä. Ierikka

  21. Sakari H
    16.4.2012 at 21:35

    Eihän uskonnon pilkkaaminen liene uskonnon vapautta?
    Olisiko paremminkin ateismia?

  22. Erkki Lintunen
    17.4.2012 at 8:24

    Pilkkaaminen on kaikissa tapauksissa – suuntaan tai toiseen – epäinhimillistä. Ateismia on asiallista, rauhallista, tasapainoista, järjellistä. Sellaisen kanssa voi keskustella.

    Mutta on myös neuroottista ateismia, jonka takana on ateistille epäselviksi jääneitä syitä. Sellaisen ateistin kanssa voi järkevästi keskustella vasta, kun tämä on käynyt läpi menneisyyttään suhteessa uskontoon ja uskovaisiin.

    Suosittelen esim. kirjaa Ateismin kasvot. Kirjan nimi on muistaakseni tuo. Ja kirjoittaja Lepp. Olen antanut sen eteenpäin luettavaksi, joten saatan muistaa nimet väärin. Jos joku tuntee kirjan, kertokoon tiedot oikein. Minulla ollut kirja on alleviivattu. Sen on tehnyt eräs nuori lukiolainen, jolle sen lainasin 1960-luvulla. Ierikka

  23. M-tronic
    22.5.2012 at 12:39

    Hesari raportoi tänään:

    “Norjan kansankäräjät Stortinget päätti maanantaina erottaa Norjan kirkon valtiosta. Vain kolme kansanedustajaa vastusti valtionkirkosta luopumista.”

    Näin naapurissa, meilläkin tämä on vain ajan kysymys.

  24. Markus Kontiainen
    22.5.2012 at 13:23

    M-tronic: Suomessa evankelisluterilainen kirkko ei ole valtionkirkko samassa mielessä kuin Norjassa. Ei vaikka enemmistö kansalaisista kuuluu kirkkoon. Evankelisluterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon asema sama suhteessa valtioon.

  25. Erkki Lintunen
    22.5.2012 at 16:05

    Kansainvälisesti valtioiden ja kirkkojen välisiä suhteita arvioides- sa Suomen mallia pidetään varsin hyvänä. Niinkuin Markus kirjoittaa, luterilainen ja ortodoksinen kirkko eivät meillä ole valtionkirk- koja. Toisaalta valtion ja kirkon välillä on hyvä suhde, mistä eivät kirkkoon kuulumattomatkaan joudu kärsimään, niinkuin eivät myöskään kirkkoon kuuluvat. Monin paikoin maailmassa asiat ovat toisin. Jossain kirkon – tai jonkin muun uskonnollisen yhteisön – taholta harjoitetaan painostusta tai väkivaltaa. Monin paikoin maailmassa valtio sortaa kirkkoon – tai johonkin muuhun uskonnolliseen yhteisöön – kuuluvia. Meidän uskonnonvapauslakimme toimii erittäin hyvin. Täällä on tilaa niin ateistille kuin uskovallekin, kunhan vain emme asioihin huolellisesti perehtymättä ryhdy kiistelemään ja sokeasti ajamaan rajoittuneita mielipiteitämme. Hyvät ja huonot puolet pitää kyetä punnitsemaan rauhallisesti. Myös virheet on voitava nähdä ja tunnustaa, ja puutteet korjata.

    Tässä yhteydessä lienee mielekästä arvioida poliittisessa elämässä vaikuttavaa Kristillisdemokraattista puoluetta. Näyttää nimittäin siltä, että monet eivät huomaa sen ja kirkkojemme välillä olevaa eroa. Mainittu puolue saa kannatuksensa tai menettää sen ilman kirkkojen vaikutusta puoleen tai toiseen. Sen huomaa vakaumuksel- listen kristittyjen kuulumisesta moniin eri puolueisiin. Arkki- piispa Kari Mäkinen ja puheenjohtaja Päivi Räsänen istuvat aivan palleilla. Valtiopäivien jumalanpalveluksista ja suvivirren laulamisesta koulujen kevätjuhlissa ei päätä yksin puolue, joka nimessään kantaa kristillisyyden tunnusta. Päätösten takaa löytyy eri puolueiden avarakatseisuutta, suvaitsevaisuutta ja kansallisen kulttuuriperinnön arvostusta.

    Valtion ja kirkkojen välisissä suhteissa vaikuttaa kansan enemmistön mielipide ja tahto. Kummankaan tahon ei tarvitse tinkiä niille tär- keistä periaatteista. Kumpikin päättää demokraattisen päätöksenteon mukaisesti.

    Joulu on hyvä esimerkki ajatuksen vapaudesta. Joulupukki saa hyöriä vapaasti, vaikka jotkut lapset vähän pelkäävätkin. Samaan aikaan luemme jouluevankeliumista: “Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Uskokoon kukin tavallaan, tai älköön uskoko. Koetetaan elää rauhassa ja toistemme kunnioittamisessa keskenämme, niin Norjassa kuin täällä Suomessakin.
    Ierikka

  26. M-tronic
    23.5.2012 at 12:34

    Eilisessä hesarissa oli myös juttu maailmantilaston mukaan toiseksi suurimman uskontokunnan prameasta jätti-investoinnista:

    “Algerian pääkaupungissa Algerissa on aloitettu maailman suurimpiin kuuluvan moskeijan rakennustyöt. Valmistuttuaan moskeijaan mahtuu yli 120 000 rukoilijaa, ja sen korkein minareetti kohoaa 270 metriin eli lähes Pariisin Eiffel-tornin lukemiin.”

    Hintalappu hankkeella taisi olla miljardin taalan luokkaa! Jätti-isolla rahalla siis rakennetaan maalliset puitteet jätti-isolle uskon draamalle! Onkohan minareetin korkeudella jotain vaikutusta signaalin voimakkuuteen ja yhteyteen vastapelurin kanssa, vai onko kyseessä vain ihmisten turhamaisuus? Ehkä sillä on merkitystä, onhan meidänkin kirkoissa katot yleensä korkealla. Laajakaistayhteys myös tarvittaneen jos 120 000 yhteyttä on samanaikaisesti käytössä.

    Algeria on vaurastunut raakaöljystä. Heillä on nyt varaa “suuruuden ekonomiaan” Tästä herääkin kysymys siitä, kuinkahan meidän kristittyjen pyhätöt ympäri maailmaa, tai vaikkapa vain Euroopassa tai Suomessa, on viimeisen parin vuosituhannen kuluessa oikein rahoitettu?

  27. Erkki Lintunen
    23.5.2012 at 17:06

    Tulin juuri Värtsilän kirkosta. Tuurasin kirkkoherraa esittelemällä kirkkoani siellä vierailleille. Kirkko on rakennettu paljolti Oy Wärtsilä Ab:n, Kirkkohallituksen, Amerikan luterilaisten ja ruotsalaisen ystävyysseurakunnan avustuksella. Nyt kirkko kaipaisi kunnostusta. Mutta Tohmajärven seurakunnan – niinkuin monen muunkin – varat ovat vähissä. Kirkko on kuitenkin historiallisesti merkittävä, kun sen rakentaminen ajoittuu sodista toipuvan maan vaikeaan tilanteeseen. Riippumatta kirkkoon kuulumisesta tai siihen sitoutumisesta tai sitoutumattomuudesta on perusteltua pitää yllä tätä rajaseudun kirkkoa. Siis vaikkapa vain kulttuurisista syistä. Sitä puoltaa myös sen käyttötarve. Ierikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *