Maaltamuuttaja
Täyteen ahdettu henkilöauto pysähtyi rivitalon oven edustalle. Muutto sujui nopeasti. Anna kantoi autosta sisälle viimeisiä tavaroitaan vähän ennen muuttoa lähikaupasta hakemissaan pahvilaatikoissa. Taulujakin, joiden tulevaa paikkaa seinillä täytyi vielä suunnitella. Porakonettakin siihen tarvitaan. Anna mittaili silmämääräisesti uusista tapeteista paikkoja, johon ruuvit olisivat hyvä kiinnittää. Niin, ja mikä sopisi mihinkin. Sisustusideoita pyöri mielessä. Hankintalistalla oli uudet verhot ja sohvakalusto.
Uusi koti, Anna uhkui energiaa. Asunto maksoikin yli puoli miljoonaa, jos muutti eurot markoiksi ja Annahan varmuuden vuoksi muutti. Ainakin suuret summat. Hän sipsutteli uuden kodin parketilla sukkasillaan. Pikkukeittiöstä löytyivät keraaminen liesi ja kiertoilmauuni. Ne olivat uusia tuttavuuksia, siellä maalla ei vielä sellaisia ollut.
Anna katsoi ulos olohuoneen ikkunasta. Mäentöyrään alapuolella joki virtasi uskollisesti uomassaan. Kiirehti vaimetakseen taas suvantoon. Kiinteistönvälittäjän kiitos uudelle kaupunkiin muuttajalle odotti keittiön pöydällä; sellofaaniin pakattu juustotarjotin ja punaviinipullo. Anna kaivoi laatikosta korkinavaajan, tunnusteli työn kovettamilla käsillään pullon sileää muotoa ja avasi poksahtavan korkin. Hyllyltä löytyi lasi täytettäväksi.
Anna oli talon emäntä, 87- vuotias nainen. – Kippistä! hän käveli lasi kädessä kylpyhuoneeseen ja kilisti peilikuvansa kanssa. Hän laski lasin kädestään peilikaapin hyllylle ja kiristi nutturansa niin tiukalle, että pingottuneet kasvot eivät taipuneet enää ilmeisiin. Hän halusi näyttää hetken seinänaapurin huolitellulta rouvalta, kun tämä nyökkäsi tervehdyksensä tuskin näkyvästi ja kiirehti askeleet kopisten tiehensä. Ihmisjoukon keskellä voi olla yksin, vain omien ajatustensa kanssa, Anna mietti.
Kaikki oli uutta ja puhdasta. Ei leijunut pölyhiukkasia ilmassa, eivätkä hiiret rapisseet nurkissa. Anna ikävöi kissaansa, joka sai jäädä sukupolvenvaihdoksen kokeneelle kotitilalle. Ei vapaana elänyt kissa olisi enää oppinut hiekkalaatikolle, tai kulkemaan valjaissa. Se olisi ollut sille nöyryyttävää. Anna onnitteli itseään autosta ja yhä voimassa olevasta ajokortista. Matka entiselle kotitilalle taittuisi tarvittaessa joutuisasti.
Loput muuttolaatikot saivat odottaa yön yli. Huomenna saapuisivat tytär ja vävy auttamaan kattolamppujen ripustamisessa. Eläkkeellä jo hekin. Maaltamuuttaja oli vielä kovassa kunnossa. Vain Havaijille suunniteltu lomamatka oli asunnonoston vuoksi vaihtunut pariin viikkoon Kanarialla.
Maija-Liisa
Todentuntuinen kuvaus maalta muuttajasta. Toisin oli käynyt ”vanhalle miehelle”, josta Mari Rantasila laulaa. Voisikohan joku ATK-taitaja laittaa biisin Värtsissä soimaan. Ehkä Annastakin on laulu laulettu? Paljon, paljon on tunteita Suomen lähihistoriassa!
Ierikka
Mari Rantasilan kaunista tulkintaa ei nyt löytynyt, korvikkeena Kaseva vuonna 1974 Vanha mies
http://www.youtube.com/watch?v=5YPARDlE-O8
Maija-Liisan kertomusten naiset ovat
ns vahvoja naisia. Jään odottamaan
jatkoa, vaikka kyllä tarina pienoisnovellin
vaatimuksetkin täyttää.
Tämän Annan esikuvana sai olla eräs pälkjäveläistaustaisen
miehen vaimo, joskaan hän ei ole maatalon emäntä.
Vielä nyt 91- vuotiaana hän ajaa autoa ja ajatus kulkee terävänä.
Kiitos, Sakari! Tarkoittamani biisi löytyy CD:ltä Mari Rantasila, AIKAMATKA. 36 laulua vuosien varrelta. CD 1. RECORDS. vuodelta 2004
Olen Mari-fani, ja Vanha mies on lempparini.
Maaltamuuttajien rinnalla on myös maallamuuttajia. He muuttavat syrjäkyliltä, usein vaatimattomista ja paljon työllistävistä olosuhteista kuntakeskuksiin, helpompiin oloihin. Keittiö, pesuhuone suihkuineen, saunakin, talonmiehen suorittamat pihatyöt, puuttuva puunkanto, apteekki, terveyskeskus, kaupat jne. ovat lähellä, lyhyen kunto-kävelyn päässä. Hierojat, kupparit ja eläkeläisten kerhot jne. Tarjolla on luksusta eikä vain ”kuulkaa korpeimme kuiskintaa…”
Vaikka mieli kaihoaakin kotikonnulle ja tutulle pihapolulle, järki voittaa tunteen, rivitalon pätkä tai kerrostalon lokero antaa elämälle uuden vaiheen. Ihminen mukautuu moneen, kun löytyy perustelut.
Joillakin voi olla onni ja varaa muuttaa muuttolintujen kanssa kesäksi entisille sijoille ja asua kesän helpottamilla edellytyksillä pellonpientareilla, metsän reunalla tai sisällä, jotkut saavat katsella järvelle, soudella, onkia, saunoa, pulahtaa varovasti viileään veteen, virkistyä. – Ja palata syksyllä ”sivistyksen” pariin.
Ja kuunnella poliitikkojen huolia väestön vääristyneitä suhteista: työssä käyvät / vanhukset. Mutta onhan radiossa ja TV:ssakin sammutusnappula. Ei ole pakko pilata iltarauhaa. Saa muistella kiireisiä ja uuvuttaneita työvuosia. Pienen eläkkeenkin takaa löytyy usein hyvätuloinen, joka maksakoon kunnollista veroa eläkkeestään, tai jos on työssä, niin hyvästä palkastaan. Jos minä lekottelen rivitalon pätkässä, onko hänellä joku etuoikeus hiilijalanjälkeen etelänrannoilla? –
Ole, Anna, tyytyväinen ja nauti niin kauan kuin on mahdollista! Ierikka
Anna on onnekas. Kuinka moni vanhus onkaan sidottu johonkin hoivakopperoon, jossa on hyvin vähän mahdollisuuksia elää niinkuin itse haluaa.
Puhuin juuri ”Annan” kanssa puhelimessa. Hänen ajokorttinsa oli
juuri uusittu.
I don’t understand.