Suomessa elettiin voimakkaita tuontisäännöstelyn aikoja 50-luvulla. Ei päässyt moni kiinni esimerkiksi kuplavolskiin, vaikka olisi ollutkin tarpeita ja rahkeita. Ilmeisesti näissä tunnelmissa ja tilanteissa isäukko sai kuitenkin moottoripyörän ostoluvan ja meille hankittiin tuliterä Pannonia. Käsittääkseni se on unkarilainen pyörämerkki. Ei mikään ääriharvinainen, mutta ei kuitenkaan mikään valtamerkki. Tietenkin pyörä oli väriltään musta, uutuuttaan kiiltävä ja komea. Voi että olikin.
Tiedossani ei ole, missä ne ostokaupat tehtiin, ehkä Joensuussa. Ei ole myöskään tarkkaa käsitystä, miten pyörä tuotiin Patsolanmäelle. Ostajan lähipiirissä ei ollut kenelläkään moottoripyörän ajokorttia, eikä ajotaitoakaan. Sinne latoonhan pyörä varastoitiin ehkä kuukaudeksi kertaakaan ulos ottamatta. Itse olin ainut, joka sillä ajeli. Kiipesin satulaan ja aloin huulilla päryyttää kunnon vauhteja. Monet kerrat, mutta eihän siinä oikeasti metrit mittarissa lisääntyneet.
Uskon, että tarkoitus oli hankkia perheeseen ajokortti ja ottaa pyörä omaan käyttöön. Taidettiin kuitenkin elää myyjän markkinoita ja vaikka isä ei ollut mielestäni vähääkään liikemies, oli pyörän ostajia kovasti asialla. Sittenpä tulikin päivä, jolloin pyörä oli myyty ja ostaja vei sen mennessään. Varmaan parempi niin, olihan siinä jo ensimmäisen miljoonan alku taskussa. Alkuna on valitettavasti pysynytkin.
Sakari H