Hortensia

Savupirtin ikkuna Ruotsin suomalaismetsissä. Kuva Paavo Immonen.

Yksittäisiä savutupia saattoi löytyä vielä 1950 -luvun alkuvuosina jostain syrjäseudulta. Tämä asumus oli salolla, joka alkoi mummolani maatilan takamailta. Salolla asui Anni aikamiespoikansa kanssa. Anni teki taloihin kehruuksia. Villaisia lankavyyhtejä hakemaan lähetti mummo meidät eräänä kauniina alkukesän päivänä.

Kinttupolulla

Olimme alle kymmenvuotiaita. Leena-serkku kulki edellä, hän oli käynyt Annin luona aikaisemminkin. Taivalsimme paljasjaloin pistelevää ja kivikkoista metsäpolkua. Tummat kuuset humisivat kesätuulesta huolimatta synkän tuntuisesti, synkkyyttä lisäsi vielä Leenan kertomus, että Annin tuvan seinät ovat sisäpuolelta mustat, mutta ei siellä tarvitse pelätä.

Lopulta saavuimme aurinkoiselle aukiolle. Huudahdimme ihastuksesta: Näkymä kuin rakkaasta Pikku Heidi -kirjastamme! Kallioinen kumpare, jossa kasvoi ohutta niittyheinää ja kukkia. Matala, kirkas puro solisi alas rinnettä ja puron toisella puolella laidunsi vuohilauma. Kumpareen takana pilkotti harmaa rakennuksen katto, itse rakennusta ei vielä näkynyt.

Lavitsan laidalla

Nyt istummekin jo tuvan seinustaa kiertävällä lavitsalla. Heiluttelemme jalkojamme, sillä ne eivät ylety maahan. Hyvä, etteivät ylety, sillä lattiaa ei tuvassa olekaan, on niin sanottu maalattia. Sellaista emme ole ennen nähneet. Takana olevaan seinään ei tohdi nojata, jos vaikka noki tarttuu, mistä senkin tietää. Korkeassa tuvassa ei ole ikkunoita, mutta valoa siivilöityy maan ja alimman hirsikerroksen väliin jäävästä raosta. Tuvan vastapäisellä puolella on maahan kaivettu, kivillä reunustettu suorakaiteen muotoinen hehkuva hiillos. Uskallamme tuskin hengittää, saati sitten puhua.

Kun silmät tottuvat tuvan hämärään huomaamme, että hiilloksen toisella puolella on leveä oveton aukko. Siellä on kapea huone, joka on varmaan tehty myöhemmin savupirtin kylkeen. Anni ei ole kuullut tuloamme. Aukosta näkyy osa punaiseksi maalattua pirtin pöytää. Pöydällä on kohoamassa vaaleita ruokaleipiä, jokaiseen leipään on paineltu ristikuvio. Anni ottaa leivän leipälapioon ja lähtee tuomaan sitä hiillokselle. Samassa hän huomaa meidät.

Kammarin puolella

Anni kutsuu meidät kammarin puolelle. Se on täysi vastakohta tuvan tummuudelle ja karuudelle. Peräseinällä on sänky, jota peittää värikäs sänkypeitto. Sängyn takana on seinävaate ja lattialla iloisenkirjava räsymatto. Kaikki Annin itsensä kutomia. Siellä on myös korkea piironki, jonka laatikosta Anni ottaa karamellipussin ja tarjoaa meille. Tässä huoneessa on pieni ruutuikkunakin. Nyt näemme toisenkin puolen pöydästä. Pöydällä on kaunis sinertäväkukkainen ruukkukasvi. Hellin käsin Anni kääntää kukkaa valoon päin ja sanoo: ”Se on hortensia. Sain sen pojalta äitienpäivänä.”

Tellervo

Hortensian kuvasi Lissu.

Share

6 comments for “Hortensia

  1. Voi miten upeasti kuvattu tunnelmallinen lapsuudenmuisto!
    Kiitos Tellervo!

  2. Vein juuri orvokkeja äidin haudalle. Kun avasin
    Värtsin liikutuin Paavo Immosen lähettämästä
    savutuvan ikkunan kuvasta.

    Hetken päästä avasin Värtsin uudestaan. Nyt järkytyin
    Valkoisen talon ikkunasta. Käsittämätöntä!

  3. Lissun kuvaama hortensia on ilmestynyt
    tarinani loppuun, kannattaa katsoa!

    Kiitokset Lissulle samoin kuin Paavo
    Immoselle ylemmästä kuvasta!

  4. Ihana kukka,taivaanväri ja maan ruohon.
    Ompa poika osannut ostaa oikean kukan äidilleen.
    Hoivaa sitä hellien ,mikä rakkaudella on annettu.
    Maila

  5. Maila Tsupukka!
    Suomessa on tänään Mailan nimipäivä,
    miten lie siellä Ruotsin puolella?

    Tarinani aikamiespojalla lienee mennyt
    päivä hortensiaa hankkiessaan. Ensin
    pari kilometriä kinttupolkua kävellen, sitten
    kolmisen kilometriä polkupyörällä asemalle
    polkien, sitten reilu tunti junassa istuen
    lähimpään kaupunkiin.
    Asemalta siltojen yli kaupunkiin askeltaen…

  6. Kukkakaupoissa käy kuhina, äitienpäivä on toiseksi
    suosituin kukkapäivä joulun jälkeen.

    Kuuntelin aamulla Onnen Säveltä. Paljon oli lähetetty
    onnitteluja ja toivottu musiikkia äideille. Maanantaina on
    Kukka Flooran nimipäivä. Eräs siskoistani on syntynyt
    tuona päivänä. Kevät oli aikaisessa vuonna 1949, ruohokin
    jo kymmensenttistä.

    Vuosien varrella on Värtsiinkin kertynyt lukuisa määrä
    äitienpäivään liittyviä tarinoita. Esille nostamani on niistä yksi
    kahdeksan vuoden takaa.

    Uutta odotellessa…..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *