Hyvä toimitus
Sain osoitteen Värtsilässä asuvalta lähisukulaiselta ja tutustuin tähän verkkoaviisiin. Lehti on mielestäni helppolukuinen ja mukavia asioita sisältävä. Näin urheilua seuraavana oli melkein reaaliajassa saatu Petja Piiroisenkin suoritukset uutisoitua.
Vaimollani on myös yhteys nyttemmin 100 vuotta täyttäneeseen Otto Rummukaiseen hänen kirjojensa kautta, jotka minäkin olen kaikki lukenut. Onnittelut näin toimituksen kautta.
Antero ja Eira Laiho
Värtsi saa palautetta myös sähköpostin kautta. Kaikki ei tule julki lehden palstoilla, sillä pyrimme välttämään toistoa juttujen osalta.
Kaikki palaute, oli se sitten kiitosta tai keppiä, on lehdelle tärkeää ja välttämätöntä. Se on kehittymisen edellytys. Värtsillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia teettää erillisiä lukijatutkimuksia.
Eräs palaute tulee siinä, minkä verran Värtsin juttuja luetaan. Viimeisen kuukauden aikana eri juttuja on luettu lähes 35 000 kertaa. Suuri osa kunniasta kuuluu mainioille kirjoittajillemme niin juttu- kuin kommenttipuolella. Kirjoittajia Värtsi on saanut viime kuukausina runsaasti lisää.
Minusta on hienoa että Värtsiä luetaan ympäri
”mualimmoo”.
Nyt mainostan kuitenkin Hesaria:
Tämän päivä lehdessä on juttu peijaisperinteestä Rantasalmella.
Karhupaistin ohje alkaa seuraavasti: ”… Variksen perheessä
kulkee karjalainen karhunpaistiresepti. Hän on saanut sen
Värtsilän Kenraalinkylässä asuneelta Tilta-mummoltaan…”
Alkoi kiinnostaa tuo Värtsilän kesäasukas.
Meillä taitaa olla sama Tilta-mummo kummallakin?
Minä en ole kyllä kuullut tästä karhupaistireseptistä mitään.
Karhun lihaakaan ei ole koskaan tullut maisteltua.
Olisin kovin kiinnostunut keräämään talteen tuon Karhupaistireseptin!
Ei ole yhteistä mummoa. En edes tiedä mikä on Tilta-mummon
sukunimi. Laitoin vinkin Värtsiin vain siksi että siinä
oli mainittu Värtsilän Kenraalinkylä ja ajattelin että
se saattaisi herättää yleistä kiinnostusta ja ilmaantuisi joku
tuon kyseisen mummon sukulainen.
Tässä vielä suora lainaus Hesarin jutusta: ”Rantasalmelaisen Markku Variksen suvussa kulkee karjalainen karhunpaistiresepti.
Hän on saanut sen Värtsilän Kenraalinkylässä asuneelta
Tilta-mummoltaan. Ohje on salainen, mutta jotain siitä
voi paljastaa”. Sitten seuraa niitä paljastuksia.
Luulenpa että karhupaisti jäisi minulta syömättä, vaikka
sen olisi valmistanut itse tuo herttaiselta kuulostava Tilta-mummi!
Listasin joku aika sitten kaikkia niitä palveluja mitä Värtsilässä onkaan.
Sen innoittamana sainkin idean rakentaa koosteen ”Gastronomisista herkuista” jotka lähes ainoastaan paikallisista raaka-aineista loihditaan.
Juttusarjassa on tarkoitus käydä ensin alkutuottajien luona hakemassa ruokatarpeet, tehdä tästä juttu kuvien kera sekä toisessa juttuosiossa värkkäillä näistä erilaisia herkkuja jotka myös kuvataan annoksina sekä myös laitetaan reseptiikka tänne Värtsiin kaikkien sitten vapaasti käytettäväksi.
Ensimmäistä juttua olisi tarkoitus värkätä pääsiäisen alla – teemana tietenkin silloin lammasruuat!
VAROITUS! Tulen tekemään kovinkin kokeellisia variaatioita tunnetuista perinneherkuistamme:)
Muutoin olisin kiinnostunut jatkuvasti keräämään kaikkia perinneruokiimme liittyvää reseptiikkaa, tietoa, kuvia, tarinoita jne… Vinkkejä voi laittaa tänne Värtsin lisäksi emailiini eeromattilintunen@gmail.com
Eero-Matti, toiveesi toteutuu:
”Karhupaisti 200 peijaisvieraalle:
– 26 kiloa puhdistettua, pieniksi paloiksi leikattua
karhunlihaa
– 20 kiloa sikaa
3 kiloa lohkottuja sipuleita
-juureksia ja vihanneksia, maun mukaan, ei kuitenkaan lanttua
– suolaa, kokonaisia maustepippureita, katajanmarjoja
Karhun ja sianlihat ruskistetaan erikseen valurautapadalla
runsaassa voissa. Lihat yhdistetään valurautapataaan, maustetaan, lisätään lohkotut juurekset ja vihannekset.
Peitetään vedellä ja haudutetaan 200-asteisessa uunissa
noin kolme tuntia. Lisukkeena tarjotaan lanttusurvosta,
porkkanalaatikkoa, voipottumuusia, puolukoita ja suolakurkkuja”.
Mitkä lienevät sitten ne salaisuudet joita ei paljastettu?
Lähde: Helsingin sanomat 18.1.2011 /
Kasvava karhusaalis herättelee peijaisperinnettä/Jere Malinen
Nam… Eipä tuosta paljoa puutu; valkosipulin lisäisin sekaan lihaa ruskistaessa, sitten makuja lisämään vielä jotain yrttiä (rosmariini voisi sopia?)
Tärkeintähän mauan kannalta on juuri ylläolevassa reseptissä se että lihojen ruskistusvaiheessa tuleva lihaneste jää talteen.
Mustaherukkahyytelö kruunaa loput:)
Kiitän ja kumarran ”Kesäasukkaalle”
Vain jo pitää olla iso pata mihin mahtuu 56 kg lihaa ja tykötarpeet päälle. Ja entäs sitten se uuni, johon tuo pata lykätään muhimaan. Ja ehkä padan uuniin ja takaisin nostamiseenkin tarvitaan enemmän kuin yksi kokki.
Kahdelle hengelle: 260g karhua, 200g sikaa… pitäis jo pata pysyy hennoissakin käsissä:=) On tosin tuossakin määrää jo syömistä!
Minä luin myös tämän Jere Malisen Helsingin Sanomiin kirjoittaman jutun karhunpeijaisista.Jutussa kerrottiin että viime syksynä Suomessa kaadettiin 179 karhua joista lähes puolet Pohjois-Karjalassa.Peijais perinne on hyvin vanha suomalaisessa kulttuurissa.Ensimmäiset kuvakset karhunpeijaisista ovat 1600-luvulta.Peijaiset kestivät neljä päivää.Syömisen ja juomisen lisäksi oli monenlaista ohjelmaa ja rituaalia.
Muistan hyvin taannoisen TV ohjelman Värtsilän karhunkaatajista.Kylässä on siis vahva taito tässä metsästyksen kuningaslajissa.
Olisiko maksulliset,ohjelmalliset karhunpeijaiset yksi tulevaisuuden tapahtumista Värtsilässä?Järjestäjinä vaikka riistamiehet,teatteri ja kaupallinen yrittäjä yhdessä.
Minä ainakin tulisin ja toisin asiakkaitanikin.Ostaisimme majoituspalvelujakin.
Riistamiehiltä toivottaisiinkin myös jahtijuttuja!