Sana sunnuntaiksi

Olen aina tullut melko hyvin toimeen koirien kanssa, paremmin kuin ihmisten. Luottavainen olen ollut niitten suhteen viime aikoihin asti. Värtsilään muutettuani koira on hyökännyt kimppuun kolmesti, omistajien läsnä ollessa.

Näin Villissä Idässä odottaisi susien ja karhujen ryntäilevän kohti, kun kotinurkilla pyörivät. Mutta kissan viikset, ihmisten lemmikithän ne. Tähän asti olen selvinnyt naarmuilla ja mustelmilla. Viimeiset ovat eiliseltä päivältä.

Kaikki tapaukset ovat sattuneet siten, että liikkuessani yleisesti liikennöityä tietä jalan tai pyörällä on läheiseltä pihalta pyyhältänyt koira kohti ja käynyt hampaillaan kiinni. Omistaja on ollut täysin voimaton sen suhteen.

En moiti koiria, mitä se tointaisi, mutta omistajien olisi hyvä tietää, että heidän pitää hallita lemmikkinsä kaikissa olosuhteissa. Anteeksipyyntöjä tai pahoitteluja en ole kuullut, vaan koirien käyttäytymisen puolusteluja. Toinen koirista, kahdesti kimppuun tullut, on hyvinkin suuren vasikan kokoinen. Tietojeni mukaan en ole ollut ainoa kohde.

Jo ammoisina aikoina opin, että vierasta naista tai koiraa ei pidä mennä käpälöimään. Jos näin tekee, saa syyttää itseään. Värtsilän tapauksissa ei ole kyse tällaisesta.

Ainakin koirankoulutus- ja valistustilaisuuksia täällä tarvittaisiin. Asiantuntijoitakin löytyy paikkakunnalta omasta takaa. Värtsikin ottaa mielellään heiltä asiaan liittyviä ja muitakin kirjoituksia. Ihmisten lenkkeilymahdollisuudet on turvattava. Itselläni on toistaiseksi kaksi kulkusuuntaa tukossa koirien takia.

Share

5 comments for “Sana sunnuntaiksi

  1. 19.9.2010 at 12:19

    EJ,

    nyt olet kokenut sen mitä ite koin ‘juoksuaikoina’ eli silloin kun piti juosten koluta pitkin pitäjiä, vallan- ja syrjäteillä, maratonkuntoon päästäkseni.

    Ryntäileviä koiria riitti ja läheltä ajavia autoja. Vihasin autoja ja koiria, mutta toisaalta ajattelin että ‘Mitäs juokset! Oma vikas, kikkeliskokkelis.’.

    Silti ei voi olla oikein että yleisillä kulkuväylillä, missä muutenkin monta vaaraa ompi eessä, on lisävaarana vielä koiravaara. Oisiko polliisille ilmottaminen mitä?

  2. Erkki Jormanainen
    19.9.2010 at 12:28

    Hikka,

    Onneksi minulla ei ole tähtäimessä maraton. Siinä voisi tosiaan vähitellen vihata vaikka mitä.

    Pari koiraa, jotka minua näyttävät vihaavan, ovat kai sittenkin jonkinlaisia poikkeuksia, vaikka liikaa tietysti. Valtaosa turreista on ihan mukavia.

    Polliisille ilmottamisessa mulla on iso kynnys. Siinähän saa ikuiset vihat niskoilleen. Uskon enemmänkin hienovaraiseen valistamiseen.

  3. Eero-Matti
    20.9.2010 at 8:57

    Vaikka “vasikankokoisesta” koirasta tuntomerkit hyvin sopisivatkin meidän “suteemme” ja kun vielä lähes naapureitakin Erkin kanssa olemme, voisi äkikseltään jonkun kuvittelevan niin että toinen näistä häiriköistä olisi nuori Dash -muuttimme.

    Keskustelimme aamuseltaan Erkin kanssa, kyseessä ei siis ole Dash joka on päivät kiinni pihanarussa ja yöt tarhassa vaan pari muuta, myös todella isokokoista koiraa jotka kumpainenkin ovat ei-vakituiseen Värtsilässä oleilevia. Toinen vierailee satunnaisesti viikonloppuisin, toinen pidempiä jaksoja.

  4. Erkki Jormanainen
    20.9.2010 at 16:00

    Eero-Matti,

    ei Dash ole niin ison vasikan kokoinen kuin tarkoitin. Tuskin niin isoksi kasvaakaan.

  5. Erkki Jormanainen
    17.10.2010 at 9:24

    Ei tälle kylälle näytä saatavan koirakuria. Tänä aamuna hyökkäsi Savikontiellä samainen suuri koira lenkillä olleen emännän kimppuun. Tuossa parasta aikaa puhdistelee verijälkiä jalastaan. Ei kai tässä auta muu kuin kääntyä poliisin puoleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *