Pikavisiitti Ruskealan kotiin 45 vuoden jälkeen

Teksti ja kuvat Oiva tikka
Oiva Tikan kertomuksesta muistiin merkinnyt Alpo Rummukainen

Liittyy Värtsin artikkeliin ”Värtsiläläiset mukana pyöräretkellä Valamosta Valamoon vuonna 1989”

Oiva Tikka kertoo
Meitä oli noin satapäinen tokka, josta melkein puolet neuvostoliittolaisia ja loput suomalaisia. Kyseessä oli ystävyys- ja kulttuurimatka itäiseen naapurimaahamme. Matkasimme polkupyörillä Heinäveden Valamosta Laatokan Valamoon. Meillä oli omat kenttäkeittiminet ynnä kaikki muu tarvittava mukana. Yöpymiset teltoissa.

Ensimmäinen yöpymispaikka Neuvostoliiton puolella oli kotipitäjässäni Ruskealassa Ahinkoskella. Sää oli helteinen ja ukkostakin oli ilmassa. Värtsilässä olimme saaneet kunnan rajalla palokuntalaisten järjestämän virkistävän vesisuihkun. Nyt olikin kunnon vilvoitteleva uinti Jänisjoessa paikallaan.

Kotiin

Sain matkanjohtajalta luvan käydä katsomassa kotipaikkaani Särkisyrjän kylällä, joka oli vain noin 5 km päässä.
Kun leiriytyminen ja pakolliset iltatoimet oli suoritettu niin läksin polkemaan itään, kotia kohti Vahvajärven suuntaan. Matkalla oli nousua ja laskua, mutta vielä suurempaa vuoristorataa kävin jossain tunteiden tasolla.. miltähän koti näyttää tai millaista väkeä siellä asuu, vai onko kotia enää olemassakaan? Olin ollut alun toisella kymmenellä nuori poikanen kun olen täältä lähtenyt kuten kaikki toisetkin.

Yllä vanha kartta Ruskealan alueelta. Oivan reittiä vahvennettu sinisellä värillä.

Ensimmäisenä Ahinkosken jälkeen piti nousta Kokkomäelle. Siinä saikin työntää pyörää ja ihailla laajoja luonnonkukkapeltoja. Kokkomäellä tie haarautuu vasemmalle Vahvajärven kylään ja oikealle Särkisyrjään. Matolammen paikkeilla oli Teuvo Tikan koti, mutta saattoi olla metsittynyt näkymättömiin, koska en muista nähneeni sitä, kertoo Oiva.
Aluslammen aukealle oli ilmestynyt suuri kolhoosinavetta

Tähänkö tuli myöhemmin tapaamani lehmälauma iltalypsylle?

Yllä Maanmittauslaitoksen piirretty Pitäjäkartta v 1931
Oivan reittiä vahvistettu punaisella värillä

Kotipaikka, Särkisyrjä 63

Kartassa näkyvällä Särkisyrjän peltoaukealla ”Tikkala” on Oivan kotipaikka.
Siinä se olisi Särkisyrjä 63. Tuota nimeä on lapsena ihmetelty vuosikaudet. Se nimi on maalattu erääseen kotonani aitassa olevaan puulaatikkoon suurin kirjaimin. On se joskus selitettykin, se oli evakkolaatikon paluuosoite. Tässä se osoite nyt olisi fyysisesti edessä. Mihinkäs se suuri pihakuusi on hävinnyt, pihakoivu näkyi tielle, mutta kuusi on kaatunut.., Eipä kotimökistä sitten juuri mitään muuta näkynytkään. Ei se kotimökki ollut suuren suuri, mutta 14 henkeä siinä mahtui asumaan. Pihapuu on joitakin rappukiviä, ei kotia, mutta ehkä parempi niin, koska kotiseutukin on mennyt.

Vielä kuva polkupyörästä kotikoivun juurella ja sitten piti jatkaa matkaa. Kaikki mahdolliset paikat pitäisi ehtiä katselemaan muutamassa tunnissa

Matka jatkui Vahvajärvelle päin. Koulu pitäisi nähdä. Notkelmassa seisoi nytkin vettä, kuten silloin lapsena ennen. Nyt lehmälauma kahlasi vedessä. Lieneekö ollut lypsylle menossa vai tulossa tai muuten vain vilvoittelemassa näin heinäkuun helteellä. Seuraavina vuosina kotiseutumatkustajien maastoautot rypivät tässäkin notkelmassa mahaansa myöten.

Särkisyrjän kansakoulu

Koulu löytyi helposti, ovet olivat auki eikä näyttänyt olevan käytössä. Tätä koulua käytiin Teuvo Tikan ja muiden kavereitten kanssa. Tuli mieleen joitakin kepposia, mitä Teuvon kanssa tehtiin. Teuvo kirjoittaa niistä kirjassaan Laulun ja liidun vuodet. Rangaistukseksi jouduttiin eteen istumaan tai mikä pahinta saatettiin joutua tytön viereen istumaan. Joskus oltiin opettajan mielestä liian vilkkaita, niin ajoi meidät ulos rauhoittumaan. Kiusallaankin piiloututtiin johonkin ulkona olevaan kellariin, niin olivat saaneet etsiä meitä kotvasen.

Nuo koulun oikealla puolella olevat kuuset istutettiin jotakin juhlaa varten

Koulun katto oli häipynyt elämän taistoissa tai käytetty muuhun tarkoitukseen. Jälleen pyörä pääsi kuvaan.

Uimaan

Seuraava tärkeä paikka oli Repolahden uimaranta. Ranta oli pitkälle matala hiekkaranta. Siellä olisi kaksi kiveä joiden välissi oli tavallisesti ahvenia.. Vieläköhän kivet löytyisivät? Niitä miettiessä suuri koira tuli vastaan ja vosahti kumeasti. Se oli melkein veret seisauttava tapaaminen täällä luonnon rauhassa. Kuitenkin koiran jälkeen tuli leppoisa mies rauhoittelemaan koiran sekä Oivan. Vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan niin tuli selväksi että mies oli paimentamassa kotieläimiään. Oiva pääsi uimaan ja ne kaksi kiveä olivat vielä paikoillaan, mutta ahvenia ei tällä kertaa ollut, mutta olihan myöhäinen iltayö

Paimen otti Oivan pyynnöstä pari valokuvaa ja myös Oiva otti hänestä kuvan. Ensimmäiseen värikuvan elämässään.

Yläkuvassa Oiva seisoo kivellä
Kaunis kuva tuli paimenesta ja hänen koirastaan. Tuttavan välityksellä kuva on viety tälle paimenelle kotiin ja hän on ollut kovasti kiitollinen saamastaan kuvasta.

Takaisin leiriin Ahinkoskelle

Kotipaikka on nyt nähty, koulun näkeminen oli jo ylimääräistä ja uiminen kotijärvellä oli jo extrabonus matkalle. Tyytyväisenä ja sekavin tuntein sain palata leiriin. Tuskinpa uni tulee tänä yönä. Välillä ukkoskuurot kastelivat maiseman. Paluumatkalla kiireet olivat ohi. Kaikki tärkein nähty oli vähän ylimääräista aikaa katsella kaikkea mahdollista. Joissakin taloissa lapsia oli pihalla leikkimässä. Heitä oli mukava käydä tervehtimässä. En muista oliko taskussa karkkeja tai muuta vietävää, saattoi ollakin.

Entisen kotini lähistölle oli rakentella nähtävästi suuri kolhoosinavetta.

Lapsilla näyttää olevan hauskaa. Tämä talo kuului ennen Toivo Mölsälle

Leirille

Palatessani leiri nukkui. Vaihdoin muutaman sanan vartiomiesten kanssa ja sitten nukkumaan. Uni ei tahtonut tulla. Oli liian paljon ajateltavaa. Lisäksi unen tuloa häiritsi sateen kastelema makuupussi. Ajattelin käydä Ruskealan kirkolla kalmismaata katselemassa. Siellä sitten loppuyö menikin.

Kotiseutumatkat tänne rajan taakse alkoivat jo heti seuraavana vuotena 1990. Silloin täällä käytiin lukuisat kerrat. Muistojen albumiin tämä pikavisiitti kuitenkin jätti kaikin puolin syvimmät jäljet.

Särkisyrjän koulukuva 1934

Kuvassa Oiva Tikka keskellä, istuu kaiteella äitinsä sylissä.
Kuva: Oivan kotialbumi