10 comments for “Kunnanjohtajan mietteitä Värtsilästä”
Kiitos hyvästä haastattelusta Eki ja Mikko!
Katsottu ja kuunneltu. Kiitos!
NATO taitaa olla pelastus piskuiseen itä-suomen kuntaan Tohmajärveen !!!
Mitähän naapuri-valtio Venäjä sanoo moisista mietteistä ??
Ihailtava on Ekin panos Värtsin toimittajana jo lyhyen ajan perusteella. Näin pienestä pitäjästä tehdään itseään isompaa/merkittävämpää!
Katsoin vielä uudemman kerran tuon haastattelun. Järkijätkältähän tämä kunnanjohtaja vaikuttaa.
Ja tuo Venäjän naapuruus on tosiasia, joka on hyväksyttävä – niin Tohmajärvellä kuin täällä Oulussakin. Parempi siis ajatella ja ilmaista itseään positiivisesti. Naapurin solvaaminen ei maailmasta kenellekään parempaa paikkaa tee.
Itärajan vertaaminen Berliinin muuriin oli toimittajalta hauska ja sangen pikantti metafora. Turistejahan on käynyt ikiajan ihmettelemässä rajallamme turvallisesti Idän ihmeitä. Eksoottinen kokemus, kaiketi! Muistan 70-luvulla erään vierailuryhmän Tukholmasta, joka päätekatsoen tuli bussilla Ilomantsiin fiilistelemään sota-ajan muistojaan. Useiden seurueen jäsenten aviomiehet olivat olleet talvisodassamme vierailuilla omissa rooleissaan.
Kyseessä oli Tukholman Sivistysnaisten vierailu, jota äitini sattumoisin emännöi. Olin olevinaan tulkkina. Oppaaksemme saimme paikallisen kaukopartiomiehen Onni Määttäsen, joka värikkäällä tavallaan opasti ryhmää muun muassa Möhkössä. Joku naisista kysyi kierroksemme lopussa, missä juuri silloin olimme. Käänsin kysymyksen Onnille, joka sanoi. ”Sano sille, jotta myö tullaan kohta Suomen puolelle…” Käänsin sanatarkasti, naama peruslukemilla, Onnin ohjeen mukaan. Muistit toki mainita, että Onni on Lyckan, joten ei huolen häivää!
Lienee arvattavaa, että vastaus aiheutti venäjäkauhuisissa rouvissa melkoista epävarmuutta. Kun päästiin lounaalle Parppeille (entinen Sikrenvaara), vessat olivat varattuja tunnin ja lounasta piti siirtää kahdesti. Useiden rouvien nenänpäät olivat yhä valkoisia, lienevätköhän puuteroineet… Klemolan Paula sai vedettyä useammankin runosetin siinä odotellessamme.
Tuo Esan kommenttikertomus oli piristävä ja selkeää kerrontaa.Tommoiset retki-reissut olisi hyvä saada tallannettua videolle. Jo tuollakin kertomalla,(mlkein näin) naisten säpsähdyksen ja naisten pelkokertoimen lisäyksen.
– Onni Määttänen taisi olla niitä kunnioitettuja veteraanisotilaita,joka saivat kunnia-arvoisen kohtelun ikäihmisenä.
Oikeassa olet, Kalle! Onnilla oli onnelliset viimeiset(kin) vuodet. Onni täytti 100 vuotta juhlinnan keskellä vuonna 2008, mukana Prikaatissa juhlimassa oli satoja kutsuvieraita. Joensuulainen hoivakoti huolehti sitten elonpäivistä aina 102-vuotiaaksi. Ilomantsilaisille Onni oli jonkinlainen Maukkulan maamerkki, eikä toki mikään ihme – Mannerheim-ritari kun oli…
Katsoin Löppösen hastattelun. Hyvin tehty ja asianmukainen haastattelu niin haastattelijan kuin tekniikankin puolesta. Ihmetellä pitää miten ”keikkavehkeillä” saadaan hyvää, selvää kuvaa kuin ääntäkin. Kunnan omalla tekniikalla onnistutaan tuhoamaan valtuuston kokoukset toistuvasti. Luulisi valtuutettujen saavan moisen ongelman hoidettua. Vai eikö sitä edes haluta korjata. Kerätkää rahat vaikka Värtsilästä ja ostakaa omat mikrofoonit edes puheenjohtajan pöydälle. Nyt mikrofoonien kuljetukseen menee turhaa aikaa ja se jopa naurattaa katsojia.
Parasta olisi todellakin kerätä kolehti. Kolme hallintohenkilöä ilmoitti valtuuston kokouksen ohessa kysyessäni salin striimauksen ääniongelmista, ettei niille voi tehdä mitään. Silminnähden arvioituna välineitä on ihan tarpeeksi, ja rojua katonrajassa kuin Raatteen tiellä. Puuttuisikohan kunnastamme audioalan asiantuntijahenkilö?! Voisikohan Eero-Mattimme korjata asian kohtuullista korvausta vastaan…
Kiitos hyvästä haastattelusta Eki ja Mikko!
Katsottu ja kuunneltu. Kiitos!
NATO taitaa olla pelastus piskuiseen itä-suomen kuntaan Tohmajärveen !!!
Mitähän naapuri-valtio Venäjä sanoo moisista mietteistä ??
Ihailtava on Ekin panos Värtsin toimittajana jo lyhyen ajan perusteella. Näin pienestä pitäjästä tehdään itseään isompaa/merkittävämpää!
Katsoin vielä uudemman kerran tuon haastattelun. Järkijätkältähän tämä kunnanjohtaja vaikuttaa.
Ja tuo Venäjän naapuruus on tosiasia, joka on hyväksyttävä – niin Tohmajärvellä kuin täällä Oulussakin. Parempi siis ajatella ja ilmaista itseään positiivisesti. Naapurin solvaaminen ei maailmasta kenellekään parempaa paikkaa tee.
Itärajan vertaaminen Berliinin muuriin oli toimittajalta hauska ja sangen pikantti metafora. Turistejahan on käynyt ikiajan ihmettelemässä rajallamme turvallisesti Idän ihmeitä. Eksoottinen kokemus, kaiketi! Muistan 70-luvulla erään vierailuryhmän Tukholmasta, joka päätekatsoen tuli bussilla Ilomantsiin fiilistelemään sota-ajan muistojaan. Useiden seurueen jäsenten aviomiehet olivat olleet talvisodassamme vierailuilla omissa rooleissaan.
Kyseessä oli Tukholman Sivistysnaisten vierailu, jota äitini sattumoisin emännöi. Olin olevinaan tulkkina. Oppaaksemme saimme paikallisen kaukopartiomiehen Onni Määttäsen, joka värikkäällä tavallaan opasti ryhmää muun muassa Möhkössä. Joku naisista kysyi kierroksemme lopussa, missä juuri silloin olimme. Käänsin kysymyksen Onnille, joka sanoi. ”Sano sille, jotta myö tullaan kohta Suomen puolelle…” Käänsin sanatarkasti, naama peruslukemilla, Onnin ohjeen mukaan. Muistit toki mainita, että Onni on Lyckan, joten ei huolen häivää!
Lienee arvattavaa, että vastaus aiheutti venäjäkauhuisissa rouvissa melkoista epävarmuutta. Kun päästiin lounaalle Parppeille (entinen Sikrenvaara), vessat olivat varattuja tunnin ja lounasta piti siirtää kahdesti. Useiden rouvien nenänpäät olivat yhä valkoisia, lienevätköhän puuteroineet… Klemolan Paula sai vedettyä useammankin runosetin siinä odotellessamme.
Tuo Esan kommenttikertomus oli piristävä ja selkeää kerrontaa.Tommoiset retki-reissut olisi hyvä saada tallannettua videolle. Jo tuollakin kertomalla,(mlkein näin) naisten säpsähdyksen ja naisten pelkokertoimen lisäyksen.
– Onni Määttänen taisi olla niitä kunnioitettuja veteraanisotilaita,joka saivat kunnia-arvoisen kohtelun ikäihmisenä.
Oikeassa olet, Kalle! Onnilla oli onnelliset viimeiset(kin) vuodet. Onni täytti 100 vuotta juhlinnan keskellä vuonna 2008, mukana Prikaatissa juhlimassa oli satoja kutsuvieraita. Joensuulainen hoivakoti huolehti sitten elonpäivistä aina 102-vuotiaaksi. Ilomantsilaisille Onni oli jonkinlainen Maukkulan maamerkki, eikä toki mikään ihme – Mannerheim-ritari kun oli…
Katsoin Löppösen hastattelun. Hyvin tehty ja asianmukainen haastattelu niin haastattelijan kuin tekniikankin puolesta. Ihmetellä pitää miten ”keikkavehkeillä” saadaan hyvää, selvää kuvaa kuin ääntäkin. Kunnan omalla tekniikalla onnistutaan tuhoamaan valtuuston kokoukset toistuvasti. Luulisi valtuutettujen saavan moisen ongelman hoidettua. Vai eikö sitä edes haluta korjata. Kerätkää rahat vaikka Värtsilästä ja ostakaa omat mikrofoonit edes puheenjohtajan pöydälle. Nyt mikrofoonien kuljetukseen menee turhaa aikaa ja se jopa naurattaa katsojia.
Parasta olisi todellakin kerätä kolehti. Kolme hallintohenkilöä ilmoitti valtuuston kokouksen ohessa kysyessäni salin striimauksen ääniongelmista, ettei niille voi tehdä mitään. Silminnähden arvioituna välineitä on ihan tarpeeksi, ja rojua katonrajassa kuin Raatteen tiellä. Puuttuisikohan kunnastamme audioalan asiantuntijahenkilö?! Voisikohan Eero-Mattimme korjata asian kohtuullista korvausta vastaan…