Värtsilä
Olen vaeltanut, kuten vanhempanikin. Ilman päämäärää, tunnistusta omasta merkityksellisyydestä, kokemusta kuulumisesta. Tunnetta juurista, vain niistä, jotka sojottavat taivasta kohden, kuin kysyen, huutaen. Mihin minä kuulun, missä on minun sieluni koti, sydämeni paikka. Nousee uhkea vaara, laskee kuin nukahtaen unholaan. Taakse jää. Salot soivat ja hengittävät, tietävät ne, jotka ovat olleet ja menneet. Pelto karella, pelto […]


