Nopeita päätöksiä
20.9.1939 peustettiin Kansanhuoltoministeriö. Tehtävänä ”käsitellä asioita, jotka koskevat väestön toimeentulon ja maan talouselämän sekä taloudellisen puolustusvalmiuden turvaamista”.
Suomen itsenäistymisestä saakka oli yritetty etsiä mallia muista maista ”nälän organisoinnista” . Levottomuus maailmalla pahensi pula-aikaa entuudestaan. Päätettiin aloittaa (kaiken) säännöstely ja tehtiin sitä varten ostokorttijärjestelmä. Miten kauan lienee ostokorttia tai kortteja jo suunniteltu, koska painokoneet painoivat jo ostokortteja silloin kun ministeriö perustettiin
12.10.39 alkoi korttiaika.
Ensimmäisenä sokeri ja siirappi meni kortille
Artikkeli Karjalaisessa torstaina 5.10.1939
Hamstrausta ja kiskurihintoja
12.10.1939 alkoi jo korttiaika. Hintojen karkaamisen estämiseksi pilviin laadittiin ”kiskurilaki” jolla voitiin määrätä tuotteiden maksimihinnat
Lauantai 7.10. 1939 sanomalehti Karjalainen
Kun huhut sokerin säännöstelystä alkoivat kiertää kansan keskuudessa, niin uskon että sokerin hamstraaminen alkoi. Sitten kun torstain Karjalainen tiedotti virallisesti säännöstelyn alkavan jo ensi maanantaina niin sitten lienee hyllyt tyhjentyneet lopullisesti, luulisin.
Vaikka monia ei tämän ajan asiat kiinnosta, olleita ja menneitä, niin noita ilmoitusten päivämääriä on mukava seurata. Millä vauhdilla eduskunta ja silloinen hallitus on laittanut asioita tuulemaan. Silloin ei ole suoritettu huutoäänestystä eikä vatuloitu viikko-kuukausi tai vuositolkulla. Suunnitelmat lienee tehty salaa tai ainakin huutelematta sivullisille keskeneräisistä asioista. Onhan tiedetty, että esimerkisi pelkkä huhu jonkun hinnan noususta aloittaa oikeasti hinnnan nousun ja hamstrausksen
Kyllä minäkin muistan korttiajan, tai kupongeiksihan niitä
meillä sanottiin.
Aake Jermon kirja: Kun kansa eli kortilla, oli yhteen aikaan
kovin suosittu. Näyttää sitä olevan nettimyynnissäkin 10 e + postituskulut
hintaan.
Torstain Karjalaisessa 5.10.39 julkaistiin tuo sokerin säännöstely ja tietenkin kaikissa radion uutisissa. Samalla määrättiin takavarikoitaviksi ihmisiltä ylimääräinen (hamstrattu) sokeri ja siirappi jopa sokerijuurikkaatkin.
Hintojen hillitsemiseksi laadittiin ”Kiskurilaki.” Tuotteille laadittiin maksimi myyntihinnat
Tuossa ylläolevassa ostokorttien jakeluilmoituksen lopussa on vielä kova ”ukaasi”
”…on ehdottomasti merkittävä varastossa oleva ylimääräinen sokeri”
Olen kuullut juttuja hamstrauksista, joten on saattanut ”unohtua” joku hamstrattu tuote kansanhuollolle ilmoittamatta.
Eräs lähellä oleva esimerkki; Joskus ihmettelin, miksi eräs pieni laatikko löytyi kotini ullakkohuoneen ullakolla savupiipun takaa. Miksi niin hankalassa paikassa? eihän sinne päässyt oikein mitenkään. Laatikossa oli nahkoja. Saappaiden ja lapikkaiden tekoon tarvittavia nahkoja, osa valmiiksi leikattuja lapikkaan osia. Isä oli suutari.
Nyt lueskellessani näitä pula-ajan juttuja tuli mieleen, että Kansanhuollolta piiloon isä oli ne varmaan laittanut.
Tuolla sokerin säännöstelyyn pano-ilmoituksessa määrätään ylimääräinen sokeri luovutettavaksi Kansanhuoltoon toisille jaettavaksi, en tiedä kenelle. En tiedä oliko muista elintarvikkeista määrätty ”ylimääräiset” annettavaksi Kansanhuoltoon. Joka tapauksessa muistan, että kansan keskuudessa oli sellainen ajattelutapa, että jos on jotain yli korttiannoksen tai muuten vähän liikaa, niin pitää ainakin varautua luovuttamaan ylimääräiset kansanhuoltoon tai laittaa ainakin piiloon. Tuli tässä mieleen kun eno houkutteli koko lapsikatraankeräämään viljapellolta viljantähkät mahdollisimman tarkkaan. Olivatkohan nämä sellaista viljaa joka saatiin pitää itse? En tiedä
Tänäänkin puolukka- ja sienireissulla tuli mieleen, kuinka pula-aikana ja sen jälkeenkin meillä oli isot korvot, joihin survottiin puolukkaa kymmeniä litroja. Samoin sieniä suolattiin suuret määrät.
Puolukasta tehtiin ruisjauhon kanssa ruis-puolukkapuuroa. Sellaista oli koulussakin, se oli ”oikea” ruoka, ei vispipuuro.
Kyllä kansa on ollut etevä keksimään vähistä tarpeista ravitsevat ruoat. mm Marttajärjestön naiset ovat näitä ohjeita kehitelleet
Meillä varauduttiin vielä 2000 luvun alussa bensiinin korttimyyntiin. Ostoa varten oli varattu rekisteriotteen alareunaan sarakkeisto johon osto-oikeus oli merkitty. Näin henkilöautoille.