Kunnallisvaalit on pidetty ja paluu arkeen on edessä. Olen yrittänyt lukea Värtsin verkkolehden tarkkaan, mutta vaaleista en muista nähneeni mainittavan sanaakaan. Omasta puolestani kiitän heitä jotka pistivät itsensä likoon yhteisten asioiden vuoksi asettumalla ehdokkaiksi ja isot kiitokset myös niille ketkä toimivat vaalitoimitusten toimihenkilöinä.
Television vaalitenteistä jäi mieleen eräs lause, se meni tähän tapaan ” Ei suurilla tuloilla eikä pienillä menoilla, vaan vielä pienemmillä menoilla…” Mitä lie sitten tarkoittanutkaan
Tästä sain kaukaa haetun aasinsillan ajankohtaisten selviytymisohjeiden ja ennen eläneiden elämäntapojen välille. Kuvat otin erään mökin jäämistöstä.
Kahdesta laudasta veistetty ohut lapio
Loppuun kuluneesta pyykkiharjasta on vielä saanut tiskiharjan.
Kyllä tämä juttu korvaa hyvin puoluepoliittiset jaarittelut. Tämmöisestä juttuideasta olisi mikä tahansa media kiitollinen. Hyvä Alpo.
Seurasin toimittajana leipätyökseni vuosikymmeniä kunnalliselämää viidessä Keski-Karjalan kunnassa. Valtuustojen päätettäviksi jäivät yleensä koiraveron kaltaiset asiat, monet isommat päätökset oli lyöty lukkoon jo etukäteen jossain muualla.
Tuossa Alpon jutussa on asiaa ja itua sekä myös paikkansa pitävää totuutta. Niiku Alpon kertonuksissa aina.
terv:Kalle
Minä kun olen hitaammalla ajattelutavalla varustettu niin tuotakin viisautta joudun pähäkäilemään pitkään, mitä tuo telkkarin viisas puhuja oikein tarkoitti. Ehkä hän tarkoitti tasavaltamme selviytymistä kus.. eikun siis liemestä vähentämällä vielä enemmän menoja, varsinkin pieniä menoja. Itsekkäänä ruohonjuuritason tallaajana tuli heti mieleen, että eihän vain minulle ennestään tulleita etuuksia leikata pienemmiksi tai lopeteta tyystin. Samaan hengenvetoon puhuivat ostovoimasta, että ostaminen pitää saada nousuun. Ja joka tuutista tulee mainosta, että pitäisi taas ostaa jotain uutta, jota ei tarvitse.
Pähkäilyissäni yritin ajatella noitten vanhojen esineitten omistajien elitasoa. Mitä siistä oloista olisi vielä voinut säästää? Aatteleppa ite
Verkkolehden lukija kyseli onko esineet minun kodistani, eivät ole, mutta samalta aikakaudelta kuitenkin 30-40 luvulta.
Minun kodissani henkarit olivat tehty käärimällä sanomalehti rullalle ja siihen rautalangasta koukku. Eikä niitä henkareissa riiputettavia vaatteita kovin monta ollut. Ne olivat tuvan ullakolla tai aitassa
Tuo ylläoleva puinen henkari voisi olla raskaanpaa palttoota varten. Esimerkisi sitä juhlapalttoota, joka laitettiin joulukirkkoon mennessä .
Yksi esineen kuva lisätty. Se on saman rakennuksen jäämistöä, mutta mahdollisesti eri asujan esine. Tunnetko esineen?
Aivan arvailuksi menee tuon viimeisen esineen osalta, mutta oiskohan ollut jonkunlainen kessuhuhmare.
Muistan vielä 50-luvulta erämaamökin, jossa kaikki maataloustyökalutkin oli kehitelty puusta, hankmosta lähtien. Eikä tilalla ollut hevosta…
Eivät ne nuukuuttaan, omavaraistalouvessa piti olla kekseliäs, kun rahaa ei ollut eikä aina tavaraakaan saatavilla.
70-luvulla otin valokuvia parin lehmän talouvesta, jossa valmistettiin puukirnulla voita.
Se kirnu on meillä vielä kotimökillä, jolla minäkin olen voita kirnunnut. Eikä ollut kuin yksi lehmä, sitä vähempää köyhän ei kannata pitää.
Kessun hakkauspölkyksi minäkin veikkailen, mutta säästäväisyys näkyy tässäkin, on joko kulunut sivusta puhki tai sitten on ollut pakko kovertaa sivusta päin ja paikata jollain kumi tai nahkapaikalla.
Vaikka tässäkin pirtissä on sätkää poltettu niin tupakkiveroa tuskin on maksettu. Niinpä niin.. ilmankos Suomi ei ole lähtenyt nousuun jos tupakatkin kasvatetaan kotona