9 comments for “Eläinten preparoiminen on tarkkuutta vaativaa työtä”
Muistatko Jouko Varosen Eija. Mitäs sulle kuuluu. Vein miekin isällesi töitä. Kiitos artikkelista. Olis kiva vaihtaa parii muistoa.
Eijalle! Kiitos hienosta jutusta, tai ei oikeastaan sinun tekemästä jutusta vaan sanomalehti Karjalalaisen tekemän lehtiartikkelin saattamisesta Värtsin lukijoiden luettavaksi, toimestasi.
Olisi hieno nähdä se susikuva, jossa olet täytettyjen susien ympäröimänä pienenä lapsena. Isäsi täytti ne?
Aika oli silloin se ja nyt on nyt. Tuskin kukaan hernettä siitä vetää nenäänsä, vaikka sudet on tulenarka puheenaihe ollut nykyisin myös täällä Värtsilässä. Ja jos vetää niin vetäköön.
Nyt on muuten ollut hiljaisempaa susi keskustelu? Olisiko hyvä hetki julkaista em. viittaamani kuva?
Tässä em. lehtikuva. Eija voi valaista kuvan taustoista. On ns. lavastettu kuva. Julkaistu painetussa mediassa silloin aikanaan.
Lisään tämän kuvan aiheeseen liittyvänä. On ehkä jo aiemmin julkaistuna Värtsissä? En löytänyt googlettamalla.
Hei, Jouko, muistanhan minä sinut vaikka oot hitusen vanhemi kuin minä, ei sentään satuttu samaan luokkakuvaan koulussa. Olet minun pyhäkouluopettaja Mirjan veli ja minun vanhempani ovat veljesi kummeja.
Oltiin monet kerran teillä yömyöhään kun Mirja piti meille kylän lapsille käsityöiltoja.
Kysyppä toimituksesta yhteystietojani, niin huastellaan lisää.
t; Eija
Tuo susikuva jossa olen viiden suden edessä on Veli Kerosen ”fiksaama” metsämaisemaan. Alunperin kuva on otettu kotini pihamaalla peltomaisemassa. Tämä metsämaisemakuva on ollut joskus Rajamme Vartijat -lehdessä sanaristikossa avainkuvana, harmi vaan etten säilyttänyt sitä lehteä. Olihan tää sama kuva myöskin saksalaisessa lehdessä jossa minua verrattiin Puhahilkkaan joka on menossa mummon luokse.
Aivan mahtavat kuvat. Kiitos Eija !
Missähän mahtaa olla tämä valtava karhu? Oulangan luontokeskuksessakin on täytetty karhu, lieneekö sekin Einarin käsittelemä.
Kerosen muistan hyvin. Hän oli taitava. Filmiä taisin hältä ostaa Setä-Lassi Varosen lahjoittamaan Brownie-kameraan. Mirjahan sillä otti ”kuolemattomia” otoksia.
Hyvä kysymys Alpo, missä lie tää karhu tällä hetkellä. Varmaankin, niinkuin muutkin eläimet, jonkun yksityisen tai kuntien kouluille täytättämiä. Tää karhu oli suurin yksilö minkä muistan. Yläkerran huoneessa karhuja oli yhtäaikaa varmaan viisi, täyttä oli. Yksi karhuista oli näyttelyssä Saksassa ja kun se sieltä palautettiin niin kaikki kynnet oli viety. Muistoksi Pohjolan eläimestä, varmaankin.
Muistatko Jouko Varosen Eija. Mitäs sulle kuuluu. Vein miekin isällesi töitä. Kiitos artikkelista. Olis kiva vaihtaa parii muistoa.
Eijalle! Kiitos hienosta jutusta, tai ei oikeastaan sinun tekemästä jutusta vaan sanomalehti Karjalalaisen tekemän lehtiartikkelin saattamisesta Värtsin lukijoiden luettavaksi, toimestasi.
Olisi hieno nähdä se susikuva, jossa olet täytettyjen susien ympäröimänä pienenä lapsena. Isäsi täytti ne?
Aika oli silloin se ja nyt on nyt. Tuskin kukaan hernettä siitä vetää nenäänsä, vaikka sudet on tulenarka puheenaihe ollut nykyisin myös täällä Värtsilässä. Ja jos vetää niin vetäköön.
Nyt on muuten ollut hiljaisempaa susi keskustelu? Olisiko hyvä hetki julkaista em. viittaamani kuva?
Tässä em. lehtikuva. Eija voi valaista kuvan taustoista. On ns. lavastettu kuva. Julkaistu painetussa mediassa silloin aikanaan.
Lisään tämän kuvan aiheeseen liittyvänä. On ehkä jo aiemmin julkaistuna Värtsissä? En löytänyt googlettamalla.
Hei, Jouko, muistanhan minä sinut vaikka oot hitusen vanhemi kuin minä, ei sentään satuttu samaan luokkakuvaan koulussa. Olet minun pyhäkouluopettaja Mirjan veli ja minun vanhempani ovat veljesi kummeja.
Oltiin monet kerran teillä yömyöhään kun Mirja piti meille kylän lapsille käsityöiltoja.
Kysyppä toimituksesta yhteystietojani, niin huastellaan lisää.
t; Eija
Tuo susikuva jossa olen viiden suden edessä on Veli Kerosen ”fiksaama” metsämaisemaan. Alunperin kuva on otettu kotini pihamaalla peltomaisemassa. Tämä metsämaisemakuva on ollut joskus Rajamme Vartijat -lehdessä sanaristikossa avainkuvana, harmi vaan etten säilyttänyt sitä lehteä. Olihan tää sama kuva myöskin saksalaisessa lehdessä jossa minua verrattiin Puhahilkkaan joka on menossa mummon luokse.
Aivan mahtavat kuvat. Kiitos Eija !
Missähän mahtaa olla tämä valtava karhu? Oulangan luontokeskuksessakin on täytetty karhu, lieneekö sekin Einarin käsittelemä.
Kerosen muistan hyvin. Hän oli taitava. Filmiä taisin hältä ostaa Setä-Lassi Varosen lahjoittamaan Brownie-kameraan. Mirjahan sillä otti ”kuolemattomia” otoksia.
Hyvä kysymys Alpo, missä lie tää karhu tällä hetkellä. Varmaankin, niinkuin muutkin eläimet, jonkun yksityisen tai kuntien kouluille täytättämiä. Tää karhu oli suurin yksilö minkä muistan. Yläkerran huoneessa karhuja oli yhtäaikaa varmaan viisi, täyttä oli. Yksi karhuista oli näyttelyssä Saksassa ja kun se sieltä palautettiin niin kaikki kynnet oli viety. Muistoksi Pohjolan eläimestä, varmaankin.