Säät korjaantuivat ja sissinjuhlailmat (räntäsateet) loppuivat toistaiseksi. Pikku pakkanen jäädytti aukeat pellot ja järven selät hiihtokelpoiseksi hankikeleiksi. Metsän lumet jäivät vielä upottaviksi. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mutta aika napakka kylmä pohjoistuuli tuiversi ja lennätti lunta. Olisi mukava hiihdellä aurinkoisella hankikelillä, mutta juuri siellä olisi se kylmä viima. Oikein kierolla reitin valinnalla voin tehdä itselleni kelvollisen kompromissin ja pääsisin hiihtämään ensimmäisiä kertoja tänä talvena. Peltojen reunoissa ja järven saarien viereltä löytyi hyviä hiihtoreittejä.
Kyllä eläinkunta tietää
Peltojen reunukset, samoin kuin järven rannat olivat täynnä eläinten jälkiä. Pääasiassa jäniksen, hirvien ja peurojen. Kyllä eläinkansa tietää missä on parhaat ruokapaikat. Peltojen reunoilla on parhaat pajupensaikot, metsissa niitä ei ole. Samoin aivan järven vesirajassa on parhaat pusikot.
Jäljistä päätellen jänöjussien pajupuskissa viihtyi myös hirvet ja peurat. Puput olivat syöneet pajupehkot sieltä maan rajalta ja hirvieläimet sieltä omalta korkeudeltaan.
Tällä kertaa kylmän tuulen vuoksi jouduin hiihtämään täällä pusikoiden tuntumassa ja sain seurata myös ison kissan, ilveksen jälkiä. Ilves oli kulkea tassutellut melko suoraviivaisesti järven rantoja ja pellon reunoja seuraillen kuten minäkin.
Eräs kohta lenkilläni oli erityisen mielenkiintoinen. Pellolla ilveksen tassun läljet olivat noin 40 cm välein, mutta alas pellonreunan pusikkoon tullessaan jäljet tihenivät ja suurenivat. Ilves oli levittänyt varpaat ja ottanut pari-kolme valtavaa loikkaa. Ilmeisesti edellisenä yönä oli pupujussin hengenlähtö lähellä, mutta veritippoja ei näkynyt, joten ilves sai jatkaa matkaansa tyhjin vatsoin. Kävin parin päivän jälkeen samassa paikassa ja totesin, että puput ottivat opikseen ja jättivät koko ruokapaikan rauhaan vähäksi aikaa. Yhtään jälkiä ei näkynyt
Allaoleva kuvasarja kannattaa ehkä katsoa alhaalta ylöspäin aikajärjestyksessä
Teksti ja kuvat (c) Alpo Rummukainen
Upea juttu ja kuvat. Ihan tuli ikävä Värtsilän hangille.
Ihan muistui mieleen kun mentiin vinkkelit (= lappeenranta-
lainen sanonta huopatossuista) jaloissa hakemaan
pajunkissaoksia suon laidasta. 😉
Kiitos Alpo
Ei sitä tiedä mitä luonnossa näkisi jos sinne menisi. Harmi vain kun ”lumikuvat” ovat aika haasteellisia. Varsinkin aurinkoisella säällä lumessa on niin paljon valoa, että pistää kännykän näytön mustaksi ja polttaa valokuvan ”puhki” kirkkaudellaan. Minun valokuvat ovat kaikki kännykällä otettuja.
Hienoja ovat kuvat, jäniksen jälkiäkin joita tullut joskus jäljestämällä metsästettyä. Vahinko vain, että ei ollut enää metsästys aika, niin Alpokin on joutunut tyytymään pelkkään jälkiruokaan.