30 comments for “Sana on vapaa. Viikko 11 / 21

  1. Erkki Lintunen
    16.3.2021 at 13:59

    Onpa hiljaista. Ei sanan sanaa – puheen partta. Kuitenkin aurinko on noussut rajan takaa jo aikoja sitten. Herätys!!!

  2. Esko Tarvainen
    16.3.2021 at 20:44

    Erkki olemme kumpikin julkilausuneet omat leikkaus kokemukset. Minun keinonivel lonkkaleikkauksesta on kulunut kuusiviikkoa. Kaksiviikkoa olen opetellut kävelyä ilman sauvoja ja kuntoutuminen on edennyt ilman ongelmia. Tänään kävin hiihtämässä noin kolmekilometriä. Sää oli aurinkoinen ja keväinen. Lintujenlaulu loi tunnelmaa Sauvojen hangen läpäisystä kuuluvassa äänessä oli lapsuudessa muistoon jäänyt ääni.

  3. Alpoaatos
    17.3.2021 at 8:40

    Onnea Eskolle uuden nivelen kanssa. Nykyisin nuo leikkaukset onnistuvat ja paranevat nopeasti.
    Minun Anja-siskoni lonkkanivelen vaihdossa tuli jaloista noin tuuman verran eri mittaiset. Se oli huonompi homma.

  4. Poikamies kolmannessa polvessa
    17.3.2021 at 9:50

    Jos tuloo tuossa leikkauksen tai jonkun muun syyn takkii jaloista ermittaset, niin muutahan siinä ei tapahu kun se, jotta kävelyttää enempi tahi vähempi ympyröö:-)

  5. Erkki Lintunen
    17.3.2021 at 12:10

    Lonkkaleikattu jumppasi juuri KotiTv:n kanavalla 33. Mukaan pääsee myös antennilla 66. Suosittelen! Eikä tarvittu maskia. Turvavälinä tuolin selkänoja. Sitten käsien pesu ja päiväkahvit.

  6. Esko Tarvainen
    17.3.2021 at 19:15

    Tänään minun lonkka leikkauksesta tuli kuluneeksi 6- viikkoa. Eilen kävin kahdenkilometrin hiihtolenkillä. Tänään kävin pilkillä Saimaalla sillä tahtoni on mennä aina eteenpäin. Kalakeitto tarpeeksi ahvenia tuli ja kaksi suurinta ahventa sopivat uunikaloiksi.

  7. Esko Tarvainen
    18.3.2021 at 19:09

    Kokeilin miten suuri ahven soveltuu uunikalana. Otin ahvenista pois suolet ja pään, kuten tehdään savuahvenille. Maustoin kalat laittamalla sisään momejuustoa, tilliä, ruohosipulia ja suolaa. Paistoin kalat uunissa ja kerran paiston aikana käänsin niitä. Kermaperunoiden kanssa ne söimme. Meille tämä yhdistelmä oli makunautinto.

  8. Erkki Lintunen
    19.3.2021 at 8:53

    Nostin lipun salkoon ja ajattelin “viisikkoa” Säätytalossa – ja niin tietysti – tasa-arvon merkeissä myös niistä yhden tuuraajaa – miestä.

    Oppositiolle toivon tolokkua! Ainakin kyselytunneille. Asiallinen kritiikki kuuluu demokratiaan, keksityt mielipiteiden saalistukset ovat “trumppilaista” pyrkimystä vaikuttaa niihin, joilla ei ole riittävästi tietoa tosiasioista.

    Minna on nätti nimi. Toivottavasti kuitenkin pysyy pelkästään naisten nimenä.

  9. Alpoaatos
    19.3.2021 at 13:06

    Eikö ne lajitowerit vieläkään keksi minkä jäljet on jutun 9.3 kuvassa ??.

  10. Jouko Varonen
    19.3.2021 at 13:26

    Poikamies. Heitä väliin joku herja. Mie komppaan. Tuo ympyrän pyöriminen pelasti päivän minulta. Hehe hee he he. Halavattu. 😁

  11. Erkki Lintunen
    19.3.2021 at 13:58

    Eilen unohtui parranajon jälkeen kirjoittaa tähän värtsiin, että oli tullut kuluneeksi 90 vuotta siitä, kun ensimmäiset sähköparranajokoneet tulivat myyntiin Yhdysvalloissa. Niin että on siis partamiesten juhlavuosi – ja tänään Minna Cantin päivänä naisetkin voivat olla hyvillään.

    Huomenna 20.3. muistamme, että presidentti Svinhufvud määräsi 90 vuotta sitten kenraali Mannerheimin puolustusneuvoston johtoon. Tehtävään liittyi myös velvollisuus ottaa vastaan ylipäällikön toimi mahdollisen sodan syttyessä. Siis aika kaukonäköinen mies tämä silloinen presidentti.

  12. Poikamies kolmannessa polvessa
    19.3.2021 at 14:20

    Joskus oli semmossii partakoneita, jotta ei tarvinna vettä eikä vaahtoo. Sillä ku ajo, niin silimistä tul ves ja suusta vaahto:-)
    Oikein hyvää alkavaa viikonloppua:-)

  13. Sakari H
    19.3.2021 at 14:49

    Minä sain sähköparran ajokoneen vasta paljon myöhemmin. Enkä juhli sen merkkipäivää, ehkä paremminkin muistopäivää. Romuna meistä kumpikin, onneksi ei romuskassa.

  14. Telle
    19.3.2021 at 15:04

    Presidentti Niinistö on saanut koronapiiki. Näin uutisoi Iltalehti.
    Minäkin olen saanut, uutisoitakoon siitä vaikkapa täällä Värtsissä.
    Varsinainen lottovoitto oli, että ajan sai varattua. Eikä se tälläkään kertaa
    itselläni onnistunut, ei puhelimella eikä netissä. Mutta – kuten puolisonkin
    tapauksessa – tytär sai varattua ajan älypuhelimellaan “Pohjanmaan kautta”.

    Karjalaisen kommenteista päätellen monet yrittivät keskiviikkona soittaa satoja kertoja
    – turhaan. Ei voi kuin kummastella miksi tämä ajanvaraus on näin sotkuista
    täällä Join kaupungissa? Tsempiä ja voimia kaikille, jotka yrittävät taas ensi maanantaina.

  15. Telle
    19.3.2021 at 15:16

    Sitten asiasta toiseen. Värtsissä on virinnyt keskustelua partakoneista.
    Meillä asia on akuutti, sillä hankin puolisolle juuri uuden partakoneen lahjaksi.
    Hän täytti pyöreitä viime sunnuntaina.

    Miehet tietenkin vastustelee ja sanovat, että entinen on ihan hyvä. Ei ole,
    sanon minä. Vaikka uusi kone on samaa merkkiä ja suunnilleen samannäköinenkin
    kuin entinen, on siinä tapahtunut uudistuksiakin, kuten kädessä pidettävän
    osan muotoilu. Eittäin hyvä uudistus sekin, että partaa ei voi ajaa jos latausjohto on seinässä.
    Eli turvallisuus edellä tässäkin asiassa.

    Summa summarum. Arvoista miehet. Vaihtakaa partakoneenne uuteen aika ajoin. Vaimot ja
    avecit tykkää!

  16. Jouko Varonen
    19.3.2021 at 17:47

    Isä kun leikkasi pojilta hiuksia ennen ja kuontalo jäi
    jumiin teriin, niin ukko riuhaisi pahalainen niin, että
    tuli pieni pälvikalju pitkäksi aikaa. Oli ne halavatun
    pahoja koneita ne halavatun tukanlippausvehkeet.
    Mutta ei auttanut inistä. Tuli korkea kipukynnys, josta
    on ollut hyötyä vielä vanhalla iällä. Baltialainen hammas-
    lääkärityttö kun paikkasi hammastani ilman kuoletusta,
    niin katselin sen silmiä ( muuta ei näkynyt suojusten
    alta) ja parkaisin. On sulla hiton kauniit silmät. Sitähän
    myö naureksittiin niin, että ei meinannut tulla koko
    hommasta mitään. Tais ressukka rakastua minuun.

  17. Alpoaatos
    19.3.2021 at 18:25

    Aikanaan kun olin Rajan palveluksessa, niin tukat piti olla lyhyeksi leikatut, tottakai. Firman puolesta oli käsikäyttöinen lippuukone, .sillä komppanian vääpeli leikkasi tukan suurin piirtein nahkaa myöten. Se oli aikamoinen rangaistus. Paremman lopputuloksen aikaan saamiseksi ruvettiin leikkaamaan itse. Minäkin leikkasi yhdeltä Empulta. Jossain vaiheessa hän sanoi, että “kuule Apo, pane vain armota poikki mikä ei kerran muuten lähe”
    Joskun parturissa istuessa on tullut mieleen nuo sanat, joskus olen toistanutkin ne, tarvittaessa.

  18. Erkki Lintunen
    20.3.2021 at 10:03

    Tämänaamuinen radio-ohjelma Kuusi kuvaa oli tosi mielenkiintoinen. 96-vuotias teatterineuvos Hilkka Kinnunen tarinoi kuin olisi ollut puoli vuosisataa nuorempi.

    Hilkka Kinnunen oli syntynyt Viipurissa ja kävellyt siellä alkuaskeleet taiteilijauralleen, joka on varsin merkittävä. Ensimmäisen kuvan aikana palautui mieleeni matka Viipuriin 1990-luvun vaiheilla. Tulin pahalle päälle, kun katselin Viipurin kulttuurikohteita, joista Hilkka Kinnunen oli saanut kokemuksiaan. Suomi menetti Viipurin mukana paljon sellaista, mistä harvemmin puhutaan. Mitä maamme olisikaan, jos meillä olisi Viipuri.

    Hilkka Kinnusen kuviin ja tarinointoin voi varmaankin tutustua netin kautta. Suosittelen.

  19. Jouko Varonen
    20.3.2021 at 18:46

    Eipä sitä Erkki kannata haikailla menneitä eikä ennustella tulevia. Otahan päivä kerrallaan niin tuntuu kivemmalta. Anna tilaa myös muiden mielipiteille, niin nuoriso voi uskaltautua Värtsin sivuille ja lehti nousee plaaniin. (Osa kommentista poistettu . Toimitus / Alpo R)

  20. Hemppa Turunen
    20.3.2021 at 22:38

    Tänä lauantaina tuli taas jännättyä lottoa. minulla on pitkään kestolottona ollut yks ja sama rivi. Eikä koskaan mitään, paitsi nyt se tapahtui sain kerrankin seitsemän oikein osuman. Että hurraa vaan sille seiskalle. Muut numerot olivatkin sitten huteja. Nyt tuntee olevansa lottovoittaja, kun sai edes seitsemän oikein.

  21. Jouko Varonen
    21.3.2021 at 15:54

    Lottovoittaja Topi

    Susirajan poika pääsi jälleen ääniin energiajuomatötsän
    innoittamana. Siinä kun on moninkertainen määrä kofeiinia ja lapset eivät saada juoda kuin kolme tölkkiä päivässä.

    Oltiinpa heinää tekemässä Lahensuon pellolla. Paikallinen mökkiläinenkös turuutteli meidän taukokahvinjuojien luo mopolla ojan pohjaa pitkin.

    – Saateri, eukko voitti pääpotin lotossa.

    – On kuultu, sanoi vauraampi eläjä isäukko nyreissään.

    Kylällä kun kohta kerrottiin, kun oli nähty lottoauto mökin pihassa, että Topin eukolle se osui. Mökin eläjän vaimolla,
    oli parin rivin porukka naapurin muijan kanssa. Oli ollut jo
    vuosia.

    Topin ja vaimonsa luona ei ollut käynyt aikapäivin yhtään
    vierasta. Seuraavana aamuna oli sitten parikymmentä autoa
    pihatien varrella. Sitä se lottovoitto tekee.

    Naapurin muija oli jäänyt viikkoa ennen tehottomasta lottoporukasta pois. No se siitä. Kirosanoja oli siellä kuulemma vaihdettu mummojen kesken ja ystävyyssuhteet katkesivat ikiajoiksi, mutta minkäs teit.

    Paikallinen pankin sivukonttorin pomo oli kohta suuren
    kukkapuskan kanssa paikalla ja läänin pomo mukana. Topi,
    vähäsanainen mies, tuumi että tähän Mirjan pankkiin laitetaan rahat, aina on ollut mukana hädässä. Pitkiä papereitakin on kirjoiteltu.

    Myöhemmin pyysi pankin sivukonttorissa nähdäkseen niitä
    rahoja. Vaikka vilaukselta. No vei Mirja hänet holviin, otti
    suuren nipin melkoisia seteleitä ja räpsäytti käsissään. Antoi Topinkin räpsytellä. Topi innostui, että hyvältä näyttää. Tekasen tuonne Joen kaupunkiin uuden omakotitalon. Kerrankin saa tilata laatutavaraa rakennukselle.

    No sukulaispojille lupasi Topi auton jokaiselle, jos tulevat pyytämään.

    Yksi ei tullut.

    Oli tuuminut:

    Vitut, vanhaa miestä en ala lypsämään, halavattu.

  22. Erkki Lintunen
    22.3.2021 at 7:34

    Tänä aamuna radion hartaissa sävelissä kuultiin T.Tikka, Marian kiitosvirsi. Yritin selvittää, oliko säveltäjä Teuvo Tikka. Ehkä Alpo löytää vastauksen?

  23. Sakari H
    22.3.2021 at 8:26

    Linkin mukaan Marian kiitosvirren on säveltänyt Teuvo Tikka 1997.

    https://www.finna.fi/Record/fikka.4374733

  24. Sakari H
    22.3.2021 at 8:29

    1997 onkin julkaisuvuosi. Sävelletty ehkä 1993, ainakin kuitenkin 1990-luvulla.

  25. Erkki Lintunen
    22.3.2021 at 9:00

    Kiitos, Sakari H! Kaivoit esille merkittävää värtsiläistä ja kiteeläistä historiaa. Oli kiva aloittaa tämän viikon tarinat ja myös päättää tähän kiitokseen. Hyvää uutta viikkoa!

  26. Sakari H
    22.3.2021 at 9:42

    Joudun nöyrästi paikkailemaan omia arvailujani.

    Wikipedian mukaan Marian kiitoslaululla näyttää olevan useita versioita ja maineikkaita säveltäjiä aikojen saatossa.

    https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Marian_kiitosvirsi_(Magnificat)

    Enpä enää uskalla tietää, onko Teuvo Tikka puheena olevaa laulua peräti säveltänyt vaiko esim. tehnyt sovituksen kuorilaululle. Varsinkin, kun uskon, että Tikan lähipiiristä löytyy asiaan ammattitason tietäjiä, jotka eivät ole vielä ehtineet ”tietojamme” tarkentamaan.

  27. Poikamies kolmannessa polvessa
    22.3.2021 at 10:01

    Sakari luuli hetken olleensa väärässä, kunnes huomasi erehtyneensä:-)
    En malttanut olla kommentoimatta:-)

  28. Alpoaatos
    22.3.2021 at 10:28

    Kyllä Teuvo Tikka on säveltäjä. Nuo syntymä ja kuolinvuodet pitäisi verrata
    Naiskuoro Bel Canto esittää Teuvon sävellyksen levyllä “Maria Herran piikanen”
    Raita no 11 on Teuvon sävellys ja se on nimellä ” Minun sieluni suuresti ylistää Herraa”.
    Levy saattaa löytyä tai on saatavissa vaikka Joensuun kirjastoon.

  29. Erkki Lintunen
    22.3.2021 at 10:52

    No, niin etsivä löytää! MUTTA voisko tuon Teuvon Maria-laulun kuulla tässä värtsissä?

  30. Alpoaatos
    22.3.2021 at 11:09

    Ei voi, tai siis minä en osaa laittaa musiikkia Värtsiin. Eira osaa. Tosin levyäkään ei ole vielä löytynyt, mutta tiedetään että se on olemassa.

    Mutta Erkille tai muillekin tiedoksi; Kerran kuulin paikallisradiosta mielenkiintoisen musiikkikappaleen lopuskaa, mutta en sen esittäjää tai nimeä. Menin Joensuun kirjaston musiikkiosastolle kysymään mikähän kappale se mahtoikaan olla, tai mikä levy ja olisikohan siellä mahdollisesti se levy. Katsoivat aika omituisesti kysyjää, mutta tarkentavilla kysymyksillä selvisi mitä radioasemaa olin kuunnellut, ja kelloaikaa, niin he pääsivät radion soittolistoihin käsiksi ja sieltähän ne kappaleen tiedot selvisi. Kaukolainauksella tuli kyseinen levykin jonkun päivän päästä.
    Niin, että kyllä ne ammattinaiset ovat ammattilaisia. Siitä asti olen arvostanut kirjastojen ammattilaisia oikein erityisesti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *