Onpa hiljaista. Ei sanan sanaa – puheen partta. Kuitenkin aurinko on noussut rajan takaa jo aikoja sitten. Herätys!!!
Erkki olemme kumpikin julkilausuneet omat leikkaus kokemukset. Minun keinonivel lonkkaleikkauksesta on kulunut kuusiviikkoa. Kaksiviikkoa olen opetellut kävelyä ilman sauvoja ja kuntoutuminen on edennyt ilman ongelmia. Tänään kävin hiihtämässä noin kolmekilometriä. Sää oli aurinkoinen ja keväinen. Lintujenlaulu loi tunnelmaa Sauvojen hangen läpäisystä kuuluvassa äänessä oli lapsuudessa muistoon jäänyt ääni.
Onnea Eskolle uuden nivelen kanssa. Nykyisin nuo leikkaukset onnistuvat ja paranevat nopeasti.
Minun Anja-siskoni lonkkanivelen vaihdossa tuli jaloista noin tuuman verran eri mittaiset. Se oli huonompi homma.
Jos tuloo tuossa leikkauksen tai jonkun muun syyn takkii jaloista ermittaset, niin muutahan siinä ei tapahu kun se, jotta kävelyttää enempi tahi vähempi ympyröö:-)
Lonkkaleikattu jumppasi juuri KotiTv:n kanavalla 33. Mukaan pääsee myös antennilla 66. Suosittelen! Eikä tarvittu maskia. Turvavälinä tuolin selkänoja. Sitten käsien pesu ja päiväkahvit.
Tänään minun lonkka leikkauksesta tuli kuluneeksi 6- viikkoa. Eilen kävin kahdenkilometrin hiihtolenkillä. Tänään kävin pilkillä Saimaalla sillä tahtoni on mennä aina eteenpäin. Kalakeitto tarpeeksi ahvenia tuli ja kaksi suurinta ahventa sopivat uunikaloiksi.
Kokeilin miten suuri ahven soveltuu uunikalana. Otin ahvenista pois suolet ja pään, kuten tehdään savuahvenille. Maustoin kalat laittamalla sisään momejuustoa, tilliä, ruohosipulia ja suolaa. Paistoin kalat uunissa ja kerran paiston aikana käänsin niitä. Kermaperunoiden kanssa ne söimme. Meille tämä yhdistelmä oli makunautinto.
Nostin lipun salkoon ja ajattelin ”viisikkoa” Säätytalossa – ja niin tietysti – tasa-arvon merkeissä myös niistä yhden tuuraajaa – miestä.
Oppositiolle toivon tolokkua! Ainakin kyselytunneille. Asiallinen kritiikki kuuluu demokratiaan, keksityt mielipiteiden saalistukset ovat ”trumppilaista” pyrkimystä vaikuttaa niihin, joilla ei ole riittävästi tietoa tosiasioista.
Minna on nätti nimi. Toivottavasti kuitenkin pysyy pelkästään naisten nimenä.
Eikö ne lajitowerit vieläkään keksi minkä jäljet on jutun 9.3 kuvassa ??.
Poikamies. Heitä väliin joku herja. Mie komppaan. Tuo ympyrän pyöriminen pelasti päivän minulta. Hehe hee he he. Halavattu. 😁
Eilen unohtui parranajon jälkeen kirjoittaa tähän värtsiin, että oli tullut kuluneeksi 90 vuotta siitä, kun ensimmäiset sähköparranajokoneet tulivat myyntiin Yhdysvalloissa. Niin että on siis partamiesten juhlavuosi – ja tänään Minna Cantin päivänä naisetkin voivat olla hyvillään.
Huomenna 20.3. muistamme, että presidentti Svinhufvud määräsi 90 vuotta sitten kenraali Mannerheimin puolustusneuvoston johtoon. Tehtävään liittyi myös velvollisuus ottaa vastaan ylipäällikön toimi mahdollisen sodan syttyessä. Siis aika kaukonäköinen mies tämä silloinen presidentti.
Joskus oli semmossii partakoneita, jotta ei tarvinna vettä eikä vaahtoo. Sillä ku ajo, niin silimistä tul ves ja suusta vaahto:-)
Oikein hyvää alkavaa viikonloppua:-)
Minä sain sähköparran ajokoneen vasta paljon myöhemmin. Enkä juhli sen merkkipäivää, ehkä paremminkin muistopäivää. Romuna meistä kumpikin, onneksi ei romuskassa.
Presidentti Niinistö on saanut koronapiiki. Näin uutisoi Iltalehti.
Minäkin olen saanut, uutisoitakoon siitä vaikkapa täällä Värtsissä.
Varsinainen lottovoitto oli, että ajan sai varattua. Eikä se tälläkään kertaa
itselläni onnistunut, ei puhelimella eikä netissä. Mutta – kuten puolisonkin
tapauksessa – tytär sai varattua ajan älypuhelimellaan ”Pohjanmaan kautta”.
Karjalaisen kommenteista päätellen monet yrittivät keskiviikkona soittaa satoja kertoja
– turhaan. Ei voi kuin kummastella miksi tämä ajanvaraus on näin sotkuista
täällä Join kaupungissa? Tsempiä ja voimia kaikille, jotka yrittävät taas ensi maanantaina.
Sitten asiasta toiseen. Värtsissä on virinnyt keskustelua partakoneista.
Meillä asia on akuutti, sillä hankin puolisolle juuri uuden partakoneen lahjaksi.
Hän täytti pyöreitä viime sunnuntaina.
Miehet tietenkin vastustelee ja sanovat, että entinen on ihan hyvä. Ei ole,
sanon minä. Vaikka uusi kone on samaa merkkiä ja suunnilleen samannäköinenkin
kuin entinen, on siinä tapahtunut uudistuksiakin, kuten kädessä pidettävän
osan muotoilu. Eittäin hyvä uudistus sekin, että partaa ei voi ajaa jos latausjohto on seinässä.
Eli turvallisuus edellä tässäkin asiassa.
Summa summarum. Arvoista miehet. Vaihtakaa partakoneenne uuteen aika ajoin. Vaimot ja
avecit tykkää!
Isä kun leikkasi pojilta hiuksia ennen ja kuontalo jäi
jumiin teriin, niin ukko riuhaisi pahalainen niin, että
tuli pieni pälvikalju pitkäksi aikaa. Oli ne halavatun
pahoja koneita ne halavatun tukanlippausvehkeet.
Mutta ei auttanut inistä. Tuli korkea kipukynnys, josta
on ollut hyötyä vielä vanhalla iällä. Baltialainen hammas-
lääkärityttö kun paikkasi hammastani ilman kuoletusta,
niin katselin sen silmiä ( muuta ei näkynyt suojusten
alta) ja parkaisin. On sulla hiton kauniit silmät. Sitähän
myö naureksittiin niin, että ei meinannut tulla koko
hommasta mitään. Tais ressukka rakastua minuun.
Aikanaan kun olin Rajan palveluksessa, niin tukat piti olla lyhyeksi leikatut, tottakai. Firman puolesta oli käsikäyttöinen lippuukone, .sillä komppanian vääpeli leikkasi tukan suurin piirtein nahkaa myöten. Se oli aikamoinen rangaistus. Paremman lopputuloksen aikaan saamiseksi ruvettiin leikkaamaan itse. Minäkin leikkasi yhdeltä Empulta. Jossain vaiheessa hän sanoi, että ”kuule Apo, pane vain armota poikki mikä ei kerran muuten lähe”
Joskun parturissa istuessa on tullut mieleen nuo sanat, joskus olen toistanutkin ne, tarvittaessa.
Tämänaamuinen radio-ohjelma Kuusi kuvaa oli tosi mielenkiintoinen. 96-vuotias teatterineuvos Hilkka Kinnunen tarinoi kuin olisi ollut puoli vuosisataa nuorempi.
Hilkka Kinnunen oli syntynyt Viipurissa ja kävellyt siellä alkuaskeleet taiteilijauralleen, joka on varsin merkittävä. Ensimmäisen kuvan aikana palautui mieleeni matka Viipuriin 1990-luvun vaiheilla. Tulin pahalle päälle, kun katselin Viipurin kulttuurikohteita, joista Hilkka Kinnunen oli saanut kokemuksiaan. Suomi menetti Viipurin mukana paljon sellaista, mistä harvemmin puhutaan. Mitä maamme olisikaan, jos meillä olisi Viipuri.
Hilkka Kinnusen kuviin ja tarinointoin voi varmaankin tutustua netin kautta. Suosittelen.
Eipä sitä Erkki kannata haikailla menneitä eikä ennustella tulevia. Otahan päivä kerrallaan niin tuntuu kivemmalta. Anna tilaa myös muiden mielipiteille, niin nuoriso voi uskaltautua Värtsin sivuille ja lehti nousee plaaniin. (Osa kommentista poistettu . Toimitus / Alpo R)
Tänä lauantaina tuli taas jännättyä lottoa. minulla on pitkään kestolottona ollut yks ja sama rivi. Eikä koskaan mitään, paitsi nyt se tapahtui sain kerrankin seitsemän oikein osuman. Että hurraa vaan sille seiskalle. Muut numerot olivatkin sitten huteja. Nyt tuntee olevansa lottovoittaja, kun sai edes seitsemän oikein.
Lottovoittaja Topi
Susirajan poika pääsi jälleen ääniin energiajuomatötsän
innoittamana. Siinä kun on moninkertainen määrä kofeiinia ja lapset eivät saada juoda kuin kolme tölkkiä päivässä.
Oltiinpa heinää tekemässä Lahensuon pellolla. Paikallinen mökkiläinenkös turuutteli meidän taukokahvinjuojien luo mopolla ojan pohjaa pitkin.
– Saateri, eukko voitti pääpotin lotossa.
– On kuultu, sanoi vauraampi eläjä isäukko nyreissään.
Kylällä kun kohta kerrottiin, kun oli nähty lottoauto mökin pihassa, että Topin eukolle se osui. Mökin eläjän vaimolla,
oli parin rivin porukka naapurin muijan kanssa. Oli ollut jo
vuosia.
Topin ja vaimonsa luona ei ollut käynyt aikapäivin yhtään
vierasta. Seuraavana aamuna oli sitten parikymmentä autoa
pihatien varrella. Sitä se lottovoitto tekee.
Naapurin muija oli jäänyt viikkoa ennen tehottomasta lottoporukasta pois. No se siitä. Kirosanoja oli siellä kuulemma vaihdettu mummojen kesken ja ystävyyssuhteet katkesivat ikiajoiksi, mutta minkäs teit.
Paikallinen pankin sivukonttorin pomo oli kohta suuren
kukkapuskan kanssa paikalla ja läänin pomo mukana. Topi,
vähäsanainen mies, tuumi että tähän Mirjan pankkiin laitetaan rahat, aina on ollut mukana hädässä. Pitkiä papereitakin on kirjoiteltu.
Myöhemmin pyysi pankin sivukonttorissa nähdäkseen niitä
rahoja. Vaikka vilaukselta. No vei Mirja hänet holviin, otti
suuren nipin melkoisia seteleitä ja räpsäytti käsissään. Antoi Topinkin räpsytellä. Topi innostui, että hyvältä näyttää. Tekasen tuonne Joen kaupunkiin uuden omakotitalon. Kerrankin saa tilata laatutavaraa rakennukselle.
No sukulaispojille lupasi Topi auton jokaiselle, jos tulevat pyytämään.
Yksi ei tullut.
Oli tuuminut:
Vitut, vanhaa miestä en ala lypsämään, halavattu.
Tänä aamuna radion hartaissa sävelissä kuultiin T.Tikka, Marian kiitosvirsi. Yritin selvittää, oliko säveltäjä Teuvo Tikka. Ehkä Alpo löytää vastauksen?
Linkin mukaan Marian kiitosvirren on säveltänyt Teuvo Tikka 1997.
1997 onkin julkaisuvuosi. Sävelletty ehkä 1993, ainakin kuitenkin 1990-luvulla.
Kiitos, Sakari H! Kaivoit esille merkittävää värtsiläistä ja kiteeläistä historiaa. Oli kiva aloittaa tämän viikon tarinat ja myös päättää tähän kiitokseen. Hyvää uutta viikkoa!
Joudun nöyrästi paikkailemaan omia arvailujani.
Wikipedian mukaan Marian kiitoslaululla näyttää olevan useita versioita ja maineikkaita säveltäjiä aikojen saatossa.
Enpä enää uskalla tietää, onko Teuvo Tikka puheena olevaa laulua peräti säveltänyt vaiko esim. tehnyt sovituksen kuorilaululle. Varsinkin, kun uskon, että Tikan lähipiiristä löytyy asiaan ammattitason tietäjiä, jotka eivät ole vielä ehtineet ”tietojamme” tarkentamaan.
Sakari luuli hetken olleensa väärässä, kunnes huomasi erehtyneensä:-)
En malttanut olla kommentoimatta:-)
Kyllä Teuvo Tikka on säveltäjä. Nuo syntymä ja kuolinvuodet pitäisi verrata
Naiskuoro Bel Canto esittää Teuvon sävellyksen levyllä ”Maria Herran piikanen”
Raita no 11 on Teuvon sävellys ja se on nimellä ” Minun sieluni suuresti ylistää Herraa”.
Levy saattaa löytyä tai on saatavissa vaikka Joensuun kirjastoon.
No, niin etsivä löytää! MUTTA voisko tuon Teuvon Maria-laulun kuulla tässä värtsissä?
Ei voi, tai siis minä en osaa laittaa musiikkia Värtsiin. Eira osaa. Tosin levyäkään ei ole vielä löytynyt, mutta tiedetään että se on olemassa.
Mutta Erkille tai muillekin tiedoksi; Kerran kuulin paikallisradiosta mielenkiintoisen musiikkikappaleen lopuskaa, mutta en sen esittäjää tai nimeä. Menin Joensuun kirjaston musiikkiosastolle kysymään mikähän kappale se mahtoikaan olla, tai mikä levy ja olisikohan siellä mahdollisesti se levy. Katsoivat aika omituisesti kysyjää, mutta tarkentavilla kysymyksillä selvisi mitä radioasemaa olin kuunnellut, ja kelloaikaa, niin he pääsivät radion soittolistoihin käsiksi ja sieltähän ne kappaleen tiedot selvisi. Kaukolainauksella tuli kyseinen levykin jonkun päivän päästä.
Niin, että kyllä ne ammattinaiset ovat ammattilaisia. Siitä asti olen arvostanut kirjastojen ammattilaisia oikein erityisesti
Onpa hiljaista. Ei sanan sanaa – puheen partta. Kuitenkin aurinko on noussut rajan takaa jo aikoja sitten. Herätys!!!
Erkki olemme kumpikin julkilausuneet omat leikkaus kokemukset. Minun keinonivel lonkkaleikkauksesta on kulunut kuusiviikkoa. Kaksiviikkoa olen opetellut kävelyä ilman sauvoja ja kuntoutuminen on edennyt ilman ongelmia. Tänään kävin hiihtämässä noin kolmekilometriä. Sää oli aurinkoinen ja keväinen. Lintujenlaulu loi tunnelmaa Sauvojen hangen läpäisystä kuuluvassa äänessä oli lapsuudessa muistoon jäänyt ääni.
Onnea Eskolle uuden nivelen kanssa. Nykyisin nuo leikkaukset onnistuvat ja paranevat nopeasti.
Minun Anja-siskoni lonkkanivelen vaihdossa tuli jaloista noin tuuman verran eri mittaiset. Se oli huonompi homma.
Jos tuloo tuossa leikkauksen tai jonkun muun syyn takkii jaloista ermittaset, niin muutahan siinä ei tapahu kun se, jotta kävelyttää enempi tahi vähempi ympyröö:-)
Lonkkaleikattu jumppasi juuri KotiTv:n kanavalla 33. Mukaan pääsee myös antennilla 66. Suosittelen! Eikä tarvittu maskia. Turvavälinä tuolin selkänoja. Sitten käsien pesu ja päiväkahvit.
Tänään minun lonkka leikkauksesta tuli kuluneeksi 6- viikkoa. Eilen kävin kahdenkilometrin hiihtolenkillä. Tänään kävin pilkillä Saimaalla sillä tahtoni on mennä aina eteenpäin. Kalakeitto tarpeeksi ahvenia tuli ja kaksi suurinta ahventa sopivat uunikaloiksi.
Kokeilin miten suuri ahven soveltuu uunikalana. Otin ahvenista pois suolet ja pään, kuten tehdään savuahvenille. Maustoin kalat laittamalla sisään momejuustoa, tilliä, ruohosipulia ja suolaa. Paistoin kalat uunissa ja kerran paiston aikana käänsin niitä. Kermaperunoiden kanssa ne söimme. Meille tämä yhdistelmä oli makunautinto.
Nostin lipun salkoon ja ajattelin ”viisikkoa” Säätytalossa – ja niin tietysti – tasa-arvon merkeissä myös niistä yhden tuuraajaa – miestä.
Oppositiolle toivon tolokkua! Ainakin kyselytunneille. Asiallinen kritiikki kuuluu demokratiaan, keksityt mielipiteiden saalistukset ovat ”trumppilaista” pyrkimystä vaikuttaa niihin, joilla ei ole riittävästi tietoa tosiasioista.
Minna on nätti nimi. Toivottavasti kuitenkin pysyy pelkästään naisten nimenä.
Eikö ne lajitowerit vieläkään keksi minkä jäljet on jutun 9.3 kuvassa ??.
Poikamies. Heitä väliin joku herja. Mie komppaan. Tuo ympyrän pyöriminen pelasti päivän minulta. Hehe hee he he. Halavattu. 😁
Eilen unohtui parranajon jälkeen kirjoittaa tähän värtsiin, että oli tullut kuluneeksi 90 vuotta siitä, kun ensimmäiset sähköparranajokoneet tulivat myyntiin Yhdysvalloissa. Niin että on siis partamiesten juhlavuosi – ja tänään Minna Cantin päivänä naisetkin voivat olla hyvillään.
Huomenna 20.3. muistamme, että presidentti Svinhufvud määräsi 90 vuotta sitten kenraali Mannerheimin puolustusneuvoston johtoon. Tehtävään liittyi myös velvollisuus ottaa vastaan ylipäällikön toimi mahdollisen sodan syttyessä. Siis aika kaukonäköinen mies tämä silloinen presidentti.
Joskus oli semmossii partakoneita, jotta ei tarvinna vettä eikä vaahtoo. Sillä ku ajo, niin silimistä tul ves ja suusta vaahto:-)
Oikein hyvää alkavaa viikonloppua:-)
Minä sain sähköparran ajokoneen vasta paljon myöhemmin. Enkä juhli sen merkkipäivää, ehkä paremminkin muistopäivää. Romuna meistä kumpikin, onneksi ei romuskassa.
Presidentti Niinistö on saanut koronapiiki. Näin uutisoi Iltalehti.
Minäkin olen saanut, uutisoitakoon siitä vaikkapa täällä Värtsissä.
Varsinainen lottovoitto oli, että ajan sai varattua. Eikä se tälläkään kertaa
itselläni onnistunut, ei puhelimella eikä netissä. Mutta – kuten puolisonkin
tapauksessa – tytär sai varattua ajan älypuhelimellaan ”Pohjanmaan kautta”.
Karjalaisen kommenteista päätellen monet yrittivät keskiviikkona soittaa satoja kertoja
– turhaan. Ei voi kuin kummastella miksi tämä ajanvaraus on näin sotkuista
täällä Join kaupungissa? Tsempiä ja voimia kaikille, jotka yrittävät taas ensi maanantaina.
Sitten asiasta toiseen. Värtsissä on virinnyt keskustelua partakoneista.
Meillä asia on akuutti, sillä hankin puolisolle juuri uuden partakoneen lahjaksi.
Hän täytti pyöreitä viime sunnuntaina.
Miehet tietenkin vastustelee ja sanovat, että entinen on ihan hyvä. Ei ole,
sanon minä. Vaikka uusi kone on samaa merkkiä ja suunnilleen samannäköinenkin
kuin entinen, on siinä tapahtunut uudistuksiakin, kuten kädessä pidettävän
osan muotoilu. Eittäin hyvä uudistus sekin, että partaa ei voi ajaa jos latausjohto on seinässä.
Eli turvallisuus edellä tässäkin asiassa.
Summa summarum. Arvoista miehet. Vaihtakaa partakoneenne uuteen aika ajoin. Vaimot ja
avecit tykkää!
Isä kun leikkasi pojilta hiuksia ennen ja kuontalo jäi
jumiin teriin, niin ukko riuhaisi pahalainen niin, että
tuli pieni pälvikalju pitkäksi aikaa. Oli ne halavatun
pahoja koneita ne halavatun tukanlippausvehkeet.
Mutta ei auttanut inistä. Tuli korkea kipukynnys, josta
on ollut hyötyä vielä vanhalla iällä. Baltialainen hammas-
lääkärityttö kun paikkasi hammastani ilman kuoletusta,
niin katselin sen silmiä ( muuta ei näkynyt suojusten
alta) ja parkaisin. On sulla hiton kauniit silmät. Sitähän
myö naureksittiin niin, että ei meinannut tulla koko
hommasta mitään. Tais ressukka rakastua minuun.
Aikanaan kun olin Rajan palveluksessa, niin tukat piti olla lyhyeksi leikatut, tottakai. Firman puolesta oli käsikäyttöinen lippuukone, .sillä komppanian vääpeli leikkasi tukan suurin piirtein nahkaa myöten. Se oli aikamoinen rangaistus. Paremman lopputuloksen aikaan saamiseksi ruvettiin leikkaamaan itse. Minäkin leikkasi yhdeltä Empulta. Jossain vaiheessa hän sanoi, että ”kuule Apo, pane vain armota poikki mikä ei kerran muuten lähe”
Joskun parturissa istuessa on tullut mieleen nuo sanat, joskus olen toistanutkin ne, tarvittaessa.
Tämänaamuinen radio-ohjelma Kuusi kuvaa oli tosi mielenkiintoinen. 96-vuotias teatterineuvos Hilkka Kinnunen tarinoi kuin olisi ollut puoli vuosisataa nuorempi.
Hilkka Kinnunen oli syntynyt Viipurissa ja kävellyt siellä alkuaskeleet taiteilijauralleen, joka on varsin merkittävä. Ensimmäisen kuvan aikana palautui mieleeni matka Viipuriin 1990-luvun vaiheilla. Tulin pahalle päälle, kun katselin Viipurin kulttuurikohteita, joista Hilkka Kinnunen oli saanut kokemuksiaan. Suomi menetti Viipurin mukana paljon sellaista, mistä harvemmin puhutaan. Mitä maamme olisikaan, jos meillä olisi Viipuri.
Hilkka Kinnusen kuviin ja tarinointoin voi varmaankin tutustua netin kautta. Suosittelen.
Eipä sitä Erkki kannata haikailla menneitä eikä ennustella tulevia. Otahan päivä kerrallaan niin tuntuu kivemmalta. Anna tilaa myös muiden mielipiteille, niin nuoriso voi uskaltautua Värtsin sivuille ja lehti nousee plaaniin. (Osa kommentista poistettu . Toimitus / Alpo R)
Tänä lauantaina tuli taas jännättyä lottoa. minulla on pitkään kestolottona ollut yks ja sama rivi. Eikä koskaan mitään, paitsi nyt se tapahtui sain kerrankin seitsemän oikein osuman. Että hurraa vaan sille seiskalle. Muut numerot olivatkin sitten huteja. Nyt tuntee olevansa lottovoittaja, kun sai edes seitsemän oikein.
Lottovoittaja Topi
Susirajan poika pääsi jälleen ääniin energiajuomatötsän
innoittamana. Siinä kun on moninkertainen määrä kofeiinia ja lapset eivät saada juoda kuin kolme tölkkiä päivässä.
Oltiinpa heinää tekemässä Lahensuon pellolla. Paikallinen mökkiläinenkös turuutteli meidän taukokahvinjuojien luo mopolla ojan pohjaa pitkin.
– Saateri, eukko voitti pääpotin lotossa.
– On kuultu, sanoi vauraampi eläjä isäukko nyreissään.
Kylällä kun kohta kerrottiin, kun oli nähty lottoauto mökin pihassa, että Topin eukolle se osui. Mökin eläjän vaimolla,
oli parin rivin porukka naapurin muijan kanssa. Oli ollut jo
vuosia.
Topin ja vaimonsa luona ei ollut käynyt aikapäivin yhtään
vierasta. Seuraavana aamuna oli sitten parikymmentä autoa
pihatien varrella. Sitä se lottovoitto tekee.
Naapurin muija oli jäänyt viikkoa ennen tehottomasta lottoporukasta pois. No se siitä. Kirosanoja oli siellä kuulemma vaihdettu mummojen kesken ja ystävyyssuhteet katkesivat ikiajoiksi, mutta minkäs teit.
Paikallinen pankin sivukonttorin pomo oli kohta suuren
kukkapuskan kanssa paikalla ja läänin pomo mukana. Topi,
vähäsanainen mies, tuumi että tähän Mirjan pankkiin laitetaan rahat, aina on ollut mukana hädässä. Pitkiä papereitakin on kirjoiteltu.
Myöhemmin pyysi pankin sivukonttorissa nähdäkseen niitä
rahoja. Vaikka vilaukselta. No vei Mirja hänet holviin, otti
suuren nipin melkoisia seteleitä ja räpsäytti käsissään. Antoi Topinkin räpsytellä. Topi innostui, että hyvältä näyttää. Tekasen tuonne Joen kaupunkiin uuden omakotitalon. Kerrankin saa tilata laatutavaraa rakennukselle.
No sukulaispojille lupasi Topi auton jokaiselle, jos tulevat pyytämään.
Yksi ei tullut.
Oli tuuminut:
Vitut, vanhaa miestä en ala lypsämään, halavattu.
Tänä aamuna radion hartaissa sävelissä kuultiin T.Tikka, Marian kiitosvirsi. Yritin selvittää, oliko säveltäjä Teuvo Tikka. Ehkä Alpo löytää vastauksen?
Linkin mukaan Marian kiitosvirren on säveltänyt Teuvo Tikka 1997.
https://www.finna.fi/Record/fikka.4374733
1997 onkin julkaisuvuosi. Sävelletty ehkä 1993, ainakin kuitenkin 1990-luvulla.
Kiitos, Sakari H! Kaivoit esille merkittävää värtsiläistä ja kiteeläistä historiaa. Oli kiva aloittaa tämän viikon tarinat ja myös päättää tähän kiitokseen. Hyvää uutta viikkoa!
Joudun nöyrästi paikkailemaan omia arvailujani.
Wikipedian mukaan Marian kiitoslaululla näyttää olevan useita versioita ja maineikkaita säveltäjiä aikojen saatossa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Marian_kiitosvirsi_(Magnificat)
Enpä enää uskalla tietää, onko Teuvo Tikka puheena olevaa laulua peräti säveltänyt vaiko esim. tehnyt sovituksen kuorilaululle. Varsinkin, kun uskon, että Tikan lähipiiristä löytyy asiaan ammattitason tietäjiä, jotka eivät ole vielä ehtineet ”tietojamme” tarkentamaan.
Sakari luuli hetken olleensa väärässä, kunnes huomasi erehtyneensä:-)
En malttanut olla kommentoimatta:-)
Kyllä Teuvo Tikka on säveltäjä. Nuo syntymä ja kuolinvuodet pitäisi verrata
Naiskuoro Bel Canto esittää Teuvon sävellyksen levyllä ”Maria Herran piikanen”
Raita no 11 on Teuvon sävellys ja se on nimellä ” Minun sieluni suuresti ylistää Herraa”.
Levy saattaa löytyä tai on saatavissa vaikka Joensuun kirjastoon.
No, niin etsivä löytää! MUTTA voisko tuon Teuvon Maria-laulun kuulla tässä värtsissä?
Ei voi, tai siis minä en osaa laittaa musiikkia Värtsiin. Eira osaa. Tosin levyäkään ei ole vielä löytynyt, mutta tiedetään että se on olemassa.
Mutta Erkille tai muillekin tiedoksi; Kerran kuulin paikallisradiosta mielenkiintoisen musiikkikappaleen lopuskaa, mutta en sen esittäjää tai nimeä. Menin Joensuun kirjaston musiikkiosastolle kysymään mikähän kappale se mahtoikaan olla, tai mikä levy ja olisikohan siellä mahdollisesti se levy. Katsoivat aika omituisesti kysyjää, mutta tarkentavilla kysymyksillä selvisi mitä radioasemaa olin kuunnellut, ja kelloaikaa, niin he pääsivät radion soittolistoihin käsiksi ja sieltähän ne kappaleen tiedot selvisi. Kaukolainauksella tuli kyseinen levykin jonkun päivän päästä.
Niin, että kyllä ne ammattinaiset ovat ammattilaisia. Siitä asti olen arvostanut kirjastojen ammattilaisia oikein erityisesti