Metsämarssi ja Patsolan pöllit.

Mistä kaikki alkoi ja miten Metsämarssi ja Patsolan pöllit liittyvät yhteen

Metsämarssin alku

Ote Metsälehdestä 2017

Marssilla metsät kuntoon
Helmikuussa 1950 metsäväen keskuudessa alkoi kuhista. Lounais-Suomen metsänhoitoyhdistyksen kokouksessa maanviljelijä Arvo Sillanpää nosti esille parin vuoden takaisen ehdotuksen valtakunnallisesta metsänhoitopäivästä, ”Metsämarssista”. Tempauksen tavoite oli, että jokainen metsänomistaja käyttäisi ainakin yhden työpäivän ”perheineen ja talonväkineen oman metsänsä kunnostamiseen ja kohentamiseen”.
”Vaikka kuinka toistettaisiin, että Suomi on maailman metsäisin maa, meidän puun tuotantomme olennaisin este on metsänomistajien laimea harrastus omien metsiensä hoitamiseen”, Sillanpää perusteli.

Metsämarssista tiedotettiin monin tavoin. Tällaisia ilmoituksia lienee ollut joka maitolaiturin seinällä.
Kuva myytävästä julisteesta.

Varsinaissuomalaiset olivat heti valmiita. Pian marssille ilmoittautui Pohjois-Savo, jonka haasteen riensi ottamaan vastaan Pohjois-Häme. ”Erikoista mielihyvää meille tuottaa ajatus saada peitota Teidät”, hämäläiset uhosivat.
Kevään aikana maakunta toisensa jälkeen ilmoittautui suomalaiskansalliseen tapaan kilpailuksi muuttuneelle marssille. Tapahtuman suojelijaksi suostui presidentti Juho Kusti Paasikivi, ja myös pääministeri Urho Kekkonen ilmoitti osallistuvansa.


Metsämarssin ajakohdaksi päätettiin kesäkuun 15. päivä, ja käytännön järjestelyt otti hoitakseen Keskusmetsäseura Tapio.

Suomen metsäomaisuus erittäin heikko

Ehkäpä valtion johtoportaissa ymmärrettiin, että Suomen ”Kivijalka, vihreä kulta” eli valtion metsäomaisuus oli käytetty huolestuttavan tyhjäksi. Sotakorvausten maksaminen teki suoraan tai välillisesti valtavat aukot valtion metsiin sekä sodan jälkeinen voimakas rakentaminen rasitti myös yksityisten metsiä. Pelkästään sotakorvauksia ei voi syyttää tilanteesta, mutta samalla kun valtion metsiä parturoitiin, jäivät niiden hoitotyöt lähestulkoon tekemättä. Ja vaikka ne olisi tehtykin niin seuraava ”aikuisten puiden” savotta tehtäisiin näiltä alueilta vasta yli sadan vuoden päästä. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä.

Mietittiin keinoja miten yksityisiä metsän omistajia saataisiin hoitamaan metsiään, koska tiedettiin, että ne ovat varsin vajaatuottoisia. Ehkäpä sopivalla neuvonnalla ja opastuksella saataisiin huonosti tuottavatkin parempaan kasvuun, tai ainakin ihmiset kiinnostumaan metsänhoidosta.

I Metsämarssi 1950

Metsämarssi 1950 oli viikon mittainen valtakunnallinen tapahtuma, joka järjestettiin 15. – 20.6.1950. Sen tavoitteena oli yksityismetsien puuntuotannon lisääminen metsänhoidollisin toimenpitein ja kansalaisten innostaminen metsien hoitoon. Marssi koostui erilaisista metsätöistä ja niihin osallistumisesta. Metsätyöksi katsottiin hakkuualan raivaus ja laikutus, istutustaimistojen vapauttaminen ja mahdollisesti muu taimiston hoito, metsäojien perkaus, (pysty) karsiminen, kulottaminen pätevän ammattimiehen johdolla sekä istutus ja kylvö.

Muistokivi Järvenpäässä
Kuva:Wikipedia

Metsämarssi 1950 -tapahtuman ensimmäisen marssipäivän metsätöihin – metsäpuiden siemenien kylvöön – osallistui Tuusulan Järvenpäässä maan korkeinta johtoa muun muassa presidentti Paasikivi, pääministeri Kekkonen, hallitus ja muita julkisuuden henkilöitä osoittaen tukensa marssin tavoitteelle. Verkosta löytyy paljon tietoa ja kuvia tästä ensimmäisestä päivästä.

Tälle valtiovallan (Paasikiven ) metsämarssin juhlapaikalle järjestettiin 50-vuotisjuhla vuonna 2000. Tähän tapahtumaan osallistui myös tasavallan presidentti Tarja Halonen sekä ylintä metsähallinnon johtoa ja kutsuvieraita. Myös presidentti Tarja Halonen istutti metsikköön oman puunsa.

Metsämarssi-laatalla palkittiin voittoisa maakunta, pitäjä tai asutuskeskus, joka Metsämarssin aikana sai alueen metsälöiden kokonaismäärään verrattuna eniten henkilöitä vähintään yhden päivän ajaksi osallistumaan metsätyöhön.

Maakuntien välisen kilpailun voitti Itä-Savon metsänhoitolautakunta. Maakuntien välisessä kilpailussa palkittiin lisäksi Pohjois-Savo, Pohjois-Häme, Kainuu, Keski-Pohjanmaa ja Lappi. Myöhemmin löytyneen lehtiartikkelin mukaan Tohmajärvi on voittanut isojen kuntien sarjan, eli on sitä kilpailtu Itäsuomessakin. Artikkeli alla.

Kekkosen aika ja toinen Metsämarssi 1961-1965

Presidentti Kekkonen oli erittäin kiinnostunut metsästä ja metsätöistä. Hän pyrki käymään metsätyömiehiä tervehtimässä aina kun vain mahdollista. Mm Patvinsuon Maksimansaaren savotalla. Kekkoselle ei kelvannut 5km hevoskyyti Hopealammen kämpältä Maksimasaareen vaan hän halusi, että matka tehdään hiihtäen.

”Tuottamaton tuottavaksi” eli TT-metsämarssi

Presidentti Kekkosen myötävaikutuksella käynnistettiin toinen metsämarssi 1961 – 1965 joka noudatti Paasikiven metsämarssin mallia. Eli tavoitteena koko maan yksityiset metsänomistajat hoitamaan metsiään. Viikon tapahtuma, ja tietenkin kilpailuhengessä. Kunnat ja eri yhteisöt kilpailivat tapahtuman osallistujamäärillä. Voittajia palkittiin Metsämarssi reliefeillä.

Metsämarssi rintamerkkejä
Kuva: Lusto Metsämuseo

Tavoitteena TT-metsämarssissa oli metsän viljelyalan lisääminen. 1950 luvulla viljelyala oli 30 000 ha ja tavoitteeksi asetettiin 60 000 hehtaaria vuoteen 1965 mennessä. Tavoite saavutettiin jo vuoteen 1963 mennessä se jatkoi nousuaan. Tarkoitus oli että metsän uudistamiseen käytettäisiin samalta alueelta olevaa siementä, mutta koska sitä ei ollut saatavilla niin jouduttiin turvautumaan istutuksiin, mutta taimistakin oli pulaa. Välillä koivu oli lähes roskapuun arvoista

Valtiovallan TT-metsikkö

Valtiovallan TT-metsikkö istutettiin 29.5.65 Vihdin Olkkalaaan Uudenmaan Maatalousoppilaitoksen metsään. Metsän istutukseen osallistui presidentti Kekkonen, eduskunta ja valtioneuvosto sekä laaja kutsuvierasosasto.

Valtatie 2 linjattiin siten, että kuusikko jäi sen länsipuolelle, tielle hyvin näkyen. Osa kuusikosta on 2000 luvun alussa ”kaulattu” (kelotetaan) monimuotoisuuden lisäämiseksi.

Näitä TT-Metsämarssin muistometsiköitä on eri puolilla Suomea. Meille ”Värtsilä-henkisille” tutuin on Patsolan koulun tontille istutettu pieni metsikkö. Sanomalehtiä selaamalla löytyi muutama siihen liittyvä artikkeli.

Sanomalehti Karjalainen 21.5.1963:
TT-metsämarssin avaukset Värtsilässä ja Tohmajärvellä.
Samalla Karjalaisen aukeamalla oli juttu Kesälahdelta, jossa kunnanvaltuusto läksi kokouksen päätteeksi suorittamaan TT-marssivelvollisuutensa. Istuttivat 1000 taimen kuusimetsikön.

Kuva liittyy artikkeliin: TT-metsämarssin avaukset Värtsilässä ja Tohmajärvellä

Värtsilän pitäjän muistometsikkö

Arttikkeli sanomalehti Karjalaisessa

29.9.1963

Liittyy artikkeliin: Värtsilän pitäjän muistometsikkö istutettu
Patsolan martat hoitavat metsämarssiporukan kahvituksen Maamiesseuran talolla.
Kuvassa vasemmalta ? Kärnä, Kerttu Sistonen, Salme Väänänen ja ?
Kuva: Salme Väänäsen albumi

Noin 58 vuotta myöhemmin…

Ei niin pitkää aasinsiltaa, etteikö päästäisi lopulta asiaan

Allaolevien kuvien kuvateksteiksi sopisi varmaan lainaus kunnanvaltuuston pj Uuno Matikaisen sanat TT-marssin toukokuisessa avaustilaisuussa
kunta antaa perustetulle metsikölle kuulvan arvon säilyttämällä paikan tulevaisuutta varten muistona TT- kamppanjan alkamisesta.

Pieni metsikkö kaatuu muutamassa tunnissa.
Kuva: Satunnainen ohikulkija, Värtsin lukija
Muistometsikkö, muistoja vain
Kuva: Satunnainen ohikulkija, Värtsin lukija

Suuret kiitokset avustajille, kun olette lähettäneet juttua koskevaa materiaalia !

12 comments for “Metsämarssi ja Patsolan pöllit.

  1. Alpon luettavaksemme tuottama asia on nyt erittäin ajankohtainen Suomessa – ja globaalisti vielä enemmän. Kun media nyt hehkuttaa Kemiin rakennettavan tehtaan taloudellista merkitystä, on metsiemme uusimisen aika yhtä tärkeää.

    Sananlasku ”joka ei tunne menneisyyttään, sillä ei ole tulevaisuutta” on totta – hälyttävän suurta todellisuutta!

    Puuntaimien istuttaminen nykytekniikallakin on paljon helpompaa ja nopeampaa kuin 1950-luvulla. Istutustalkoot olisivat myös mainiota hyötyliikuntaa. Esimerkiksi nuorille kännyköiden ääreltä vaihteeksi metsien aukkohakkuualueilla.

    Suomi voisi olla myös johtava maa järkivihreässä politiikassa! Sanottakoon tämä näin kuntavaalienkin edellä – ja vuoksi.

    Alpon esille lanseeraamassa jutussa on Patsolan koululla merkittävä osuus. Tästä koppi: koulujen opetusohjelmaan metsänhoitoa! Ja talkoita niinkuin esimerkiksi minun kansakouluajalta, jolloin kerättiin pellolta maahan pudonneita viljan tähkiä koulun puurotarpeiksi.

    Muutaman viikon päästä paljastuu maa lumen alta. Ei kun töihin!

  2. Värtsissä on meneillään super weekend. Ensin Eiran Wärtsilän tehtaan äänite ja nyt Alpon Metsämarssi. Ehkä Alpolla oli tuossa loppukaneetissa vihje siihen, että tuo metsän kaataminen olisi voinut olla vähän luontoystävällisempää ja ihmissilmälle nätimpää. Herää kysymys miksi tuollaisia Muistometsiköitä sitten perustettiin. TT eli tuottamaton tuottamaan . Patsolan montussa se ainakin onnistui. Tuo Järvenpään kivipaasi oli henkilökohtaisesti jokapäiväinen autonikkunasta näkymä. Selvennän vielä, että kannatan metsähakkuuta ja kannatan myös turpeen nostoa lämmitys ym. energia käyttöön. Nykymenolla olemme konkursissa näiden suojeluasioiden kanssa.

  3. Tämä juttu on kasattu aivan ”pyrstö” edellä. Ensin oli pieni aukkohakkaus ja muutama tukkikasa minun kotikouluni vierellä, ei sen kummenpaa. Laitoin siitä ”Patsolan koulun savotasta” kuviakin Värtsiin joku viikko sitten.

    Sitten joku Värtsin lukija viestitteli, että hänellä on hämäriä muistikuvia, että kouluaikaan on ollut istuttamassa koululaisten kanssa siihen puita ja siihen liittyisi jotain juhlallista. Värtsilän ”nokkamies” Uuno Matikainenkin olisi puhunut jotain yleviä asioita sukupolvien saatosta ja liittymisestä johonkin suurempaan, vai olikohan joku muttu tai muistaakohan ihan väärin.. Ei muista tarkemmin..

    Seuraavaksi eräs Värtsin lukija lähetti kuvan, jossa martat ovat kahvipannuineen. Kuvassa teksti, jossa kerrotaan että tarjoillaan kahvia istutusporukalle ”Muistometsikkö Patsolan koulun tontille.” Siinähän se paljastui, eli kyseessä oli sittenkin jotain todellista. ”Muistometsikkö” oli siis ollut olemassa ihan oikeasti, vaikka ei sitä kai kukaan muistanutkaan.

    Vanhoja lehtiä katselemalla alkoi päästä jyvälle mistä oli kysymys.
    Pienen otoksen keräsin tähän ”aasinsiltaan” osoittaakseni, että tämä pikku savotta ja Patsolan pöllit liittyivät sittenkin johonkin suurempaan, ja Uuno on sittenkin puhunut yleviä asioita.

  4. Ihan oikeilla jäljillä siis ainakin osittain oltiin, kun erään kaverin kanssa muualta tulleen vihjeen perusteella muisteltiin kyseisen metsäkuvion ehkä liittyneen jotenkin Urho Kekkoseen.

  5. Noista Karjalaisen lehtijutuista selviää, että TT- kampanjaa on tehty kahdessa osassa, toukokuussa, josta ylempi kirjoitus ja kuva, aika mahtipontinen kuvateksti: Värtsilän TT-metsämarssirynnäkön osanottajat. Tekstistä selviää, että ensin rynnäköitiin Patsolan koululla puolen tunnin urakka (200 tainta) ja sitten mentiin Tohmajärvelle Akkalan koululle rynnäköimään.

    Kuvasta erotan edestä vasemmalta Esko Lötjösen ja Matti Kososen sekä takaa Uuno Matikaisen hahmo muita ylempänä. Kuvasta ei selviä onko se otettu Patsolassa vai Akkalassa.

    Alimmainen istutuskuva on syyskuulta Patsolasta. Uuno Matikainen keskivaiheilla, mutta ei yllä ihan ylimmäksi tällä kertaa. Kuokat jä ämpärit mukana. Minä en ollut talkoissa mukana, koska olin juuri palaamassa armeijasta

  6. Lueskelin eilen iltalukemisena Värtsilän kotiseutuyhdityksen 1991 julkaisemaa ja Otto Rummukaisen toimittamaa kirjaa Värtsilän vaiheilta.

    Luvussa Metsänhoitoa Värtsilässä kertoo Esko Makkonen, että Patsolan koulun tontille istutettiin muistometsikkö syyskuussa 1963. Kirjoitukseen on liitetty Kalle Lintusen valokuva monikymmenpäisestä istuttajajoukosta.

    Meeri Luukkainen kertoo luvussa Tohmajärven- Värtsilän 4H-yhdistyksestä, jonka Patsolan 4H-kerho aloitti 1987 MM-metsikön istutuksen Patsolan hiekkamontun reunoille. Mainitaan myös, että Pusantien varrella on 1985 istutettu mäntytaimikko eli nuorisovuoden metsikkö.

  7. Kiitokset Alpo +muutkin aktiivit .Tuossa on taaskin ihan oikea artikkeli,suuren tietojen keruun tulos.Noissa jutun järjestelyissä Alpon aika kuluu vaikka on korona-aika.Joillain tuolla mualimalla tahtoo aika käyvä pitkäks,kesivät älyttömiä juttuja sekä rähinöitä.
    Varsinaiseen Muitometsikköö tutustuin joskus 60vuvulla,kun porukalla etittiin ainoaa pesäpalloa niistä montuista.

  8. Sanotaan, että amerikkalaisessa baseballissa voittaa se joukkue joka saa useimmin lyötyä pallon katsomoon, pesäpallossa taas se joukkue joka saa useimmin lyötyä pallon katsomon alle. Patsolan koulun kentällä se joukkue oli vahvoilla joka sai useimmin lyötyä pallon kakkospesän takana olleeseen monttuun. Niin, todellakin käytössä oli vain yksi pallo kuten Kalle muistelee, peli keskeytyi aina pallon etsimisen ajaksi.

  9. Mie en muista pesäpallon etsintää, mutta sen muistan että sillä kentällä pelatessa loppui palloon osuminen. Ennen oli osunut, ( lähes aina ) mutta sitten se loppui. Mikä lie vinksahtanut hoksottimissa. Ei tullut pojasta suurta urheilijaa missään muussakaan lajissa.

    Lisäsin juuri noihin kuviin ylevät kunnan nokkamiehen Uuno Matikaisen sanat TT- marssin avajaistilaisuudesta

  10. Alpo on käyttänyt sitä vanhaa taktiikkaa, eli
    kolme hutii ja kova juoksu:-)

  11. Patsolan koulun välituntipelinä pelattiin ”pistettä” Tämän parempaa nimeä pelille en muista, ei muistanut Eskokaan kun soitin hänelle.
    Pelissä ei ollut joukkueita kuten pesäpallossa, yksi vain mailan varteen ja yksi syöttäjäksi, luukariksi kai häntä nykyään kutsutaan, ja loput porukasta kentälle. Organisoitumiseen ei mennyt paljon aikaa.
    Pallo lyötiin kentälle, nappaaja sai pisteitä siten, että kopista tuli 10; yhdestä pompusta 5, kierivästä pallosta 2 ja pysähtyneestä pallosta 1. Kymmenellä pisteellä pääsi lukkariksi, ja lukkari siirtyi lyöjäksi ja lyöjä palasi kentälle. Ei siis kannattanut lyödä koppeja jos halusi lyödä useammin kuin kerran. Hattu toimi hyvin korvikkeena jos ja kun räpylöitä ei ollut kaikille.
    Koulun liikuntatunneilla pelattiin usein pesistä. Joko opettaja Teuvo Tikka jakoi porukan joukkueiksi, tai sitten hänen nimeämät kaksi ”kapteenia” valitsivat yhden kerrallaan joukkueeseensa.

  12. Tämä Veijon muistelema pallopeli vaikuttaa mukavalta. En liene ikinä kuullutkaan moisesta pelistä.

    Noita muistometsikön hämäriä kuvia katsellessa tulee mieleen, että olikohan tuossa hommassa jotain salattavaa, kun savotta piti tehdä pimeällä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *