Käsivälitteisten puhelujen aikaan

Kuva Lieksan Rajamuseosta. Alpo soittaa entiseen kotinumeroonsa 29. Ei tunnu olevan ketään kotona. Keskukseen nojailee vanha mutta kaunis Ericsonin seinäpuhelin.

”Käsivälitteiseen” aikaan


Yhteydenpito on nykyisin helppoa ja halpaa. Voi viestitellä koska tahansa lähes minne tahansa. Olin ”käsivälitteiseen aikaan” Rajavartiostossa Tohmajärven Kirkkoniemessä ja Lieksan Timitrassa. Tehtäviin kuului myös puhelunvälittäjän sijaisena toimiminen öisin ja juhlapyhinä kuten jouluna. Kirkkoniemestä oli puhelinlinja Ratavartiolle Värtsilään. Värtsilästä oli puhelin linja itään ja länteen sekä puomikopille. Samassa ”itälinjassa” olivat Sääperin-, Kaustajärven- ja Saarivaaran vartiot. Läntisen linjan päässä oli Muskon vartio. Monet vartioasemien puhelimet olivat kyliensä lähes ainoat puhelimet, joten joskus jouduttiin välittämään ties minkälaisia avunpyyntöjä.

Pohjois_Karjalan rajavartioston puhelinlinjat olivat luultavasti kaikki sodan jälkeen itse rakennettuja avolinjoja ja pylväspuut otettu läheisestä metsästä. Valvontatorneille ja partiomajoille oli lisäksi kenttäparikaapeliset linjat. Kaikki nämä olivat hyvin alttiina rikkoutumaan. Pylväät alkoivat olla niin lahoja että kaatuivat itsestään. Vähän kerrallaan Posti- ja Telelaitos otti näitä runkolinjoja hoitaakseen. Se oli Rajalle suuri helpotus.

Jouluna puhelinkeskukset olivat kiinni, vai olivatko ?

Tällaisia johdottomia ”tappikeskuksia” on ollut suuremmilla vartioasemilla. Tässäkin keskuksessa on generaattorin kampi sitä systeemiä varten ja numeron valintalevy automaattikeskukseen soittamista varten. Nämä kaksi järjestelmäähän olivat yhtä aikaa toiminnassa useita vuosia.

Kuva on EBayn myyntiluettelosta
Tällaisia pieniä, 20-40 tilaajan keskuksia oli maaseudun kylissä . Näitä oli myös Rajavartioston johtopaikoilla sekä joillakin vartioasemille. Kuvan keskuksessa on jo numerolevy automaattiseen linjaan kytkeytymistä varten. Tällaisia keskuksia vierekkäin laittamalla saatiin koottua suuriakin keskuksia.


Jouluna Rajan ”oikeat” puhelunvälittäjät olivat jouluvapaalla ja päivystäjä vastasi keskuksesta. Minä päivystin Tohmajärvellä. Aatonaattona klo 22 keskus ”lähes suljettiin” ja avattiin Tapaninpäivän aamuna. Saatan kyllä muistaa kelloajat väärinkin. Tämä ”lähes” tarkoitti sitä, että tavallisia yksityispuheluita ei välitetty lainkaan, vaan ainoastaan ”salamapuheluita” joiden hinta oli muistaakseni nelinkertainen. Tietenkin hätäpuhelut ja rajanvalvontaan liittyvät virkapuhelut hoidettiin normaalisti. Niiden hinnasta en tiedä.

Tietäisikö joku lukijoista tuosta joulun ajan aukiolosta? Ihmetyttää, kuinka ne hätäpuhelut välitettiin, jos kerran keskus kiinni.

Salamapuheluita


Eräänä viikonloppuyönä Ratavartio ilmoitti, että Muskosta tulee puhelu. Muskosta maanviljelijä ilmoitti tilaavansa salamapuhelun.. Meinasi iskeä paniikki, kun en tiennyt miten niin kiireistä puhelua välitetään. Isäntä rauhoitteli minua, että maanantai-aamuksi vasta se puhelu… Siihen aikaan syrjäkyliltä oli lähes mahdotonta saada ”aamupuhelu” joihinkin Joensuun palvelunumeroihin esimerkiksi Suinuu tai eläinlääkäri. Siksi käytettiin kallista salamapuhelua. Se ohitti jonossa sentään tavalliset- ja pikapuhelut vaikka sitä ei voitu välittää yhtään nopeammin kuin kuitakaan puheluja.

Tässä on kuva Mikkelin Jalkaväkimuseon Viestikeskus Lokki. Tässä näyttäisi olevan 100 tilaajan keskuksia neljä rinnakkain.

Me ”ei ammattilaiset” onnistuttiin puhelujen välityksessä kuka mitenkin ja milloin mitenkin. Eräs päivystäjä kertoi joutuneensa tilanteeseen, että kello soi yhtä mittaa ja ”läppiä tippui” eikä hän tiennyt mitä pitäisi tehdä. Hän tarttui kaksin käsin nauhoihin ja veti kaikki johdot irti keskuksesta ja jäi istumaan kaikessa rauhassa. Sitten rupesi tulemaan soittoja, että puhelu taisi katketa.. Oho, niinkö kävi.. Mihinkäs työ soittija, miepä yhistän.. Ja niin alettiin alusta. Osa puheluista oli varmasti jo loppunut, mutta kun ei tiennyt mitkä

Puhelunvälittäjä -kadonnut ammatti

Suomen suurin ja viimeisiin lukeutunut käsivälitteinen puhelinkeskus automatisoitiin Kiteellä 1979. Kuva on Kiteen keskuksen viimeiseltä työpäivältä 23.10. 1979. Kiteeltä katosi samalla 40 naistyöpaikkaa. Kuva ja kuvateksti Erkki Jormanainen artikkelissa ”Automaattikeskus ?” vartsi.net

Posti- ja telelaitoksen pääjohtaja Pekka Tarjanne soitti 1.4.1980 Suomen puhelinhistorian viimeisen ”sentraalisantran” välittämän puhelun automatisointijuhlasta Lapista presidentti Urho Kekkoselle.

Tällöin laskettiin, että ilman automaattikeskuksia puheluja välittämään tarvittaisiin 700 000 henkilön työpanos.

Puhelunvälittäjiä uusiin ammatteihin

Pohjois-Karjalan Rajavartiosto palkkasi myös muutamia puhelunvälittäjiä. Heistä koulutettiin Rauman Merimiesammattikoulussa radiosähköttäjiksi yksi jokaiseen rajakomppaniaan ja yksi vartioston esikuntaan. Tilanne ei ollut kovin valoisa. Muutamassa vuodessa radiosähköttäjistä tuli myös kadonnut ammattikunta. Viestiliikenne muuttui digitaaliseen suuntaan ja kasvoi kasvamistaan, mutta teki sähkötyksen lähes tarpeettomaksi.

.

Tämä kuva on Rauman Merimiesammattikoulun julkaisusta. Vuosiluku sattuu niille vuosille kun puhelinkeskuksia automatisoitiin

Mitä tarkoittaneekaan tuo ylläoleva piirros merimiesten lehdessä? Toivottavasti meidän tulevat radistirouvat eivät pistäneet paikkoja pirstaleiksi.

Tämän näköiset olivat Rajakomppanioiden viestiasemat 60-70 luvulla. Kuva on Tohmajärveltä. Kuvassa kirjoittaja. Samanlaiset radiopöydät olivat myös Lieksassa ja Ilomantsissa. Oikeassa laidasa näkyvä laite on langallinen lennätin, josta Hemppa kyselee kommentissaan. Musta laite keskellä kuvaa on amerikkalainen radiovastaanotin International. Nurkassa korkea radiolähetin, joka on saatu jostain Merivartiostosta.

Kuva kirjoittajan albumista, kuvannut Teuvo Varonen


18 comments for “Käsivälitteisten puhelujen aikaan

  1. Minäkin olin alle kouluikäisenä jonkunkerran isän mukana kun Muskon puhelin linjaa rakennettiin.
    Minusta erityisen kiinnostavaa oli tinurin hommat. Silloin avolinjan johtojen jatkot vielä tinattiin.
    Varmaan haaveilin että alan isona puhelinmieheksi.
    Ja niinhän siinä sitten kävikin että tein elämäntyöni 40 vuotta puhelin hommissa.
    Posti- ja lennätinlaitos, Tele, Sonera ja mitä nimiä siitä nyt milloinkin käytettiin.

  2. Katos vaan, hienoa kun löytyi yksi asiantuntija. Minä olin sitten 60-luvulla uusimassa niitä Muskon lijan pylväitä. Myöhemmin näin painajaisiakin niistä, kun vanha pylväs kaatui heti kun vain langat irroitin. Onneksi olin uudessa pylväässä siinä vieressä. Kiitos kommentista, Pertti

  3. Onko sinulla Alpo kuvaa niista pienistä puhelunvälityskojeista, joilla se numeroon tullt puhelu välitettiin seuraavalle vartiolle. Siellä 1960 luvulla Lieksan alueen Inarin- ja Kivipuronvartioilla oli sellaiset kojeet joilla puhelu jatkettiin Ruokojärvelle ja Valamaan.

  4. Viimeviikolla olin etelä euroopan vuorella missä kylän viheltäjä esitteli taitojaan. Vuoristossa kylät olivat kaukana ja vaikeakulkuisia vuoristopolkuja oli hankala toinen kohdata. Tämä viheltäjä vihelsi meille sen mitä me hänelle sanoimme. Ei ollut kieli esteitä. Hän kertoi, että n. 4 kilometriin voin tällä menetelmällä keskustella vuoristossa hyvän sään vallitessa.

  5. Kaleville.. En yhtään muista millainen laite se on ollut. Pieni puhelinkeskushan se täytyy olla. Olihan vartioilla perheasuntojakin joihin saattoi olla puhelimet. Muistissa kummailee sellainen tammipuun värinen puulaatikko jossa on etuseinässä tappeja joita tökittiin reikiin. Niillä yhdistettiin puheluja. Olisikohan kellä kuvaa vartion pöydästä, siinä saattaisi olla senkin aparaatin kuva.

  6. Vartioasemilla oli pääasiassa ns. tappikeskukset, joissa oli10 tai alun toistakymmentä alanumero reikää. ja olikohan kolme vai neljä riviä liitäntä eli yhdistämis kanavia eli neljä puhelua kerralla pystyi välittämään.
    Oli välillä 70 luvulla vielä aina silloin tällöin hälytysharjoituksia, jolloin hälytyksenä siirrettiin koko vartion toiminta kilometrien päähän teltta eli ulkoruokintaan. Minulle lankesi vartion keskuksen ja yhteyksien siirto mukaamme. Ei muuta kuin kerrankin Kaurilassa tienvarresta telen puhelin tolppaan ja kenttäkapeli kytkentä sopivan linajaparin löydyttyä puhelimet taas kilisemään.
    Kylmän sodan aikoina joskus oltiin kiireessä lähdetty ja yhteydet hoituivat sähköttäen sipiradiolla. Että hauskaa näin jälkikäteen.

  7. Jotain unohtui. Alpo muistanee, kun esikunnan ja komppanioiden välillä oli lennätin yhteydet. Mille vuosikymmenelle saakka ne olivat käytössä?

  8. Kaurilan viimeisen taksin talossa on puhelin vielä paikoillaan ja hälytyskello ulkoseinässä. Puhelin on kammilla varustettu ja yhteys oli kammia pyörittämällä toiseen taloon, jolla taksikuskin sai hälytettyä, jos hän oli peltotöissä.

  9. Tuosta Eskon kommentisa saa hyvän vinkin; noista kampipuhelimista saa ihan oikean puhelinverkon pihapiiriin. Tarvitaan ainakin kaksi kampipuhelinta ja linja niitten väliin. Kenttäpuhelimetkin kelpaa. Kampia pyörittämällä toinen puhelin rilisee. Puheen kuulumista varten tarvitaan paristo molempiin puhelimiin. Litteä taskulampun patteri pitäisi riittää. Lapset tykkää, kun on jotain uutta.. Kännykät ovat vanhanaikaisia

  10. Lapsuudessa Värtsilässä ja Kaustajärvellä puhelinnumeron muistamisessa auttoi lyhyt numerosarja. Usein vain kolme numeroa.

  11. Tappikeskuksen kuva lisätty. Jos kuka tietää ja muistaa miten tuota keskusta käytettiin niin kertokaa.. minulla ei ole hajuakaan.

  12. Muistan vielä, ainakin jotakuinkin.
    Vaakarivin tappireijät oli ekarivi keskustavarten (tai vaihtoehtoisesti vaikka kaikki numerot ruplattelemaan yhteen ääneen)
    Eli eka rivillä vastattiin tulevaan puheluun ja seuraavilla riveillä tappireikään työnnettynä yhdistettiin pystysaraketta käyttäen haluttuun alanumeroon. Ensimmäinen pystysarake rivi oli ulkolinja eli autolinjaa varten.

  13. Siitäkin vilahti joissain kommenteissa, kun oli puhelin koneita kampiveivattavia, kierrettvällä numerolevyllä ja näppäimistöllä.
    Ero johtui puhelinliikenteenteknisestä kehityksestä. Kampia veivaten herätettiin setraali santra välittämään puhelu,
    Sitten tuli autokeskukset joissa numeron siirto tapahtui syke lähetyksenä (kiekkovalinnat) ja nykyaikaakin vastaavat näppäin puhelimet. Jotka toimivat äänitaajuusvalinnalla.

    Kerran sattui tapaus 70 luvulla VäKi:n kioskilla, jossa puhelinkone reistaili. Niin joku lahjoitti uuden näppäin puhelimen ja joku silloinen kioski myyjä laitettuaan koneen töpseliin totesi ettei sillä pääse mihinkään. Arvasin heti syyn ja luurin tangetilla tietyssä rytmissä kokeilin yhteyttä ja sehän toimi. Siis siirtymä kautena Tohmajärven alueella ei toimineetkaan vielä joka paikassa äänitaajuus eli näppäin puhelimet.
    Ei kun vanha kone auki ja siltähän se löytyi. Sama vika minkä takia puolakin hävisi saksalle aikoinaan, oli puolan johdossa vika.

  14. Yksi puhelu lankapuhelujen ajasta jäi pysyvästi mieleeni. Soitin tytölle johon olin ihastunut. Hänen sisko vastasi ja esiintyi minun ihastuksen kohteena. Puhelun lopussa totuus paljastui. Silloin koin, että minua on hölmäytetty.

  15. Minäkin olen kokeillut tuota Hempan mainitsemaa ”morsettamista” luurin kanniketta räpsyttämällä. Se toimi kiekkopuhelimilla eli kiertovalitsimilla. Koulussa votiin katsella mitä puhelinkeskuksen sisällä tapahtui kun mitäkin numeroita valittiin tai räpsyteltiin. Mielenkiintoista.

  16. Morsetusksesta varoitettiin. Hölmöjä höynäätteen. Olivatko morseuttajat ajantasalla.

  17. Se tangetin rapsuttelu ei tarkoittanut sähkötystä. Vaan perustui aiemmin kertomaani juttuun vanhojen keskusten syke valintaan perustuvasta numero valinnasta.
    Siis silloin, kun piti soittaa numeroon 350 Tangetin painalluksia piti tehdä samassa rytmissä kuin mitä valintakiekko raksutteli sitä pyörittäessä. kolme napsausta tangettiin oli loogisesti numero kolme, viisi painallusta numero 5 ja kymmenen painallusta numero 10. Siis näin yksinkertaista.

  18. Hei, juuri ihailin vuoden 1978 joulun ajan puheluhinnastoa, salamapuhelu maksoi viisinkertaisesti ja rajoitusajat olivat aika pitkät: jouluaatttona klo 13 lähtien joulupäivään klo 13 asti ei välitetä kaukopuheluja. uudenvuodenaattona klo 16 lähtien uudenvuodenpäivään klo 13 asti vain salamapuhelut kotimaassa ja ulkomaille ennen 30.12 tilatut puhelut.

Comments are closed.