Tuolakun mualimalla käypi ja kotiin paloo. Totee omaan sänkyyn köllähtäessä. Vieraissa hyvä kotona paras.
Niin se on Esko.
Suomi on paratiisi.
Mikäpä meillä.
Mitä sitä etelän
aurinkorannoille
hinkuamaan.
Nyt kun katson hiihtoja Vantaan hiihtoseuran järjestämänä. Kun asuimme Malmilla niin iltalenkit hiihdimme Vantaanjoen jäällä. Siitä on kulunut 40 vuotta. Kun opiskelin Joensuussa 70 luvulla oli vain yksisilta joen yli. Talvella kirkon kohdalla oli virallinen kävelytie joenjäätä pitkin.
Ilimoja vuan piissoo. On tämä tammikuu, plussaa pukannut viikon ilman yö pakkasia lämpö parhaillaan kuudessa asteessa. Sireenit kohta puhkeaa lehteen. Taitaa hiiretkin nousta kohta koivun korvalle, vai miten se sanonta menikään.
Nuottaajatkaan eivät ole päässeet talvipyyntiin, niin eipä ole muikkujakaan ollut marketeissa juuri tarjolla.
KARJALAISESSA 17.1.2020 kerrottiin, että Nurmeksen kaupunginhallitus on päättänyt, että ”entisen Valtimon kunnan alueesta voidaan jatkossa käyttää nimitystä Valtimon pitäjä”. Olisiko Tohmajärven kunnanhallitukselle tehtävä aloite, että Värtsilän kunnan entisestä alueesta voidaan käyttää nimitystä Värtsilän pitäjä?
Se olisi perusteltua monestakin syystä. Otan esille – tässä yhteydessä – vain yhden. Vakituinen kotini on Pohjois-Karjalan maakunnan Tohmajärven kunnan Värtsilän PITÄJÄN Kaustajärven KYLÄSSÄ. Tuttavia asuu esimerkiksi Selkäkylällä, Kenraalinkylässä, Patsolan kylässä jne. – Ei voi sanoa, että Värtsilän – ”kylään” kuuluu mm.
Kaustajärven kylä.
No, vielä yksi esimerkki: Värtsilän Kisan jäseniä lienee useammastakin Värtsilän kylästä. Sillä tarkoitetaan: värtsiläisistä kylistä.
Ja vielä yksi esimerkki: Kun ajelee Joensuusta Tohmajärvelle, katse tavoittaa tienviittoja, joissa lukee VÄRTSILÄ
Ei kai sellaista ole tarkoitettu kylän osoitteeksi!!! Vaan sen vuoksi, että Värtsilällä on siihen hyvät perusteet.
No, mennään perusteluissa aivan alkulähteille. Sana ”pitäjä” on vanhalla virkakielellä, ruotsinkielellä ”socken”. Sana tulee verbistä ”söka”, mikä tarkoittaa ”etsiä” ja ”hakeutua”. – Miten monet hakeutuvatkaan esimerkiksi Värtsiläpäiville Arppen pihaan kesäisin tai kesäteatteriin navetan vintille tai Värtsilän kirkkoon – nykyisin tosin vain kesäisin – monena sunnuntaina enemmistön hakeutuessa kirkkoomme Värtsilän pitäjän ulkopuolelta. Jokin kumma panee hakeutumaan Värtsilään.
Minäkin hakeuduin vuonna 1991 Värtsilään – paluumuuttajana. Enkä ole katunut. En silloinkaan, kun vaikutin aktiivisesti Värtsilän kunnan paluuseen Tohmajärven kuntaan. Mutta pitäjänä – ei kylänä.
Siis Kesälahden, Kiihtelysvaaran ja Valtimon pitäjien rinnalle – Pohjois-Karjalan maakunnassa!!!
Värtsilän Pitäjää ei tarvinne uudelleen perustaa ja vihkiä. Sehän on ollut toiminnassa jo kymmeniä vuosia, virallisesti rekisteröitykin Patentti ja rekisterihallituksesa. Viralliselta organisaatio nimeltään Värtsilän Pitäjäyhdistys ry.
Hemppa on tavallaan oikeassa, mutta miksi sitten – käytännössä – puhutaan aina silloin tällöin Värtsilän – kylästä?
Värtsilän Pitäjäyhdistys ry on perustettu ajatusten ollessa lujasti entisen Värtsilän – kunnan – aikaisessa todellisuudessa. Toivon, että hienosti toimiva Pitäjäyhdistys jaksaisi uurastaa Värtsilän pitäjän ja sen kylien hyväksi, niin että täällä oliisi mukava asua.
Oikeastaan tässä on kysymys hyvin yksinkertaisesta asiasta. Ei pitäjä-sanaa tarvitse kovin paljon kielensä päälle asettaa. Puhutaan vain Värtsilästä. Mutta ei Värtsilän – kylästä. Näin ajattelee ainakin Kaustajärven kylän asukas.
Ei pidä unohtaa aiemmin kauan käytettyjä termejä. Itse asuin ja synnyin aikoinaan Enon pitäjässä, mutta en koko pitäjän alueella. Vaan sen eräässä kylässä ja merkittävä nimike nykyisinkin sille paikalle. Nimittäin Enon kirkonkylässä.
Kappas vaan Enokin on vain kylä.
Tällä hetkellä asun Värtsilän pitäjässä ja ihan kirkonkylässä. Näin se vielä edelleen menee ihan luontevasti.
Minä en keksi nykyisin ”kylille” mitään käyttöä. Joskus oli, vaikkapa silloin kun piti lähteä sotaa pakoon ja joku sai tehtäväksi mennä hälyttämään jonkun kylän talot. Joku sai myös tehtäväksi polttaa talot perääntymisvaiheessa. Jollakin on ollut myös kerätä verot kansalta.. ehkä siinäkin on ollut kylät kyseessä. Jos minä sanon meneväni Tuupovaaraan niin en minä nouse välttämättä vaaran huipulle ja jos menen Tohmajärvelle niin en mene järveen. Kotoisin olen Värtsilästä. Se tarkkuus riittää minulle
Mie aina sanon että synnyin susirajalla, Värtsilässä ja kun rajavartiosto laittoi
venäjälle pyynnön, että nämä vähentäisivät susiaan, kun niitä tulee Suomen
puolelle, tuli vastaus välittömästi:
”Meillä ei ole susia. Pitäkää huoli omista susistanne.”
Minä ja Kaustajärvi ollaan sinuja keskenämme. Aina kun miljoonakallion ohitan tunnen tulleeni synnyinseudulleni.
Söin äsken aamupalan, johon kuului myös yogurttia höystettynä Kaustajärven (kylän) suolta poimittuja marjoja. Hyvältä maistui tämä lähiruoka.
Käänsin lusikan selän takapuolen näkyviin. Siihen on kaiverrettu: I P. 19 v. 800 m. Värt. pit. mest. kilp.
Lusikan olen juossut pöytälaatikkooni joskus 1950-luvulla Värtsilän kirkon kohdalla, tien toisella puolella silloin vielä sijainneella Värtsilän kunnan urheilukentällä.
Eri kylistä HAKEUDUTTIIN – pitäjän – mestaruutta tavoittelemaan. Vähän myöhemmin perustettiin Värtsilän Pitäjäyhdistys ry. Nimi on säilynyt vielä senkin jälkeen, kun Värtsilän KUNTA palasi takaisin emäpiäjään, Tohmajärven kuntaan. Pitäjä-nimike kuuluu nimenomaan ns. kolmannen sektorin – yhdistysten ja järjestöjen maailmaan. Esimerkiksi Värtsilän Kisa toimii Tohmajärven kunnan Värtsilän pitäjän alueella.
Tämä ei ole saivartelua, vaan suomenkielen käytön selitystä ja samalla kulttuurin tulkintaa.
HUOM! Bongailijat, tulevana viikon loppuna Valtakunnallinen Pihabongaus viikonloppu taas.
Välitin BördLifen Ilmoituksen Värtsinettiin jossa tarkemmat ohjeet. Toivottavasti se ilmestyy netti sivulle vielä näillä lumilla.
Tuolakun mualimalla käypi ja kotiin paloo. Totee omaan sänkyyn köllähtäessä. Vieraissa hyvä kotona paras.
Niin se on Esko.
Suomi on paratiisi.
Mikäpä meillä.
Mitä sitä etelän
aurinkorannoille
hinkuamaan.
Nyt kun katson hiihtoja Vantaan hiihtoseuran järjestämänä. Kun asuimme Malmilla niin iltalenkit hiihdimme Vantaanjoen jäällä. Siitä on kulunut 40 vuotta. Kun opiskelin Joensuussa 70 luvulla oli vain yksisilta joen yli. Talvella kirkon kohdalla oli virallinen kävelytie joenjäätä pitkin.
Ilimoja vuan piissoo. On tämä tammikuu, plussaa pukannut viikon ilman yö pakkasia lämpö parhaillaan kuudessa asteessa. Sireenit kohta puhkeaa lehteen. Taitaa hiiretkin nousta kohta koivun korvalle, vai miten se sanonta menikään.
Nuottaajatkaan eivät ole päässeet talvipyyntiin, niin eipä ole muikkujakaan ollut marketeissa juuri tarjolla.
KARJALAISESSA 17.1.2020 kerrottiin, että Nurmeksen kaupunginhallitus on päättänyt, että ”entisen Valtimon kunnan alueesta voidaan jatkossa käyttää nimitystä Valtimon pitäjä”. Olisiko Tohmajärven kunnanhallitukselle tehtävä aloite, että Värtsilän kunnan entisestä alueesta voidaan käyttää nimitystä Värtsilän pitäjä?
Se olisi perusteltua monestakin syystä. Otan esille – tässä yhteydessä – vain yhden. Vakituinen kotini on Pohjois-Karjalan maakunnan Tohmajärven kunnan Värtsilän PITÄJÄN Kaustajärven KYLÄSSÄ. Tuttavia asuu esimerkiksi Selkäkylällä, Kenraalinkylässä, Patsolan kylässä jne. – Ei voi sanoa, että Värtsilän – ”kylään” kuuluu mm.
Kaustajärven kylä.
No, vielä yksi esimerkki: Värtsilän Kisan jäseniä lienee useammastakin Värtsilän kylästä. Sillä tarkoitetaan: värtsiläisistä kylistä.
Ja vielä yksi esimerkki: Kun ajelee Joensuusta Tohmajärvelle, katse tavoittaa tienviittoja, joissa lukee VÄRTSILÄ
Ei kai sellaista ole tarkoitettu kylän osoitteeksi!!! Vaan sen vuoksi, että Värtsilällä on siihen hyvät perusteet.
No, mennään perusteluissa aivan alkulähteille. Sana ”pitäjä” on vanhalla virkakielellä, ruotsinkielellä ”socken”. Sana tulee verbistä ”söka”, mikä tarkoittaa ”etsiä” ja ”hakeutua”. – Miten monet hakeutuvatkaan esimerkiksi Värtsiläpäiville Arppen pihaan kesäisin tai kesäteatteriin navetan vintille tai Värtsilän kirkkoon – nykyisin tosin vain kesäisin – monena sunnuntaina enemmistön hakeutuessa kirkkoomme Värtsilän pitäjän ulkopuolelta. Jokin kumma panee hakeutumaan Värtsilään.
Minäkin hakeuduin vuonna 1991 Värtsilään – paluumuuttajana. Enkä ole katunut. En silloinkaan, kun vaikutin aktiivisesti Värtsilän kunnan paluuseen Tohmajärven kuntaan. Mutta pitäjänä – ei kylänä.
Siis Kesälahden, Kiihtelysvaaran ja Valtimon pitäjien rinnalle – Pohjois-Karjalan maakunnassa!!!
Värtsilän Pitäjää ei tarvinne uudelleen perustaa ja vihkiä. Sehän on ollut toiminnassa jo kymmeniä vuosia, virallisesti rekisteröitykin Patentti ja rekisterihallituksesa. Viralliselta organisaatio nimeltään Värtsilän Pitäjäyhdistys ry.
Hemppa on tavallaan oikeassa, mutta miksi sitten – käytännössä – puhutaan aina silloin tällöin Värtsilän – kylästä?
Värtsilän Pitäjäyhdistys ry on perustettu ajatusten ollessa lujasti entisen Värtsilän – kunnan – aikaisessa todellisuudessa. Toivon, että hienosti toimiva Pitäjäyhdistys jaksaisi uurastaa Värtsilän pitäjän ja sen kylien hyväksi, niin että täällä oliisi mukava asua.
Oikeastaan tässä on kysymys hyvin yksinkertaisesta asiasta. Ei pitäjä-sanaa tarvitse kovin paljon kielensä päälle asettaa. Puhutaan vain Värtsilästä. Mutta ei Värtsilän – kylästä. Näin ajattelee ainakin Kaustajärven kylän asukas.
Ei pidä unohtaa aiemmin kauan käytettyjä termejä. Itse asuin ja synnyin aikoinaan Enon pitäjässä, mutta en koko pitäjän alueella. Vaan sen eräässä kylässä ja merkittävä nimike nykyisinkin sille paikalle. Nimittäin Enon kirkonkylässä.
Kappas vaan Enokin on vain kylä.
Tällä hetkellä asun Värtsilän pitäjässä ja ihan kirkonkylässä. Näin se vielä edelleen menee ihan luontevasti.
Minä en keksi nykyisin ”kylille” mitään käyttöä. Joskus oli, vaikkapa silloin kun piti lähteä sotaa pakoon ja joku sai tehtäväksi mennä hälyttämään jonkun kylän talot. Joku sai myös tehtäväksi polttaa talot perääntymisvaiheessa. Jollakin on ollut myös kerätä verot kansalta.. ehkä siinäkin on ollut kylät kyseessä. Jos minä sanon meneväni Tuupovaaraan niin en minä nouse välttämättä vaaran huipulle ja jos menen Tohmajärvelle niin en mene järveen. Kotoisin olen Värtsilästä. Se tarkkuus riittää minulle
Mie aina sanon että synnyin susirajalla, Värtsilässä ja kun rajavartiosto laittoi
venäjälle pyynnön, että nämä vähentäisivät susiaan, kun niitä tulee Suomen
puolelle, tuli vastaus välittömästi:
”Meillä ei ole susia. Pitäkää huoli omista susistanne.”
Minä ja Kaustajärvi ollaan sinuja keskenämme. Aina kun miljoonakallion ohitan tunnen tulleeni synnyinseudulleni.
Söin äsken aamupalan, johon kuului myös yogurttia höystettynä Kaustajärven (kylän) suolta poimittuja marjoja. Hyvältä maistui tämä lähiruoka.
Käänsin lusikan selän takapuolen näkyviin. Siihen on kaiverrettu: I P. 19 v. 800 m. Värt. pit. mest. kilp.
Lusikan olen juossut pöytälaatikkooni joskus 1950-luvulla Värtsilän kirkon kohdalla, tien toisella puolella silloin vielä sijainneella Värtsilän kunnan urheilukentällä.
Eri kylistä HAKEUDUTTIIN – pitäjän – mestaruutta tavoittelemaan. Vähän myöhemmin perustettiin Värtsilän Pitäjäyhdistys ry. Nimi on säilynyt vielä senkin jälkeen, kun Värtsilän KUNTA palasi takaisin emäpiäjään, Tohmajärven kuntaan. Pitäjä-nimike kuuluu nimenomaan ns. kolmannen sektorin – yhdistysten ja järjestöjen maailmaan. Esimerkiksi Värtsilän Kisa toimii Tohmajärven kunnan Värtsilän pitäjän alueella.
Tämä ei ole saivartelua, vaan suomenkielen käytön selitystä ja samalla kulttuurin tulkintaa.
HUOM! Bongailijat, tulevana viikon loppuna Valtakunnallinen Pihabongaus viikonloppu taas.
Välitin BördLifen Ilmoituksen Värtsinettiin jossa tarkemmat ohjeet. Toivottavasti se ilmestyy netti sivulle vielä näillä lumilla.