Pyhäinpäivä, vanhemmalta nimeltään ja puhekielessä usein vieläkin pyhäinmiestenpäivä, on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä.
Rauhallista Pyhäinpäivää, poisnukkuneiden rakkaiden ja lähimmäisten muistamista.
Pyhäinpäivä, vanhemmalta nimeltään ja puhekielessä usein vieläkin pyhäinmiestenpäivä, on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä.
Rauhallista Pyhäinpäivää, poisnukkuneiden rakkaiden ja lähimmäisten muistamista.
Viedään poisnukkuneiden lähimmäisten ja sinne ikäisyyteen siirtyneiden ystävien haudalle kynttilät. Seuraavat sukupolven lapset ymmärtävät samat asiat, jos niitä ukit ja mummit mukanaan pitävät. Perimätieto on osaltaan voimavara kansakunnan katsoessa tulevaisuuteen.
Halloween on (amerikkalaista) ja ”kaupallista hömppää!”……??!!
Ei oikein istu vielä Suomalaisten kulttuuriin, mielestäni.
Ovatkohan karkkien tai kepposten, ovikellojen pimputtajat arkipäivää esim 10 päästä Suomessa..?
Joka kerta kun mainitsit sanan kuolema,
aloin pelätä, etten ehtisi poimia kylliksi kukkia,
joilla peitellä sinut, ettei se löytäisi sinua ennen minua.
Tommy Tabermann
missä se arppeanum sijaitsee
https://vnk.fi/ministerio/arppeanum
Pyhäinpäivänä sopinee muistella menneitä sukupolvia. Arppeanumin rakennuttaja oli Kiteellä 1818 syntynyt Nils Edvard Arppe. Hän kuoli Helsingissä kemian professorina 1894. Hänen velipuolensa oli Wärtsilä Oyj Abp:n perustaja Nils Ludvig Arppe, 1823 Kitee – 1861 Värtsilä. Veljesten isä oli Nils Arppe 1766-1823.
Arppen piha on Värtsilän keskus, missä on Nils Ludvigin pysti
Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokainen elämä on tärkeää. Jokainen elää hetken sen minkä kohtalo on hälle määräävä. Pienipätkä kuplettilaulaja Veikko Lavin kappaleesta.
nimi oli adolf edvard,professori ,senaattori ,suomalaisuuden ”petturi”>suostui sensuriksi,joutui epäsuosioon erkkolaisten ,lehdistön ja suomalaisuuspiireissä.oli huoltaja nilsin jälkeläisille,kemianlaitoksella toimi myös emil wilhelm walhlforssin isä ”fisken”,kemisti,tohtori.
…niin adolf edvard aateloitiin,poika peri aateluuden,jäi ilman rintapirillisiä ja aateluus päättyi siihen.
Lapsena pyhän miesten päivä oli odotettu meille korven lapsille. Vanhemmat sisarukset perheineen tulivat käymään kotikonnuilla. Sai kuulla uusia tarinoita ja näki miten autokanta uudistui. Silloin oli lumi maassa ja vasikka oli teurastettu. Oli monenlaista ruokaa pöytään pantavaksi. Vasikka osattiin hyödyntää ruaksi, eikä hukkaan heitetty mitään. Luutkin kalusi metsästys koira.
Tämä pyhäinpäivä päättyi radion ääressä kolmituntiseen ohjelmaan ”Kirkkomusiikin ja hengellisen musiikin sävel on vapaa”. Vaikuttavaa musiikkia. Mielenkiintoisia kertomuksia, mitä musiikki seurakunnan keskellä on merkinnyt. Ehkä turhan harvoin tulee ääneen lausutuksi kirkon tärkeä rooli juuri musiikin muodossa. Niin myös kirkkomuusikkojen arvostus. Sanomaa voi kuulla muualtakin kuin saarnatuolista. Urkuparvelta jossa kuoro laulaa elämän eri tilanteisiin sopivia lauluja. Unohtamatta yhteistä veisuuta, jonka sisältöä on virsikirjan lisävihko hiljattain rikastuttanut.
Siitäpä sitten äänestämään kohta seurakuntavaaleissa!!!
Liperin kirkossa on tapana lukea kuluneen vuoden aikana kuolleiden nimet. Heitä on noin yhdeksän kymmentä. Siinä tulee harras ja nöyrä olo kun omaa nimeä ei vielä luettu.