Kai Linnilä: Isoisän keittokirja

Kai Linnilän ruokavinkkejä

Liha maistui isoisälle

Kai Linnilä: Isoisän keittokirja, Maahenki Oy 2017

Kai Linnilä paneutuu isoisän aikaisiin ruokiin. Yleensähän maalla sika pantiin suolaan ja siitä napsittiin pitkin talvea lihoja ja läskiä pannulle. Joskus tehtiin nuoresta vasikasta aladoopia ja siihen tarvittiin tietysti liivatetta tekemään ”tytinästä” tytisevää. Mutta olipa kuitenkin sianpääsyltty, johon aladoopia ei tarvinnut käyttää kun sian pään rustoissa ja kudoksissa oli tarpeeksi sitkoaineita.

Sianpäitä ei nykyisin ole kaupan, mutta tietysti maatiloilta niitä voi saada. Viipurin kauppahallista voi tuoda tietysti tuliaisina tytinä aineksiksi sianpäänkin. 

Linnilä on ottanut kirjansa aiheeksi viime vuosisadan alkupuolen ruokatottumukset. Niinpä kirjassa on paljon esim. raskaita liharuokia, jotka nykyisenä vegaanibuumin aikana alkavat jäädä jo taka-alalle. Kasvisruokiankin esitellään, kuten tuttu raperperipiirakka, salaatti, sienikastike, nokkosmuhennos, jne…

Verilettuherkuttelu oli ennen vanhaan tapana itsenäisyyspäivän aikoihin, jolloin joulusika teurastettiin. Veren taltioimisessa oli omat rituaalinsa, joita lapsetkin saivat estelemättä katsoa. Mutta teurastuksen aikana oli tietysti lapsille tekemistä ”saparoveitsen” hakemisessa naapurista ja naurunalaiseksihan siinä jouduttiin kun naapuri lähetti meidät seuraavaan naapuriin jne, että saparoveitsi lopulta löytyisi. Sillä aikaa isä teki rahvaanomaisemmat puuhat ja sian ruho heilui jo puhtoisena odottamassa paloittelua.

Kotiviili oli tietysti hyvä ruoka, kun siihen lisättiin vielä talkkunajauhoja. Ternimaidosta tehtiin hella- ja uunijuustoa. Läskisoosi oli Pohjois-Karjalassa perusruokaa ja siihen kuuluivat lisäkkeinä oman maan perunat. Erityisesti sinipunaiset perunat olivat maukkaita tai siiklit. Lantuista oli ehdoton ykkönen mustialan lanttu, joka maistui lapsille vaikka veitsellä ”jältettynä” ja oli maultaan imelää. Lanttupaistikkaitakin napsittiin suurena herkkuna. Pekka Puska teki lopun pohjoiskarjalaisesta läskisoosiherkuttelusta, mutta lienee sillä ennen monta ruokaveroa kuitattu. Nykyinen kasviskulttuuri on tietysti muutos hyvään ja terveelliseen suuntaan.

Kirja toi paljon muistoja mieleen. Ennen elettiin maalaistalossa omavaraisesti. Sienet, eli haaparouskut ja karvarouskut olivat korvossa kellarissa. Aitasta löytyivät jauhot ja puolukat. Muistui kirjaa katsellessa mieleen lasten suosikkiruoka, puolukat ja ruisjauho sekoitettuna. Sika oli myös suolassa korvossa. Joskus ei ollut muuta asiaa kauppaan kuin kahvin ja suolan osto.

On kulttuuriteko, että näitä isoisän ajan ruokareseptejä on tallennettu.

Jouko Varonen

Share

13 comments for “Kai Linnilä: Isoisän keittokirja

  1. Hyvän kirjan hyvät herkut hyvin esiteltynä. Hyvä näin, kun näin. Pieni piiri kiittää: Kiitos!

  2. Kyllä nuita herkkuja kun syöpi, niin rupevvaa isän piästä ver irtoomaan:–)

  3. Kansikuvan isännillä on niin mairean tyytyväiset ilmeet, että melkein pelkästään sen tähden laitoin kirjatilauksen lahja- tai pukin konttiin. Kaikki tuollaiset kielletyt asiat ne vain kiinnostaa kummasti. Niinkuin tappaisrokka ja läskisoosi.

    Tuo maininta Mustialan lantusta nosti oikei veden kielelle. Olen nimittäin yrittänyt löytää maukasta lanttua eri kaupoista ja
    kypsyttänyt niitä leivinuunin arinalla ihan “oikeaoppisesti ,” mutta kelvollista ei ole löytynyt. Jotkut olivat tikkuisia ja jotkut muuten mitäänsanomattoman makuisia. Uuniperunat ovat hyviä edelleenkin ja punajuuret ja porkkanat erittäin herkullisia !

  4. Se jos tuloo, niin on vuarassa tulla möhömaha, paha tilanne:-)

  5. Kirjaesittelyssä mainitaan saparoveitsi.

    Värtsissä on ollut 24.3.11 Sakari H:n
    tarina “Saparoveitsi” ja samasta aiheesta
    jatkaa Johannes 25.3.11 tarinallaan “Rotanhäntäviila”.

    Kantsii kerrata molemmat!

  6. Hyvähän se on Erkin kuuklailla valmiita lantunviljelyneuvoja kun tietää, etten minä kuitenkaan noudata neuvoja enkä viljele. Riittäisi vihje mistä saa ostaa kelvollisia lanttuja. No se tieto menee mainostuksen puolelle. En jaksa kaikkia lanttuja jälttää. Pitää varmaan alkaa kysellä imellettyä lanttulaatikkoa.

  7. Vuan jospa sattus Värtsin lukijoissa hyvinni olemaan joku, jota kunnon lanttujen viljely kiinnostas. Tais Alpoaatos käsittee, että minä hänelle kirjottelen.

  8. Minulla on kunnollista itekasvatettua lanttua, mutta en sitä myy. Ilimaseksi oon joskus antanut. Alpoaatos varmaan haluaa Värtsilässä kasvatettua. Kertokaa ihmeessä, keneltä sitä saa. Suattas muutkin siitä tiijjosta hyötyä.

  9. Kirjan kansikuva on jostakin Saksankieliseltä alueelta, entä reseptin ovatko muunneltuja ohjeita Keskisestä Euroopasta.

    Minulla on keittokirja, jonka ohjeet ovat koottu Kreivitär Eva Mannerheim Sparren keittokirjasta ja mukautettu uusintapainovuoden 1965 mukaiseen. Kirjassa on 758 ruoanvalmistusojetta, jotka ovat valitut Mannrheimien ystäväpiirin kartanoiden keittiöissä käytetyissä ohjeissa. Kirpputoreilta tai divarista saattaa löytää tätä kirjaa ja mikäli kohdalle osuu suosittelen ostamista.

  10. Kirjassa esitetyt eväät maistuvat.On se kumma kun makuaisti kehittyy iän myötä.Ei ollut
    kaikki nämä herkut lapsuudessa lempiruokia,nyt ovat 🙂

    Kirjan kirjoittaja käy Teijon kyläsaunassa Somerolta saakka.Matkaa noin 70 km.Pojat tykkää että matka kannattaa tehdä kerran viikossa hyvien löylyjen ja mahtavan sosiaalisen tapahtuman eli porukkasaunomisen vuoksi.

    Mökkipaikkakuntani Teijon/Matildan kyläsauna lämpiää talvella kolme kertaa viikossa PE,SU ja KE.Saunojia on runsas 100 viikossa.
    Tunnelma mahtava ja yhteisöllisyys käsin kosketeltavissa.

    Olen ymmärtänyt että Värtsilässäkin on saunottu yhdessä ainakin seurakunnan miesten toimesta.
    Suosittelen kokeilemaan kyläläisten yhteistä saunavuoroa,ihan kaikille avointa.Sopiva sauna löytynee esim.Arppen pihasta.Hotelli Joessa oli ainakin ihan kiva sauna.

  11. Kun sattuu olemaan leivinuuni ja talvella sitä on lämmitettävä, niin voihan sitä käyttää muuhunkin, vaikkapa ruokien laittoon. Tänään uunissa muhi ohrapuuro, punajuuri- ja porkkanapaistikkaat (vai miksikähän niitä pitäisi nimittää). Lanttuhauvikkaita olisin tahtonut, mutta ei ollut.

    Maukkainpia paistikkaita saa kun paistaa vähän ylikypsiksi. Silloin nuo tosin rypistyvät ja ovat vaikeat kuoria. Perunapaistikkaat taas saisivat jäädä (minun maun mukaan) hiukan puolikypsiksi.

    Porkkanat ja punajuuret ovat hitaita kypsymään, joten foliolla suojaaminen ja tilkka vettä pakettiin nopeuttaa kypsymistä. Olipa mukava tulla polttopuusavotasta kun uunissa oli evästä odottamassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *