Äskettäin Alpo-Aatos oli liittänyt ottamiensa luontokuvien joukkoon ranskalaisen Jean-Francois Milletin kuuluisan teoksen Tähkänpoimijat. Siitä tuli mieleeni hänen toinen ehkä yhtä kuuluisa maalauksensa Iltakellot. Ainoa taulu, joka meidän kammarin seinältä aikoinaan löytyi, oli pieni painokuva tuosta Milleten maalauksesta, ja luulen että monen muunkin kodin seinältä löytyi aikoinaan ja ehkä vieläkin tuo samainen kaunis painokuva.
Iltaisin nukkumaan käydessäni katselin ja ihailin sitä kotini ainoata taulua siinä sänkyni viereisellä seinällä. Milleten teoksen harras aihe, jossa normandialainen talonpoikais-pari on ehtookellojen soidessa hiljentynyt rukoukseen kesken peltotöiden sai varmaan minutkin ristimään käteni ja lukemaan oppimani iltarukouksen. (Sylihisi Jeesus rakas nukkua mun taasen suo jne.) Nämä varhaislapsuuteni muistot saivat minut kiinnostumaan tuosta ranskalaistaitelijasta niin paljon, että pidin hänestä esitelmänkin äidinkielentunnilla keskikoulun viidennellä luokalla.
Jean-Francois Millet syntyi pienessä Gruchyn kylässä Normandiassa vuonna 1814. 23-vuoiaaksi asti Millet
työskenteli maatilalla kotikylässään ja samalla opiskeli taidetta Cherbourgissa. V.1837 hän muutti sitten Pariisiin,
mutta jo v.1849 palasi Barbitsoniin, jossa hän maalasi normandialaista talonpoikaisväestöä kuvaavat teoksensa.
V. 1857 Tähkänpoimijat aiheutti skandaalin Pariisin taide-elämässä, kun sitä ei huolittu Pariisin näyttelyyn. Aihetta
pidettiin arkipäiväisenä ja liian realistisena, joka ei sopinut sen aikaiseen arvotaiteeseen. Aiheittensa vuoksi
häntä epäiltiin sosialistiksikin. Myöhemmin Millet ryhtyi muotokuvamaalariksi. Jean-Francois Millet kuoli v. 1875.
Hänen maalauksillaan on ollut suuri vaikutus myöhempien taiteilijoidenkin tuotantoon, kuten Moneten, Goghin ja
Pissaron, jotka ovatkin sitten uuden taidesuunnan impressionismin suuria mestareita.
Pussinpohjan Masa
Tiedot Googlesta
Kiitokset Masalle kun selvitit näiden hienojen maalausten taustatietoja. Tällä taiteilijalla on ihan ikioma taito piilottaa maalauksen syvin sanoma jonnekin taustalle, miltei näkymättömiin. Tässä maalauksessa se on mielestäni tuo pikkuruinen Kirkontorni, josta katsoja on kulevinaan kirkonkellojen soittavan työpäivän päättymisen merkiksi. Työ (peruna?) pellolla on köyhillä kuitenkin vielä kesken.. Parempi- ja vähempiosaisten erosta tässäkin lienee kysymys.
Tähkänpoimijat – maalauksessa Millet piilottaa ihmisten tuloerot taidokkaasti. Etualalla naiset noukkivat maasta viljan tähkiä. Taustalla, melkein näkymättömissä on rikkaiden suuret viljapellot ja suuret viljakuormat.
Meillä on täällä samanlainen taulu. Eräs henkilö kutsui sitä nimellä
”Maansiunaus.”
Nämä Värtsin artikkelit ovat mukavia siinäkin mielessä, että ne ovat sopivan mittaisia, joten ne jaksaa lukea vaikka moneen kertaan. Kommentoimalla voi vielä jatkaa tarinaa. Varosen Jaskan kirja-arvostelut ovat innostaneet lähtemään monta kertaa kirjastoon kyseistä kirjaa etsimään.
Tuo taulun historia kiinnosti minua vielä etsimään netistä lisää tuosta aiheesta. Tuo nimi ”Iltakellot” ei liene ihan oikea, mutta kuulemma aika lähellä alkuperäistä tarkoitusta.
Katolinen kirkko on aikanaan määrännyt soitettavaksi kirkonkelloilla merkkisoittoja. Mm aamu – ja iltakellot. Kaupungissa iltakellot tarkoittivat mm kaupungin porttien sulkemista ja avotulien sammuttamista. Ymmärtääkseni kellot soitettiin joka päivä. Näihin hetkiin kuului myös tietyt rukoukset. Jossain vaiheessa ehtookellojen ajaksi vahvistui lauantai – ilta pyhän alkamisen merkiksi.