Mielenkiintoista lintulaudoilla.
Laitoin syyskuun alkupuolella lintujen ruokintapaikoille kauraa, siis vain kauraa. Pähkinäautomaattiin kauraa, auringonkukan siemen pönttöön kauraa sekä viimetalvisen lyhteen päälle myös ripaus kauraa.
Talitiaiset alkoivat heti tutustumisen tarjoiluun. Pähkinäputkesta ne mättivät kaiken maahan. Välillä katsoivat minua halveksivasti ikkunaan päin. Varmaankin manailivat kun ei ollut ainuttakaan syötäväksi kelpaavaa.
Auringonkukkapöntöllä tintit kiersivät ympäri pönttöä, mutta eivät ottaneet mitään nokkiinsa eivätkä mättäneet mitään maahankaan.
Ilmeisesti linnuilla on hyvä muisti missä mitäkin evästä pitäisi olla. Muutamassa päivässä tintit oppivat, että kauraan on tyydyttävä. Nyt kaura näyttää maistuvan eikä mitään viskota maahan.
Tyhjäksi syöty lyhde on ollut paikoillaan koko kesän. Keskikesällä siihen tuli yksi keltasirkku kaivelemaan löytyisikö sieltä mitään. Sitten tuli toinen keltasirkku. Se toinen ei kaivellut mitään. Se ensimmäinen antoi jyvän nokkaan sille toiselle. Sitten ymmärsin; siinähän emo keltasirkku ruokki itsensä kokoista poikastaan. Samalla jälkikasvulle opetetaan ruokapaikkoja.
Syksy merkitsee monessa mielessä paljon luopumista. Ikäihmiselle syksyssä on vertauskuvallisuutta, joka väistämättä muistuttaa oman elämän ehtoosta. Kuitenkin syksyyn saattaa liittyä uskomattomia valonpilkahduksia. Yksi niistä oli viime sunnuntaina Ruskealassa. Lukekaapa tuon linkin takaa: http://kankaalanpekalta.blogspot.fi/2016/09/kalevi-keinosen-tyo-ruskealassa-ei.html
Kannattaa todella lukea. Siellä on Kankaalan Pekalta kaunis ja kunnioittava kooste Ruskealan kirkon viime vaiheista. Kyllä Kalevi Keinonen ansaitsisi vaikka miten monta hatun nostoa.
Kiitos Kankaalan Pekalle! Linkitin jutun FB:ssä Pälkjärvi-, Juuret Ruskealassa- ja Tohmis rulettaa-ryhmiin.
Minuu vain ihmetyttää, kun Venäjä mahtailee muutaman valtaan päässeen lausuntoja rakastaen. Venäjä on monikulttuurinen maa vai onko se maa ollenkaan. Monet uskonnot ja kielet ovat Venäjän sisällä ja niiden yhteiselon takaa vakaa talous ja ymmärrys kulttuurien yhteiseloon.
Kiitos, Kankaalan Pekka! Juhla oli mieleenpainuva. Viimeisessä kuvassa istun Kotimaa-lehden toimittajan vieressä.
Huomio huomio !!!!! Käykää hyvät ihmiset keräämässä auringonkukkia jos tykkäätte niistä, kohta vesisade ja pakkanen kerää ne pois. Paikka on sillan vieressä jos ette ole huomanneet . OLKAA HYVÄT!!!!!!!!!
Nyt on esille noussut ratkaisu vanhusten huoltoon hallituspuolueen riveistä lausuttuna! Ropotti hoitamaan vanhusta. Ropotin voi ohjelmoida vaippoja vaihtamaan eikä makkilannan tuosu sitä kuvota. Ropotin voi ohjelmoida ruokaa tekemään ja siivouskin siltä sujuu. Mutta kun tullaan inhimilliselle alueelle taidot ovat rajalliset. Nykypäivän ropotti kyllä vastaa sille asetettuihin kysymyksiin niillä lauseilla mitkä ohjelmoida on sen tiedostoon koodannut.
Meidän pitäisi mielestäni palata siihen kulttuuriin jossa olimme vielä kuusikymmentä luvulla. Perheyhteisö oli turva. Euroopassa ja suuressa osassa maailmaa perheyhteisö on voimavara tänäkinpäivänä.
Kävin terkkarissa asialla. Siinä tuli jutusteltua vähän muutakin. ” Entä jos en itse pysty syystä tai toisesta huolehtimaan näistä asioista, otetaanko tä’ältä terveyskeskuksesta yhteyttä?” ”Ei, se on sitten omaisten asia”, oli vastaus.
Siis saa kuolla ihan rauhassa, jos ei ole omaisia.
Kannatta tehdä testamentti ja hoitosopimus juristin kanssa kun on vielä terve. Myöhemmin tulee hankaluuksia.
Ihan vuan asiasta yheksänteen……
Olipa varsinainen ylläri kun menimme ottamaan
viiriä pois lipputangosta näin kesäkauden päätteeksi.
Myrsky oli katkaissut paksun, satavuotiaan kuusen
latvuksen ja heittänyt sen vanhan aitan oven eteen.
Mutta niin millintarkasti, ettei katto, räystäslaudat eivätkä
seinätkään olleet saaneet mitään vaurioita. On siinä kotvaseks
kirveelle töitä!
Varmaan tapahtunut viime yön aikaan kun ei eilen huomattu.
Joskus on hyvääkin tuuria ! Ei tarvinnut alkaa aittaa korjaamaan .
Mielenkiintoista lintulaudoilla.
Laitoin syyskuun alkupuolella lintujen ruokintapaikoille kauraa, siis vain kauraa. Pähkinäautomaattiin kauraa, auringonkukan siemen pönttöön kauraa sekä viimetalvisen lyhteen päälle myös ripaus kauraa.
Talitiaiset alkoivat heti tutustumisen tarjoiluun. Pähkinäputkesta ne mättivät kaiken maahan. Välillä katsoivat minua halveksivasti ikkunaan päin. Varmaankin manailivat kun ei ollut ainuttakaan syötäväksi kelpaavaa.
Auringonkukkapöntöllä tintit kiersivät ympäri pönttöä, mutta eivät ottaneet mitään nokkiinsa eivätkä mättäneet mitään maahankaan.
Ilmeisesti linnuilla on hyvä muisti missä mitäkin evästä pitäisi olla. Muutamassa päivässä tintit oppivat, että kauraan on tyydyttävä. Nyt kaura näyttää maistuvan eikä mitään viskota maahan.
Tyhjäksi syöty lyhde on ollut paikoillaan koko kesän. Keskikesällä siihen tuli yksi keltasirkku kaivelemaan löytyisikö sieltä mitään. Sitten tuli toinen keltasirkku. Se toinen ei kaivellut mitään. Se ensimmäinen antoi jyvän nokkaan sille toiselle. Sitten ymmärsin; siinähän emo keltasirkku ruokki itsensä kokoista poikastaan. Samalla jälkikasvulle opetetaan ruokapaikkoja.
Syksy merkitsee monessa mielessä paljon luopumista. Ikäihmiselle syksyssä on vertauskuvallisuutta, joka väistämättä muistuttaa oman elämän ehtoosta. Kuitenkin syksyyn saattaa liittyä uskomattomia valonpilkahduksia. Yksi niistä oli viime sunnuntaina Ruskealassa. Lukekaapa tuon linkin takaa: http://kankaalanpekalta.blogspot.fi/2016/09/kalevi-keinosen-tyo-ruskealassa-ei.html
Kannattaa todella lukea. Siellä on Kankaalan Pekalta kaunis ja kunnioittava kooste Ruskealan kirkon viime vaiheista. Kyllä Kalevi Keinonen ansaitsisi vaikka miten monta hatun nostoa.
Kiitos Kankaalan Pekalle! Linkitin jutun FB:ssä Pälkjärvi-, Juuret Ruskealassa- ja Tohmis rulettaa-ryhmiin.
Minuu vain ihmetyttää, kun Venäjä mahtailee muutaman valtaan päässeen lausuntoja rakastaen. Venäjä on monikulttuurinen maa vai onko se maa ollenkaan. Monet uskonnot ja kielet ovat Venäjän sisällä ja niiden yhteiselon takaa vakaa talous ja ymmärrys kulttuurien yhteiseloon.
Kiitos, Kankaalan Pekka! Juhla oli mieleenpainuva. Viimeisessä kuvassa istun Kotimaa-lehden toimittajan vieressä.
Huomio huomio !!!!! Käykää hyvät ihmiset keräämässä auringonkukkia jos tykkäätte niistä, kohta vesisade ja pakkanen kerää ne pois. Paikka on sillan vieressä jos ette ole huomanneet . OLKAA HYVÄT!!!!!!!!!
Nyt on esille noussut ratkaisu vanhusten huoltoon hallituspuolueen riveistä lausuttuna! Ropotti hoitamaan vanhusta. Ropotin voi ohjelmoida vaippoja vaihtamaan eikä makkilannan tuosu sitä kuvota. Ropotin voi ohjelmoida ruokaa tekemään ja siivouskin siltä sujuu. Mutta kun tullaan inhimilliselle alueelle taidot ovat rajalliset. Nykypäivän ropotti kyllä vastaa sille asetettuihin kysymyksiin niillä lauseilla mitkä ohjelmoida on sen tiedostoon koodannut.
Meidän pitäisi mielestäni palata siihen kulttuuriin jossa olimme vielä kuusikymmentä luvulla. Perheyhteisö oli turva. Euroopassa ja suuressa osassa maailmaa perheyhteisö on voimavara tänäkinpäivänä.
Kävin terkkarissa asialla. Siinä tuli jutusteltua vähän muutakin. ” Entä jos en itse pysty syystä tai toisesta huolehtimaan näistä asioista, otetaanko tä’ältä terveyskeskuksesta yhteyttä?” ”Ei, se on sitten omaisten asia”, oli vastaus.
Siis saa kuolla ihan rauhassa, jos ei ole omaisia.
Kannatta tehdä testamentti ja hoitosopimus juristin kanssa kun on vielä terve. Myöhemmin tulee hankaluuksia.
Ihan vuan asiasta yheksänteen……
Olipa varsinainen ylläri kun menimme ottamaan
viiriä pois lipputangosta näin kesäkauden päätteeksi.
Myrsky oli katkaissut paksun, satavuotiaan kuusen
latvuksen ja heittänyt sen vanhan aitan oven eteen.
Mutta niin millintarkasti, ettei katto, räystäslaudat eivätkä
seinätkään olleet saaneet mitään vaurioita. On siinä kotvaseks
kirveelle töitä!
Varmaan tapahtunut viime yön aikaan kun ei eilen huomattu.
Joskus on hyvääkin tuuria ! Ei tarvinnut alkaa aittaa korjaamaan .