Do re mi fa …

 

Lämmin kiitos Alpo Aatokselle, hyvälle kuorokaverilleni komeasta kuvakavalkadista Värtsissä, ja tietenkin tanskalaisesta tutusta kesälaulusta. Nyt jo kellastuneesta Sinkosen laulukirjasta se heti löytyi.

Kesälaulu johdatteli minut taas omaan kouluaikaan vanhassa Värtsilässä juuri ennen sotia, ja opettajaani Lydia Nylundiin, joka taisi mielestäni laulun ja musiikin opetuksen erinomaisesti.

Altto-osuuteni opin muutamalla kuulemalla. Kehunkohan nyt vähän liikaa?

Mistä mahtaakaan johtua, että nykyisin ei enää kuule näitä kauniita entisajan kansanlaulujamme?

Lukuisat säveltäjämme, aina Sibeliuksen Jannesta lähtien, tekivät aikoinaan upeita kansanlauluja.

Sattuipas tässä sikäli mukavasti, että itselläni on juuri parhaillaan pienoinen laulubuumi meneillään. On puolenkymmentä laulukirjaa esillä, sota-aikojen lauluvihkot vielä lisäksi. Lauluystäviä vain ei enää ole vaikkapa äänissä laulamaan.

Tämä innostukseni johtunee ehkä siitä, kun Värtsiläisten seuralla on rajan Värtsilässä jokasyksyinen yhteislaulutilaisuus, ties kuinka monennen kerran. Tällä kertaa Värtsilän kirkon seurakuntasalissa 5.10.2016, muistaakseni klo 13.

Siellä myös syödään ja kahvitellaan, niin kuin tehtiin ennenkin. Ruumiin ravintoa henkisen annin lisukkeeksi. Linja-autokuljetus on entiseen malliin. Seuraa lehti-ilmoittelua!

Ruvetaankos hyreksimään?” sanoi aikoinaan hyvä ystävämme, nyt jo edesmennyt Sallisen Matti, itsekin komeaääninen laulaja. Lahjakas musiikkimies laulun ja soiton alalla, esiintyi aikoinaan Joensuun radiossakin. Värtsiläisten seuran perustajajäseniä, ahkeria ja idearikkaita toimen ihmisiä.

Matin suunnittelema ja piirtämä on esim. Värtsilän raittikartta; sitä on edelleen saatavilla.

Pidettiin hienoja laulutuokioita, maestro Pentti Huikuri + vaimo Toini, Salliset ja Partaset. Neliääninenkin laulu sujui mallikkaasti, piano ja mandoliini mukaan lukien.

Ne ovat niitä hyvien ystävien kultaisia muistoja, jotka säilytämme mielissämme ”ikuti” niin kuin sanottiin ennenvanhaan.

Ensimmäisen lauluvihkoni ensilehdelle on jo edesmennyt Hilkka-serkkuni kirjoittanut 12.12.1944 seuraavan muiston:

Motto!

Kun vihkosi tämän täyteen saat lauluista, muistelmista.

Niin pistä se piiloon kaapin taa pois pöydältä näkyvistä.

Ja sitten kun tulet vanhaksi, ja painaa huolien taakka.

Saat muistella ilosi päiviä nuoruuden ajoita saakka.

(alleviivaukset Hilkka-serkun)

Näin olen juuri tehnyt, Hilkan moton mukaan!

Syksyisiä ruskapäiviä!

toivottelee Hikka P

Share

6 comments for “Do re mi fa …

  1. Kiitos kiitoksista Hilkka. Ne nuorena opitut laulut ja muut hyvät asiat ovat vuosien mittaan kasvaneet korkoa korolle. Monet asiat ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Kun meillä monilla tämä nykymuisti huonontuu, niin ne nuorena opitut asiat voivat palata jälleen mieliin ja tuovat mukanaan mukavia muistoja.

    Olen ollut palvelutalolla laulamassa muiden vanhojen kanssa tuttuja lauluja. Käytössä on yleensä joku eläkeläisten laulukirja. Olen myös selaillut Siukosen ym vanhoja kansakoulun laulukirjoja. Kas kummaa, niissä kaikkein vanhimmissa koulujen laulukirjoissa on samoja lauluja. Juuri nämä vanhat koululaulut osataan yleensä ulkoa, kun vähän muistellaan.

    Olimme 90-luvulla Hilkan kanssa samassa kuorossa. Kuoroa johti aikaisemmin entinen värtsiläläinen maestro Pentti Huikuri. Kuoromatkoja tehtiin mm Petroskoin Kizin saarelle. Sama kuoro viettää parin viikon päästä 80 vuotis synttäreitä ja konsertoi Joensuussa.

    Hilkan mainitsema “kuvakavalkaadi” löytyy Värtsistä päivämäärältä 13.9.2016 alla on linkki.
    https://www.vartsi.net/2016/09/13/pellolla-viljamme-heilimoi/

    Alpo Rummukainen

  2. Sama opettaja oli minullakin Värtsilän Harjulanmäen koulussa l.v. 1942-43. Kumma kyllä, mutta siitä kouluvuodesta ei minulle ole paljonkaan jäänyt muistiin. Koulukeittolassa jouduttiin ainakin kukin vuorollaan avustamaan keittäjää. Keväällä oli tuotava koivun oksia maljakkoon luokan ikkunalle. Niillä opettaja sitten” virpoi “käsille” kurittomia
    pojanviikareita . Musiikin opetuksesta en muista muuta kuin sen, että jouduin kevätjuhlassa yksin laulamaan siihen aikaan paljon lauletun laulun “Kuullos pyhä vala”. Kevättalvella koulun ulkorakennuksessa oli tulipalo ja luultiin,että
    koulu on palanut. Taisi ehtiä jotkut jo huutamaan:” Hyvä, hyvä koulu palo!”

  3. Kyllä laulaminen on mukavaa. Taitaa olla menossa uusi kuorolaulubuumi. Kuorokilpailuakin on tullut seurattua höyryradiosta. On se vaan aikamoista taidetta nykyään.
    Saiskos sinne 5.10 tulla seuraan kuulumatonkon laulamaan? En kuitenkaan ole varma , miten se taito on säilynyt. Aikoinaan T.T Tikan kuorossa sitä koetettiin kyllä kehittää. Siellä se Alpokin taisi tenoria vedellä. Muistanko oikein?

  4. Muistat ihan oikein, Irene. Teuvo mainitsee kirjassaan, että tenorissa oli kaksi miestä, jotka lauloivat tasapuolisesti nuotin molemmin puolin.. Minä olin se toinen.

  5. Tervetuloa Irene vaan seuramme yhteislaulutilaisuuteen
    kirkon seurakuntasaliin 05.10.2016 klo 13.00
    Mukaan vaan laulamaan joukonjatkoksi, ruokailun takia
    Ilmoitathan tulostasi Liisalle, että soppaa riittää kaikille.
    P. 040 5547289
    Terveisin: Värtsiläisten seuran ryn plsta: Ilmari Majoinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *