Päätön rouva ja romaninaisen kirous
Vanhoja kartanoita ja kummitusjuttuja
Uskoako vai ei?
Mauri Karvonen: Aavetaloja ja ihmiskohtaloita, Nemo 2016
Mauri Karvonen on Itä-Suomen yliopistosta, Joensuusta valmistunut historioitsija. Häntä on jo lapsuuden ajasta asti kiinnostanut kummitusten arvoitus. Niinpä kummitusjutut eivät häntä jättäneet rauhaan, vaikka hän valmistui yliopistosta porvarilliseen ammattiin.
Perimätiedon mukaan Kakskerran saarella kulkee päätön naisen hahmo, joka kolkuttelee talojen ikkunoita ja ovia. Näsinlinnan ravintolassa kuului outoja ääniä ja muminaa. Ääniä luultiin kokin aiheuttamiksi, mutta kokkia ei ollut mailla halmeilla. Näsinlinnassa on nähty vaeltavan valkoisiin pukeutuneen naisen, joka joskus tuijottaa ulos yläkerran ikkunoista. Teloitettu punakaartilainen etsi murhaajaansa vanhan linnan käytäviltä, josta kuului askelten ääniä.
Joskus katselin videota Mauri Kunnaksen tonttutarinoista. Niissä oli tarunomainen aines yhdistetty kivasti
tonttujuttuihin. Niinpä talossa saattoi olla uuninpankon vartijatonttu, riihitonttu, saunatonttu, jne… Minua viehättivät nuo oivallisesti kuvitetut tarinat, joissa annettiin myös aavistella, mistä tonttuhavainnot oikeasti juontuivat.
Mauri Karvonen ei olisi historioitsija, jos hän tyytyisi pelkkiin kummitusjuttuihin. Hän on tutustunut satoihin kartanoihin ja linnoihin ja usein kirjan tarinat kertovatkin enemmän tositarinaa linnojen ja kummituspaikkojen historiallisista vaiheista, sekä siellä asuneiden henkilöiden elämästä.
Yleensä kummitusjutuissa toistuvat samat perusjuonteet. Niinpä usein kuuluu askelia. Ikkunat ja ovet avautuvat itsestään ja usein kuuluu myös epämääräisiä ääniä. Vanhoissa kartanoissa, kuten vanhoissa maalaistaloissa ei ole niinkään ihmeellistä jos rakenteet ”elävät” ja saavat aikaan vaikka kummitusjuttuja.
Kirja on hyödyllinen mm. historiallisen aineksen ja kansanperinteen tallentamisen vuoksi.
Jouko Varonen