Sunnuntaiehtoona käyskennellessäni Liperin keskustassa näin kun rannassa oli tavallista enemmän isoja veneenkuljetus välineitä. Myös veneitä oli rannassa ja lisää lipui ulapalta pikkuhiljaa. Onkivapoja sojotti yläviistoon. Olivat selvästi käyneet uistelemassa. Kun ei ihmeenpiä kiireitä ollut niin menin laiturin tuntumaan töllistelemään muiden utelijoitten lisäksi.
Sain kuulla, että uistelukilpailut olivat juuri päättymässä. Olivat uistelleet koko päivän ja nyt kilpailuaika on päättymässä ja onget piti olla pois vedestä sekä veneet rannassa tiettyyn aikaan mennessä. Nämä kilpailut kuuluvat isompaan kilpailuun, jota kilpaillaan pitkin kesää eri paikoissa Itä-Suomea. Edellinen kisa oli ollut Rääkkylässä ja tämä Liperissä järjestetty Savonselkä uistelu oli toinen. Näitä kisoja on pitkin kesää eri puolilla Pohjois-Karjalaa. Isosta palkinnosta kuulemma kilpailtiin.
En tiennyt kilpailun kulusta mitään, joten oli mukava seurata, kuinka homma toimii. Seurasin kiinnostuneena kun vene saapui laituriin, kuinka iso kalasaalis sieltä kannetaan vaakalle mitattavaksi. Minulle oli oikeastaan pettymys kun suuria saaliita ei ollutkaan. Muovipussissa näkyi olevan vain muutama kala. Joillakin ei mitään.
Mittaus
Rantautumisen jälkeen kilpailjiat kävivät kiltisti jonoon odottelemaan vuoroaan, vaikka yhtään mitattavaa kalaa ei olisi ollutkan. Kun vuoro tuli, annettiin kilpailukortti ja kilpailija kirjattiin saapuneeksi pois järveltä. Tämän jälkeen annettiin kalapussi mittaajalle. Siinä olivat ne lajissaan kolme suurinta kalaa, jos oli. Kalan pituus tarkistettiin mikäli se näytti olevan siinä ja siinä. Sitten tämä vastaanottaja ilmoitti kuuluvasti kirjaajalle mikä kalalaji ja laittoi kalan vaakaan. Vaakan hoitaja ilmoitti painon kirjaajalle. Näin tulokset saatiin tietokoneelle lähes automaattisesti. Jonon loppupäätä kohden kalasaaliitkin kasvoivat, eikä kaloja tuotu enää muovipussissa vaan kylmälaukku kaloineen ja jäineen raahattiin mittauspaikalle. Siitä mittaaja otti arvionsa mukaan ne kolme suurinta lajissaan ja loput kipattiin jatkojalostusaltaaseen jos kilpailija ei niitä ottanut. Suurin hauki oli noin 6,2 kg.
Säännöt olla pitää
Jokaisen kilpailijan jokainen kala punnittiin ja kirjattiin. Tätä ihmettelin, mutta syykin selvisi myöhemmin lehti-ilmoituksesta. Säännöt olivat tässä kilpailussa sellaiset, että kilpailukaloiksi hyväksyttiin mitat täyttävät kuha, hauki, ahven ja säyne, joita punnitukseen toivottiin tuotavaksi kolme suurinta lajissaan. Vain muutama venekunta oli onnistunut saamaan punnitukseen 12 kalaa. Lohi olisi kelvannut yksinkin, mutta kukaan ei sellaista nyt tuonut. Eräs venekunta toi punnitukseen niin pienen ahvenen, että se olisi tikkuaskiin mahtunut. Vaaka sai sillekin mitan ja kirjattiin asiallisesti tuloksiin.
Kalat jatkojalostukseen
Aamulla kilpailjat olivat ottaneet jäitä kalalaukkuihinsa. Punnituksen jälkeen kalat siirrettiin jatkojalostukseen menevään jäävesi altaaseen, joten tuote pysyi jääkylmänä koko ajan. Ensiluokkaista toimintaa.
Useimmat kalastajat eivät ottaneet itse kalojaan, vaan luovuttivat ne kilpailun järjestäjän käyttöön tai muille halukkaille. Niinpä minäkin voin kehua, että kyllä kilon säynävistä saa hyviä savukaloja sekä kilon ahvenesta ihan makoisan uunikalan.
Alpoaatos
Nostalgisia muistoja Alpon kirjoittama uistelujuttu nosti pintaan.
En suoranaisesti uistelukilpailuihin ole osallistunut, mutta useita päiviä
elämästäni olen kuluttanut eri järvillä veneen ruorissa. Joskus tuli saalista
yli oman tarpeen, joskus taas ei mitään.
Mieliinpainuvimmat maisemat olivat Laatokalla, jossa kaukana ulapan
takana häämötti Valomon kupolit, veneen alla oli vettä satoja metrejä.
Jänisjärvi on myös kaunis ja kalaisa.
Täällä Pyhäselällä saa helposti pohjakosketuksen, jos ei pidä varaansa
ja tutki karttoja. Pielinen oli myös pelottava kaikkine karikoneen.
Myin äskettäin kirppiksellä tarpeettomiksi käyneitä uistimia, joista mainitsin ostajalle
mukana olevan suuren kalansaaliin antajan. Hän osasi heti näyttää, mikä
uistin se oli ollut. On aikanaan ostettu Tohmajärveltä. Kireitä siimoja hänelle.
Minä olin kerran seuraamassa vastaavanlaista kilpailua Pyhäselän rannassa. Hienoja veneitä lipui silloinkin rantaan. Onkivapoja pystyssä niinkuin siilin piikit. Saaliit olivat silloinkin vaatimattomia. Sitten rantautui tervattu soutuvene, jota soutaa nytkytteli papparainen väärävartinen piippu suussaan. Hän toi puntariin kilpailun suurimman kalan.. että ei se ole aina vehkeistä kiinni.
Olen huomannut sen, että parhaita saaliita nostavat täällä meidän kulmilla
ne henkilöt, jotka ovat vuosikymmeniä kalastaneet näillä vesillä ja tuntevat
hyvät kalapaikat. Naapurilla taisi olla 6 kilon made viime talvena Karjalaisen
kalakilpailussa.
Meidän perheessä nuorin kalamies, nyt 7v. on ollut onnekkain kalastaja.
Minä ostin kaupan tiskiltä kuhafilettä tänään.
Kiva juttu.Olen innokas kalamies mutten ole osallistunut koskaan mihinkään kisaan.Oli kiva lukea kuinka tuo kisakuvio menee.😊
Merestä nousee kalaa,konstit vaan muuttuu.Nyt on vertikaalijigaaminen kova sana.Kuhaa ja ahventa nousee riittävästi😉
Kai se on oma maailmansa tuo kilpakalastus. Onpa hyvä kun en ole jäänyt koukkuun. Tuon saman kilpailun kolmas osakilpailu on käynnissä parhaillaan Höytiäisellä. Kilpailukeskus Huhmarissa.
Säännöt muuttuvat ja tänään tänään kilpailukaloiksi hyväksytään:
Järvilohi 61 cm (Huom Yksi kala / venekunta, rasvaevätön)
Järvitaimen 56 Cm ( rasvaevätön)
Kuha 45 Cm
hauki 55 Cm
Ahven 30 cm
Kilpailijoiden paremmuus ratkaistaan kertomalla saaliin paino pistekertoimella, joita ovat:
järvilohi ja järvitaimen 15,
ahven 5,
kuha 3
hauki 1
Ahven onkin arvokala tänään