Vapaus veljeys ahneus

Kiteen suksitehtaalta ja Kimmelistä se alkoivapaus
Kolmen miehen kopla
90 – luvun bisnesmiehet

Jussi Vanhanen: Vapaus veljeys ahneus, Kosmos 2016

Kun opetin Jussi-poikaa peruskoulun ala-asteella, oivalsin, että hänessä on ainesta vaikka kirjoittajaksi. Mutta sitä en arvannut, että Jussi Vanhasesta, papin pojasta, tulisi kovan bisnesmaailman tuntija. Pikemminkin pidin häntä herkkänä poikana, joka jo silloin kirjoitti juttuja lastenlehtiin.

No, mutta asiaan. Tämä kirja, jonka tapahtumat alkavat Kiteen suksitehtaalta, jossa miehenalut tienaavat kivoja kesärahoja ja tutustuvat toisiinsa, niin että yritetään yhdessä Kimmeliinkin, jossa ikäraja on 21 vuotta, mutta jossa on vahtimestarina Kiteen Pallon nuorisovalmentaja, poikien tuttu.

Kolmen kaveruksen tie johtaa kirjassa 90 – luvun bisnesmaailmaan, jossa on sama puhutaanko miljardista vai kahdesta. Siitä se peli alkaa likaiseen touhuun, jossa otetaan miljoonat sieltä mistä ne helposti irtoavat ja jatketaan samaa hommaa uusissa puitteissa, kun entinen firma alkaa olla rauniona. Jussi Vanhasen (44) tie johti omassa todellisuudessa UPM:n johtajaksi jossa oli hyvä virka ja kiva palkka, mutta miespä halusi uusia haasteita, otti lopputilin ja alkoi kirjoittaa tätä kirjaa.

Itselleni tuli mieleen vaikkapa Mauri Sariolan selkeä ja joskus ihmiskuvauksissa stereotyyppinen tyyli. Vanhanen on tosin ilmoittanut Etelä-Saimaa lehdessä, että opettaja Jouko Varonen kehotti häntä pitäytymään oleelliseen ja pitäneensä sitä ohjenuorana tätä kirjaa tehdessään.

Joku on luonnehtinut Vanhasen kirjaa aikuisten miesten poikakirjaksi. Ja toden totta, Vanhasen tekstissä on selkeyttä ja imua kuin kunnon seikkailukirjassa. Mutta yritysmaailmasta on vaikeaa tehdä poikakirjaa. Niinpä kirjoittajan on täytynyt ottaa mukaan myös omakohtaisia kokemuksia yritysten perustamisesta ja alasajosta sekä ihmissuhteista. Joku kestää tässä leikissä, joku saa taas palkan, joka on sananlaskussa luvattu pahantekijöille.

Luulen, että Vanhasen lukuromaanityyppinen kirja saa lukijoita paitsi Suomessa myös ulkomailla, sillä moni lukija tykkää hivenen ”selkokielisestä” ja retvakasti etenevästä kerronnasta.

Eri asia olisi, jos stereotyypit saisivat vähän syvempiä luonnehdintoja ja kerronta myös harmaasävyjä.

Jouko Varonen

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *