Kalevalaisen jäsenkorjaajan lauteilla

Muinoin korpikylien – Kaustajärvenkin – työterveyshuolto oli muunmuassa kylästä kylään ja talosta taloon kiertävien hierojien varassa.
Lienen ollut pitkälti alle 10-vuotias, kun kotonamme kävi eräs hierojapappa, joka kädenkäänteessä hieroi niin isän kuin äidinkin. Hänen henkilökohtainen hygiansa ei tainnut olla aivan ykköslaatua, koskapa muistikuva teästä henkilöstä on viimepäiviin asti muokannut mielikuvaani ammattikunnan edustajista. Enpä siis mainitse henkilön nimeä – jos se sattuisi vaikka jotakuta loukkaamaan.
Epäsiisteyden ohella mieleeni jäi myös se, että hieroja antoi todella kovaa kyytiä kipeille paikoille. Tämän kehonmuokkaajan työn ilo tuntui olevan suorassa suhteessa hierottavan voihkinan äänenvoimakkuuteen. No, vahvasti uskottiin myös, että mitä pahanmakuisempi lääke, sitä suurempi teho!
xxxx

Kun oma niska ja hartiat nyt ovat kipeät, jalat jumissa ja alaselkä jäykkänä niin kummasti haluaisi kokeilla hierojankin palveluja. Fysioterapeutilta kun en ole suurta apua saanut. Hierontapalveluja netistä kaivellessa tuli vastaan useitakin Kalevalaisia jäsenkorjaajia ja asia alkoi kiinnostaa – siitäkin huolimatta että olen luokitellut heidät hieman epämääräisiksi kansanparantajiksi.
Viime syksynä sitten pukille! Kolmen kahden tunnin käsittelykerran jälkeen täytyi tunnustaa, ettei jäsenkorjaus mitään humpuukia ole vaan ihan oikeata luihin ja ytimiin menevää lihasten ja hermoratojen rentouttamista. Nyt olen aloittanut täyden viiden kerran käsittelyn jakson.
Jäsenkorjaajani tuntuu olevan monin tavoin myös fysioterapian ammattilainen vaikka ei sitä korostakaan. Ei tietysti voikaan kun fysioterapeuttin ammattikoulutus puuttuu. Kaukaa viisaasti hän muistuttaa omatoimisen liikkumisen ja kuntoilun merkityksestä osana hoitoa. Ja senhän nyt sanoo järkikin, kannettu vesi ei kaivossa pysy. Mutta vaikka henki onkin vahva niin liha tuppaa olemaan heikko!

P.S. Oheinen Gallen-Kallelan Kalevala-kuva liittynee erittäin löyhästi – jos ollenkaan – jäsenkorjaukseen.

Leo Härkönen

jäsenkorjaus

Share

2 comments for “Kalevalaisen jäsenkorjaajan lauteilla

  1. Kyllä se meitinkin hieroja sanoi, että ite pitäis olla aktiivinen. Olisi jo aikoja sitte pitänyt olla. Siellä ne vuosikymmenien aikana kehittyneet lihaskovettumat luuraa, vaikka pientä helpotusta aina saakin hierojan pukilla.

  2. Minulla on pari kokemuskertaa kalevalaisesta kansanlääkinnästä. Kerran niskat oli niin jumissa ettei pää kääntynyt yhtään. Silloin oli joensuussa jotkut vaihtoehtoisten lääkitysten messut. Menin siellä kiropraktikolle. Minun parantamiseen ei ollut aikaa riittävästi, mutta sellaisen ensiavun lupasi antaa että pää kääntyy. Piti ihan ihmetellä kun pukilta noustua pää kääntyi pitkästä aikaa.

    Hoitaja kehoitti minua menemään tämän jälkeen menemään tavalliselle hierojalle ja pyytää hieromaan rinnasta kylkiluiden välit auki koska siinä menevät niskalihasten ravintoreitit.

    Toinen kokemus oli ”piikki polvessa”.
    Lattiaa polvillani remontoidessa tuntui niinkuin polvessa olisi piikki. Ei muulloin. Silloin oli Liikuntaopistollla ”kalevalainen kurssi” ja kyselivät harjoittelu potilaita. Menin sinne. Oppilas puristeli polvea eikä mitään piikiä löytynyt.

    ”Mestariparantaja” eli opettaja rohkaisi oppilasta että etsi vain kyllä se piikki löytyy.
    Poika etsi ja viimein löysikin vian. Se oli isovarpaan nivelessä.

    Eli pelkkää hyvää vain kalevalaisista jäsenten korjaajista toistsiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *