Luostarin puutarhassa

Pälkjärven pitäjäseuran jo perinteisksi muodostunut syysretki suuntautui tällä kertaa kahteen Heinävedellä sijaitsevaan luostariin, Lintulaan ja Uusi-Valamoon. Vaikka aamu oli koleahko, bussissa vallitsi lämmin tunnelma. Olimmehan kaikki neljäkymmentä ”pyhiinvaeltajaa” jo ennestään toisillemme tuttuja, tai jos emme olleet, pianhan sitä karjalaiseen tapaan tutustuttiin. Muutama henkilö tuli paikan päälle omalla autollaan.

Lintulassa

Kun Varistaipaleen idyllinen kanavamiljöö oli ylitetty, odottava tunnelma bussissa tiivistyi. Vaikka monet olivat käyneet Valamossa useitakin kertoja, tutustuminen Lintulan nunnaluostariin oli ainakin itselleni uutta ja ihmeellistä. Karjalankannakselle jääneen alkuperäisen Lintulan luostarin puistossa olimme tosin vierailleet eräällä seuramme retkellä, silloin siellä ei ollut enää luostarin aikaisia rakennuksia jäljellä.

Lintulan puutarhaa

Lintulan puutarhaa

Meille oli varattu opastettu kierros, joten luostarin igumeni tuli meitä portille saakka vastaan. Tutustumiskohteeme oli valoisa, arkkitehti Vilho Suonmaan suunnittelema kirkko. Olin jo kiinnittänyt huomioni kirkkorakennuksen ulkopuolella kukoistaviin ruusuihin ja muihin istutuksiin, kuin myös sisääntuloaulan ikkunapenkin orkideoihin ja sinisiin soilikkeihin. Pyhäkön rauhassa ihailin alttarimaljakoiden taidokkaita kukka-asetelmia, niissä tunnistin ainakin malvaa, ruiskaunokkia ja hajuhernettä.

Saimme perusteellisen katsauksen Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin historiaan, evakkoaikaan ja uudelleen sijoittumiseen. Monien ikonien ohella tutustuimme Jerusalemin Jumalanäidin ihmeitätekevään ikoniin. Silläkin oli oma tarinansa.

Luostarin maatalous oli lopetettu kaksituhattaluvun alkupuolella, nyt yhdeksän sisaren tulolähteinä ovat kirkkotuohusten (kynttilät) valmistus ja matkailusta saadut tuotot.

Tunnin mittaisen esittelyn jälkeen siirryimme koivukujaa kulkien luostarin ihastuttavaan vanhaan pihapiiriin. Sielläkin perennapenkit hehkuivat vielä kukkaisloistossaan. Nunnilla on myös jonkin verran marja- ja yrttiviljelystä.

Lintulan kahvilarakennus

Lintulan kahvilarakennus

Pitkässä, vanhassa puurakennuksessa sijaitsevaan kahvioon kiersimme sivuovesta, keittiön kautta. Pääsisäänkäynnin yläpuolella oli ärhäkkä ampiaispesä jota sopi varoa. Tarjolla olleessa rahkapiirakassa oli mielestäni sama lempeä maku kuin oman mummolani ”piimäpiirakassa”.

 

Valamossa

Sää muuttui päivän mittaan jopa kesäisen oloiseksi. Kun katselin ympärilleni luostarin kartanolla opasta odotellessamme, mietin kuinka paljon Valamo ja sen ympäristö ovatkaan muuttuneet siitä, kun vierailin siellä ensimmäisen kerran seitsemänkymmentäluvun alkupuolella. Silloin olin suorastaan pettynyt, odotukset olivat kai liian suuret juuri luostarin puutarhan suhteen. Nyt tiedän, että alkuperäisen, Laatokan saaressa sijainneen Valamon luostarin kaksisataa munkkia käsittäneestä veljestöstä oli tuolloin jäljellä vain muutama iäkäs munkki. Tällä hetkellä tilanne on toinen, munkkeja on kaksitoista, keski-ikäkin siinä 50-60 vuotta. Vapaaehtoiset talkoolaisetkin ovat suureksi avuksi. Olosuhteiden kohentuminen näkyy joka puolella, niin rakennuksissa kuin ympäröivässä puistossakin.

Oppaamme, munkki Simeon oli huumorimiehiä. Vaikka istuimme koleahkossa kesäkirkossa kantavalla äänellä kerrotut Valamon luostarin vaiheet kiinnostivat kaikkia ja herättivät lisäkysymyksiä. Olimme kuuleet jo aikoinaan Karjalan tasavallassa, pienessä Kinnermäen kylässä käydessämme oppaan kertovan, että ikoni etsii oman paikkansa. Näin oli käynyt nykyisen Valamon sijainnin kohdallakin Heinäveden Papinniemessä, Saastamoisen kartanon mailla v 1940. Kartanon seinältä oli löytynyt alkuperäisen Valamon luostarin perustajien, pyhittäjäisien Sergei ja Herman Valamolaisen ikoni! Se katsottiin yhdeksi merkiksi siitä, että tämä voisi olla uuden luostarin kotipaikka.

Valamon pääkirkko

Valamon pääkirkko

Astelimme vielä suitsukkeentuoksuiseen pääkirkoonkin jossa hiljennyimme Konevitsan Jumalanäidin ihmeitätekevän ikonin ääreen. Munkki Simeon mainitsi, että rakennuksen sivuhuoneessa sijaitseva ”talvikirkko” on nykyisin liian pieni jotta siellä voitaisiin pitää palveluksia. Kurkistimme myös sinne, sillä siellä on joitakin Vanhan Valamon ikoneita.

Pääopas Simeon oli mukanamme kun siirryimme ruokailemaan kahvila-ravintola Trapesaan. Siellä seuramme jäsen, metsänhoitaja Esa Rouhiainen kertoi omia muistojaan Uuden Valamon metsäalueista jotka olivat kuuluneet ajallaan hänen hoitopiiriinsä. Hän esitteli meille myös kirjan: ”Papinniemen hovista Uusi-Valamon luostariksi”(Eino J Aro;1981). Hän ojensi kirjan munkki Simeonille muistoksi vierailustamme.

Viinituvassa

viinikellari

Viinikellari

Päivä ei suinkaan ollut vielä pulkassa. Nyt siirryimme luostarin viinehtimöön, munkki Andreaksen oppilaiksi. Mietojen ja väkevien viinien tuotannolla on ollut merkittävä osa luostarilaitosten historiassa kautta aikojen. Niinpä Valamon luostari ja Hermannin Viinitila Oy ovat tehneet yhteistyötä jo vuosien ajan. 2014 on aloitettu myös luostariviskin valmistus, jota kypsytetään vähintäin kolme vuotta tammitynnyreissä. Valmista viskiä ei siis vielä ollut. Jutustelun lomassa saimme maistiaisia kolmesta eri viinilaadusta ja kuulimme, että Valamossa valmistetaan suuri osa kirkkojen ehtoollisviineistä.

Valamon esittelylehtisessä kerrotaan, että kotiinviemisiksi saa muutakin kuin levänneen ja virkistyneen mielen. Niinpä kiiruhdimme vielä tutustumaan Myymälä Tuohuksen valikoimiin. Pois lähtiessä näimme parkkipaikalla ainakin kolme muuta matkailubussia. Emme olleet siis ainoita Valamon vierailijoita tuona kuulakkaana syyspäivänä.

Puuristejä ja grobuja

Tällä retkellä emme ehtineet Valamon hautausmaalle emmekä rukousmetsään. Siellä vierailu teki minuun ensimmäisellä kerralla syvän vaikutuksen. Kun veljestö joutui rakkaasta Valamonsaarestaan evakkoon, heitä kuoli kymmenittäin lyhyellä aikavälillä.

Runoilija Pentti Saarikosken leposijan on kuvannut Lissu Kaivolehto 2006

Runoilija Pentti Saarikosken leposijan
on kuvannut Lissu Kaivolehto 2006

Tapoihin kuuluu, että vieressä on aina avonainen hauta odottamassa seuraavaa Tuonpuoleisiin siirtyjää. Vaikka hautausmaa on tarkoitettu pääasiassa luostarikilvoittelijoille sieltä löytyy muutama luostarin ystävänkin leposija. Heistä tunnetuimpia lienevät kirjailijat Pentti Saarikoski ja Elina Karjalainen. Ihmeeksi laskisin senkin, että Isä-Akaki saavutti 110 vuoden korkean iän. Hän oli kuollessaan Pohjoismaiden vanhin asukas.

Paluumatkalla tapailin mielessäni Albert Ketelbeyn orkesteriteosta ”Luostarin puutarhassa”. Se on erittäin toivottu radio-ohjelmissa ympäri maailman. Tästä savon puolelle suuntautuneesta luostariretkestämme jäi täyteläinen jälkimaku. Aivan kuin olisimme käyneet jossain etäämpänäkin.

Teksti: Tellervo

Kuvat: Maija Boshkov

Share

17 comments for “Luostarin puutarhassa

  1. Albert Ketelbey – ”In a Monastery Garden” – Persian Market

    https://www.youtube.com/watch?v=Pqy1xix7ml4

    Tellervon hyräilyyn ja Luostarin puutarhan lumoihin lukijat voi eläytyä tämän kauniin musiikin myötä.

    Kuinkahan moni meistä olisi valmis luopumaan maallisista houkutuksista jaa valitssemaan Luostari elämän?

  2. Sama tarina on myös Pälkjärven pitäjäseuran
    kotisivuilla, tarinat osiossa. Siellä on runsaammin
    kuviakin, esim. luostarien sisätiloista ja oppaistamme.

    Jäi mainitsematta, että Laatokan Valamon nuoria
    matkaoppaita oli samanaikaisesti tutustumassa Heinäveden
    Valamoon.

    Heti seuraavalla viikolla tv:ssä ja sanomalehdissä oli
    juttua Heinäveden Valamosta ja sen ajankohtaisista
    tapahtumista.

    Mikolle kiitokset ”taustamusiikista”.

  3. Jutun innoittamana yritin etsiä Elävästä arkistosta Isä Simeonia, kun muistelin, että hänestä ja hänen luostariin liittymisesta olisi tehty tv-ohjelma. Etsimääni en löytänyt, mutta sen sijaan eteen tuli 12 minuutin pätkä, jossa kolme nuorta käy tutustumassa Valamoon ja tapaavat Isä Simeonin, joka keroo mm. munkin arjesta.

    https://www.youtube.com/watch?v=iZ1hzoulQEw

  4. Muutama päivä pälkjärveläisten vierailun jälkeen Valamossa avattiin vappuun saakka avoinna oleva taidenäytely ”Mestarin jälki II”

    http://valamo.fi/naeyttelyt/mestarin-jalki-2.html

    Jos katsoo tarkkaan tuota Saarikosken haudan kuvaa, niin ristissä voi nähdä roikkuvan jotain. Pari vuotta aikaisemmin oli ”satunnainen ohikulkija” kiinnittänyt siihen laminoidun tervehdyksensä:

    ”Kulkiessasi, missä kuljit
    katselit maailmaa, niittyjä, peltoja,
    puita, kaikkea runojen silmin.

    Niin hiljaista tuulta nyt,
    kun kuiskaavat kunniaa sinulle nuo puut.
    Kiittäen sinua SUURTA RUNOILIJAA, runoistasi.”

    Haudalla kävijöiden toimesta ristin taakse oli myös ripustettu myös lähemmäs 30 kuivamustekynää. Pitäähän runoilijalla olla Tuonpuoleisessa kirjoitusvälineitä….

  5. ”Valaistumisen tiellä” ohjelmassa, Isä Simeonin kertoessa nuorille elämästä luostarissa, heräsi monenlaisia ajatuksia.

    Näinä vaikeina aikoina, etenkin joilla elämä on hakusessa ja etsitään omaa paikkaa elämässä. Luostari elämä houkuttelee, ei huolta huomisesta, kaukana kavala maailma.

    Luostari tarjoaa kaiken mitä elämässä tarvitsee, työpaikan, asunnon, ruuan, vaatteet, terveydenhoidon, sekä vielä taskurahaa. Uskonnollinen vakaumus on tietysti tärkeä. Jos maalliset houkutukset kiinnostaa, silloin paikka ei ole oikea.

    Isä Simeoni totesi, kun sillan ylittää, tuntuu että on tullut kotiin.

  6. Tämän kertomuksen mukana pääsin vielä Valamoon ja Lintulaan
    suuntautuneen retken jälkitunnelmiin. Osui taas itselle muuta menoa
    samanaikaisesti, joten en päässyt matkalle mukaan. Kiitokset teille
    kaikille toimittajille!

    Muistan vuosien takaa erään kerran, jolloin olin Valamossa erään seurueen
    mukana kabinetissa slaavilaisella illallisella. Osuipa silloin meille
    ”kuoliaaksinaurattaja” munkki tarjoilijaksi! En tiedä, lieneekö hän
    nykyisin vielä Valamossa?

  7. Tässä kun luin tuota kirjoitusta,niin tuli mieleen Pekka Matjeffin kirja munkki Simforiniasta.Tosi mielenkiintoinen.
    Siinä pääsi myös luostarin tunnelmaan (Vanha Valamo ja Uusi Valamo).Kertoopa se hänen menostaan ja nuoruudestaankin.Hänehän äitinsähä oli kotoisin Melaselästä (Matveisia).

  8. Raija, onko Pekka Matjeff muuttanut nimeänsä. Onko hän sama henkilö, kuin Pekka Matveinen ja kotoisin Ilomantsista?

    Kiitos tiedosta etukäteen.

  9. Kyllä hän on Pekka Matveinen ja Ilomantsista kotoisin.Hänellä on sukulaisuussuhde tähän munkkiin.

  10. Isä Akakista kerrotaan, että hän jaksoi liikua vielä
    100 vuotiaana omin avuin kirkkoon. Kun hän täytti
    107 vuotta, hän sai Heinäveden kunnalta kirjeen, jossa
    hänet kutsutiin aloittamaan kansakoulua. Tämä ”tietokone-
    virhe” huvitti Isä Akakia suuresti.

    Tämä tässä nyt vielä mainittakoon, kun terveellinen
    liikuntabuumi on monella paikkakunnalla meneillään.

  11. Kävin Roomassa ja halusin tutustua Vatikaani valtioon. Roomaan tutustumisen halusin aloittaa viettämällä ensimmäisen yön luostarissa Vatikaanivaltion lähellä. Huone oli askeettinen, mutta paljon puhuva. Aamupala oli terveysihanteiden mukainen. Rooma oli ihana ja Vatikaani vaikuttava.

  12. Pälkjärven pitäjäseura on taas retkeillyt. Tällä kertaa Uimaharjuun viettämään perinteistä jouluunlaskeutumisenjuhlaa.

    Juhlan tunnelmat on tallennettu sanoin ja kuvin seuran kotisivuille Riitta Pakarisen tarinaan ”Adventin aikaan”.

    http://www.palkjarvi.fi/tarinoita.php

  13. Moi,Lissu! Laitoin Sulle eilen viestin ehkä väärään aiheseen,klikka: Tamsu-Värtsi lehden värtsiläpäivien juhlanumero on nyt valmis. Kiitos.

  14. Lissu on linkittänyt polun jouluunlaskeutumis-
    juhlaamme. Juhlassa oli monta Värtsinkin lukijaa,
    joten tämä tiedoksenne. Ja mukavaahan tuo olisi,
    jos joku muutenkin vaan lukisi.

  15. Sulo Saarits – Taas kaikki kauniit muistot

    https://www.youtube.com/watch?v=soa0QVWg1l8

    Joulu lähestyy, ensi sunnuntaina on kolmas adventti. Kirkot täyttyy kansasta laulamaan Kauneimpia Joululauluja.
    Edelliseen kommenttiini, Maa on nii kaunis laulu kajahtaa, aina illan viimeisenä. Mikä juhlavampi tunne, kun kirkkokansa laulaa seisten viimeisen säkeistön.

    Sulo Saarits taas laulaa joka joulu, radiossa joulurauhan julistamisen jälkeen linkittämäni laulun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *