Teatteria Värtsilässä

Niin sitä taas vaan ollaan syksyn portilla. Eipähän ole tänä kuluneena suvena tarvinnut tuskailla kuumuuden ja hikoilun kanssa. Kerran tämmöinenkin kesä, ei kun ”vuatetta piälle” ja menoksi. Koululaisetkin ovat jo päässeet opiskelun alkuun. Menestystä vaan alkaviin koitoksiin. Kesäteatterit ovat tainneet sulkea ovensa jo tältä kaudelta. Esityksiähän on ollut täällä Pohjois-Karjalassakin runsaasti tarjolla.

artikkelikuva600

Ihmeesti löytyy aina vaan uusia käsikirjoittajia hauskoille näytelmille. Näytelmäkirjailijaliitto on paikka josta apua löytyy, kertoi Anneli Kunnas Värtsilän kesäteatterista. Hattua pitää nostaa pikkuiselle Värtsilän kylälle, lieneekö enää asukkaitakaan seitsemää sataa jäljellä. Kesäteatteri on toiminut jo noin 17 vuotta ja intoa jatkamiseen on edelleen tallella. Talkootyö jatkuu!

Paavo Hämäläinen ja Veijo Tikka ovat enää alkuperäisistä näyttelijöistä mukana. Veijo Tikka on toiminut ohjaajana pisimmän aikaa.

Veijo Tikka ja Paavo Hämäläinen

Veijo Tikka ja Paavo Hämäläinen

 

Teatterilaiset ovat käyneet katsomassa puolestaan muidenkin teattereiden esityksiä! Romeo ja Julia Joensuussa on enää viimeisenä vuorossa, kertoi Anneli Kunnas.

Isot kiitokset taas kerran tämän kesän Värtsilän teatterin tekijöille, teknistä porukkaa unohtamatta. Näytitte taas kerran, että osataan sitä teatteria ”pelata” raukoilla rajoillakin. Menestystä tulevalle kesälle 2016!

Jospa tekisin taas kerran aikamatkan rajan yli wanhaan Värtsilään, vuoteen 1936. Tiedämme että silloin valmistui Notkolle komea kansantalo, jossa syksyllä aloitettiin teatteritoiminta Kalle Viherpuun johdolla. Asukkaita oli kylässä silloin noin 6000 henkeä. Liitän tähän mukaan nim.merk. Jyrkin Teatterilehdessä olleen kirjoituksen Värtsilän teatterin toiminnasta (Teatterilehti, Jyrki).

Syksy 1939 mullisti kertaheitolla koko Suomen maan elämän, kun sota syttyi 31.11.1939. Teatterin pojistakin jäi muutamia sinne ”korpireissulle”.
Kansantalokin oli tuhoutunut tykistökeskityksessä. Jäljellä on enää eräänlaista monttua ja pikkuisen peräseinää. Onneksemme teatterin tekeminen jatkuu tällä puolen rajaa hyvällä menestyksellä. Kaikille teille, tavalla taikka toisella mukana oleville, kunnon ”onnenpotku persuuksiin”, niin sitä ennenkin tehtiin.
Hilkka

Kuvat (mustavalkeat)  ja tekstiliite Hilkka Partasen arkistosta.

x

Niskavuoren naiset / H. Vuolijoki
Vähän tanssahdellaan!
vas. Helvi Andersin Pulkkinen (Ilona), Arvo Matikainen (Juhani), Irja Perho (Martta). Virtanen, Savolainen, Simonen, hanuristi Vepsäläinen.

x

Seitsemän veljestä /A. Kivi
Saunan ja viinan huuruista mittelöä.
vas. Martti Järvinen (Lauri), Jussi Virtanen (Juhani), Kalle Rantanen (Timo), Yrjö Simonen (Aapo), Lauri Savolainen (Lauri), Arvo Matikainen (Tuomas), Leo Partanen (Simeoni).

x

Operetti Iloinen Talonpoika /Leo Fall
Ökytalon piiat voita kirnuamassa.
Tytöt vasemmalta: Irja Mäkelä, Vieno Partanen, Tyyne Kurki, Kirsti Halttunen. Taustalle kopea isäntä Kalle Viherpuu.

x

Iloinen talonpoika
Lopussa kaikki hyvin!
Edessä Kalle Viherpuu, Helvi Andersin Pulkkinen, Leo Partanen.
”Kuulumisia Värtsilän työväen näyttämöltä”
”Työväen näyttämötaiteessa ei Värtsilän nimeä liene aikaisemmin koskaan mainittukaan, vielä vähemmin sen näyttämöoloista puhuttu, joten moni saattaa ihmetellä missä sellainen paikkakunta onkaan ja tuleeko sieltäkin jotakin hyvää. Sellaisille lukijoille voimme ensiksikin valistaa, että Värtsilä sijaitsee kaukana karussa Karjalassa, kalevalaisten laulumaiden liepehillä ja toiseksi, se on työn ja toimen paikkakunta, sillä siellä on Suomen suurin rautatehdas, asujaimisto valtaosaltaan työväestöä ja myöskin se harrastaa näyttämötaidetta. Tämä riittänee esittelyksi.
Puuttumatta näyttämön vanhempaan historiikkiin, mainitsemme että se toimipaikassaan sattuneen tulipalon vuoksi oli pakotettu 7 vuoden toimettomuuteen, josta sitten viime vuoden syksyllä toivuttiin. Joukko näyttämötoiminnan harrastajia kokoontui ensiksi yhteen, pohtimaan työn aloittamista ja vakinaistamista, halukkaita ilmaantui heti alussa yli 50 henkeä. Vakinainen työskentely päätettiin niin ollen aloittaa heti ja työväenyhdistys katsoi voivansa kiinnittää oikein ammattijohtajankin peräsimen pitäjäksi. Johtajaksi valittiin tunnettu näyttelijä Kalle Viherpuu (Grönfors) ja työ pantiin alkuun voimaperäisesti. Ensimmäisenä esitettiin vanha tuttu ”Tukkijoella”. Ohjaus oli luonut ehjän ja kauniin kokonaisuuden ja viehätti se yleisöä niin, että sitä esitettiin kerta toisensa jälkeen ja aina oli katsomo täysi. Värtsilän Kansantalossa (Työväen talo) on lähes 500 istumapaikkaa. Vaikka näyttämö aloittikin tyhjästä ja henkilökunta oli luotava ”pystymetsästä”, saatiin antaumuksen ja innostuksen tuloksena nähdä montakin kaunista suoritusta. Erikoinen herkkupala yleisölle oli johtaja Viherpuun Tolari, samoin Kaija Lötjösen Maija. Muut niin pää- kuin sivuosienkin esittäjät tekivät hyvää työtä ja niin oli luotu pohja menestykselliselle näyttämötyölle Värtsilässä.
Kevätkaudella ehdittiin parrasvaloon saattaa vielä Agapetuksen ”Onnellinen Sakari”, Syvänteen ”Koskenlaskija morsian”, Pekkarisen ”Laulava hotelli” ja Järviluoman ”Pohjalaisia”. Tässähän sitä urakkaa kyllä olikin, varsinkin kun ottaa huomioon täysipainoisen työn ja sen että henkilökunta suorittaa harjoituksen varsinaisen leipätyönsä päätyttyä. Yleisökin antoi työlle täyden tunnustuksen: mainittuja näytelmiä katsomassa kävi yhteensä yli 10 000 henkeä. Moista yleisömenestystä ei ainakaan itä- ja pohjois-Karjalan näyttämöillä muualla tunneta. Myös Värtsilän kunta antoi näyttämön sivistystyölle tunnustuksensa, myöntäen sille 10 000 markan avustuksen.
Tämän syyskauden ensimmäisenä esitettiin elo-syyskuun vaihteessa virolainen sotilasilottelu ”Onnistunut manööveri” ja toisena Minna Canthin ”Anna Liisa”. Molemmat näytelmät saivat yleisön puolelta suurenmoisen vastaanoton, se näytti saaneen sitä, mitä oli kaivannutkin. Anna Liisassa esiintyi muuten joukko uusia voimia, etenkin nimiosan esittäjä Eva Vallius valloitti yleisön. Hänestä sanottiin, ettei hän näytellyt, vaan ”eli” osassaan. Johtaja Viherpuun olemme nähneet aina vaan koomillisissa osissa, mutta esittäessään nyt Kortesuon isäntää hän osoitti olevansa loistava luonnenäyttelijäkin. Kaija Lötjösen Kortesuon emäntä oli hillitty ja kaunis suoritus, samaa voi sanoa Irja Perhon Hussosta. Hilkka Vänttinen Pirkkona, Lauri Savolainen Johanneksena ja A. Rajakenttä Mikkona olivat paikallaan sivuosat myöskin varmoissa käsissä. Kokonaisuus oli hyvä näyte sekä uhrautuvasta työstä että hyvästä ohjauksesta. Jatkuvaan ohjelmaan on suunniteltu ”Seikkailu Chicagossa”, ”Niskavuoren naiset” ja ”Seitsemän veljestä”.
Näyttämömme toimii myös verrattain laajan ympäristön näyttämötaidetarpeen tyydyttäjänä, eli ns. maakunnallisena teatterina, joka antaa vierailunäytäntöjä ympäristöseudun valistustaloilla kaikkialla jakamatonta kannatusta nauttien.
Edellä jo mainittiin, että näyttämö aloitti uuden toimintansa melkeinpä tyhjästä, joten sen aina ja jatkuvasti on koetettava hankkia uusia näyttämövälineitä. Sen vuoksi pyydettiin ja saatiinkin arpajaislupa näyttämötarpeiston hyväksi. Arvat ovat jo kaupassa ja siksi rohkenemme vedota kaikkiin näyttämötaiteen ystäviin, että he, jos arpakauppiaamme missä eteen sattuu, ostamalla arpojamme kantaisivat kortensa yhteiseen kekoomme, hyvän ja kauniin asian puolesta.”
Jyrki
Share

1 comment for “Teatteria Värtsilässä

  1. Todella hieno on Värtsilän teatteritoiminnan menneisyys. Värtsilän Nuorisoseuralla on vaalittavanaan todella merkittävä perinne. Kesäteatterille on tarjolla erinomainen tila. Toivotan hyvää jatkoa ja voimia! Yleisöstä ei tule puutetta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *