Puutarhatontut

puutarhatontut

Puutarhatonttu taitaa olla yksi niistä asioista joka jakaa mielipiteet puolesta tai vastaan. Itse en ole tullut hankkineeksi, eikä kukaan ole tuonut sellaista mökkituliaisiksikaan. Joku ”tonttu” oli kuitenkin hiipparoinut yön pimeydessä pihapiirissämme, painava koristesammakko oli tönäisty kiven päältä maahan ja puupöllistä tehty kookas peikkokin oli pötköllään nurmikolla.

Kun tyttärenpojat olivat pieniä, olin hankkinut heidän ilokseen kuistille kaksi oravaa ja siilin. Tietenkin teko sellaiset. Kotiin lähtiessä suruiltiin ja niinpä keksin antaa ne pojille matkaseuraksi. Sovittiin, että ne palaavat sitten seuraavalla käynnillä takaisin. Eivät palanneet. Kun muistutin kolmikkoa asiasta, keskimmäinen tuumi topakasti: ”Ei ne tule KOSKAAN, IKINÄ eikä MILLOINKAAN takaisin! Eikä sitten tulleetkaan.

Puutarhatontut tuntuvat olevan varsinaisia seikkailijoita. Niitä kähvelletään, mutta jotkut niistäkin palaavat salaperäisesti takaisin omistajalleen. Ne ovat jopa saattaneet ”nähhä mualimmoo”, mukaan liitettyjen kuvien tai korttien perusteella. Siis varsinaisia interreilaajia! Älkää vaan kysykö, kuinka se tapahtuu.

Puutarhatontut lienevät alunperin kotoisin Saksasta, mutta ranskalaiset ovat niitä seikkailijoita. Siellä toimii puutarhatonttujen ”vapautusliike” joka pyydystää pihatonttuja ja vie vaikkapa metsään. Kyllä ne Suomessakin ylittävät uutiskynnyksen silloin tällöin, ainakin kun ne ovat hävinneet jonkin rivitalon pihasta. Viimeisin uutinen taisi olla tältä viikolta. Siinä kerrottiin, että puutarhatontut ovat taas tulossa muotiin.

Puutarhakeinussa loikoillessa terästin kuuloani. Mistä kummasta kuuluu tuo ”työkoneen” tasainen ääni? Onko se Suomen vai Venäjän puolella? Vauhti vain kiihtyi ja ajattelin että se on aivan samanlainen kuin linkouksen ääni, mitä ihmettä siellä puuhataan? Sitten välähti! Metelihän kuuluu omasta pesuhuoneestamme jonka ikkuna on raollaan. Pyykkikone siellä pestä purskutteli kirjopyykkiä. Mihin tässä siis pihatonttua tarvitaan, osaan näköjään tonttuilla itsekin.

Teksti: Tellervo

Lissu Kaivolehdon parvekkeen tontut ovat erinäköisiä kuin varsinaiset puutarhatontut, mutta ne ovat esiintyneet Viherpiha lehdessäkin vuonna 2004.

Share

8 comments for “Puutarhatontut

  1. Tellen tekstin liitteenä olevat tontut ovat kaiketi niitä
    Lissun tonttuja. Mukava kertomus tontuista.

    Muutama vuosi sitten automatkalla Puolassa, lähellä
    Saksan rajaa näytti olevan varsinainen tonttutaivas.
    Siellä oli vähän väliä uudestaan tievarret väärällään myytävänä
    olevia tonttuja ja muutakin muovikoristetta. En ostanut. En tullut
    kysyneeksi, montako latia tontut siellä maksoivat.

  2. Tässä pieni tarkennus:
    Kuva on Lissu Kaivolehdon ottama ja siinä
    poseeraavat hänen ”partsitonttunsa”.

  3. Minä kuulun siihen kastiin, joiden mielestä puutarhatontut ovat inhokkeja. Niin ovat myös muut tekosellaiset, kuten värilliset sienet. Ser kai johtuu siitä, että pihamaamme ovat melko luonnonvaraisia. Kyllä näitä ”pystejä” mielellään katselee ympäristössä, johon ne sopåivat. Ja jokainen saa muotoilla pihansa vaikka minkälaiseksi tonttuparatiisiksi. Siihen ei ole kellään nokan koputtamista.

  4. Minä varmaan kuulun Irenen kanssa samansuuntaiseen kastiin, ehkä lahkoon. Siedän tonttuja, maahisia, trulleja ja mitä lienevät jos ne on syntyneet tai tehty jostain luonnon materiaalista kuten oksista käävistä pahkoista kivistä jne. Erityisesti pidän saunatontusta. Laitan hänelle aina hyvät jälkilöylyt ulkosaunaan

  5. Jos minulla olisi puutarha, en kyllä laittaisi sinne ainuttakaan tonttua, vaikka ne kuinka olisivat muotia.

    Nuo kuvan pikkuruiset, kelopuusta tehdyt tontut ostin jostain myyjäisistä joulukoristeiksi, mutta sitten eräänä syksynä laitoinkin ne parvekelaatikkoon tekemääni ”maisemaan”. Talven aikana ränsistyivät sen verran, että kevään koittaessa pääsivät tonttujen taivaaseen.

    Pihakoristeista vielä sen verran, että täällä Herttoniemenrannassa on erään kerrostalon pihalla rivi melko kookkaita kivenmurikoita, jotka on maalattu punaisella, sinisellä, vihreällä ja keltaisella maalilla. Vaikka väreistä pidänkin, niin maalatut kivet nähdessäni voin melkein pahoin. Mutta nää on tietysti taas niitä makuasioita, joista ei voi kiistellä.

  6. Ei meilläkään emäntä pidä tontuista puutarhassa, joten olen oleillut enimmäkseen sohvalla.

  7. Niinhän sitä sanotaan, että puutarhatontut ovat
    kitschiä parhaimmillaan tai pahimmillaan.

    Niin tai näin. Asikkalassa, Urajärven kartanon
    yksi matkailuvaltti on ”tonttula” jonka perusporukkaan
    kuuluu vihreälakkisia, satavuotiaita puutarhatonttuja.

    Niiden kuvia voi vilkaista netistä, kun tältä ”tontulta”
    puuttuu tuo linkittämisen taito.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *