Sireenien aikaan

Vanha syreenimaja kukoistaa yhä / kuva: MH

Vanha syreenimaja kukoistaa yhä / kuva: MH

Syreeniksihän sitä ennen vanhaan sanottiin, tuota sinipunervakukkaista ja herttalehtistä pensasta jota kasvoi melkein joka talon ja torpan pihapiirissä.

Utrassakin valtamaantietä reunustavat syreenipuskat alkoivat jo Mutalasta ja niitä piisasi aina Utran kirkolle saakka. Erityisen paljon niitä oli Utran vanhan puukoulun, Oma­Avun ja Enso­Gutzeitin asuintalojen muodostamien talojonojen aitojen vierustoilla.

Sireenien alla, valkeiden

Ehkä sama tienvarren syreeniaita oli keltamullalla maalatun, kookkaan puutalon ympärillä jo Wäisälän (Weisell) veljesten aikakaudella. Ehkä nämä myöhemmin kuuluisat tiedemiesveljekset ottivat leikeissään sireenin lehden hyppysiinsä ja yrittivät saada sen soimaan. Niin ainakin me kylän muksut teimme pölyisiä pensaita koulumatkalla ohittaessamme.

Syreeni kävi hyvin myös juhannusmorsiamen kukkakimpuksi. Itselläni oli vaaleanpunaisia pikkuruusuja ja kieloja, mutta Utran pystyhirsikirkko oli koristeltu sireeninoksilla jotka meidät vihkineen nuoren pastorin puoliso halusi tuoda omasta pihapensaastaan vihkikirkkomme kaunistukseksi.

Kesäkuun puolivälissä huomasin, että sireenit aloittelevat kukintaansa täällä Värtsilässäkin, en vain tiedä mitään paikkaa josta niitä voisi mennä omin lupinsa poimimaan. Kaustalla soutelimme usein juhannuksen aikoihin rajavyöhykkeelle Jormanilan niemeen. Paluumatkalla puuveneen kokassa saattoi olla rantalehdosta poimittu kullerokimppu tai Lyydia­emännän pihasireenistään taittelema hienotuoksuinen ”sireenivasta”.

Kukkihin sun peitän, niitä tielles heitän

Kotipihallamme Utrassa oli syreenimaja. Monta vuotta senkin kasvattaminen kesti ennen kuin pensaat puhkesivat täyteen kukoistukseensa. Äiti ehti jo epäillä, että möikö puutarha viallisia taimia. Nyt ­ vuosikymmeniä myöhemmin ­ ei tarvitse enää epäillä, sireenimaja kukoistaa yhä samassa pihapiirissä ja majan keskellä vastakkainistuttava puutarhakeinukin kestää vielä kiikuttelun.

Isä kuljetti jostain vanhoilla päivillään valkoisen sireenintaimen. Joka kevät hän odotti turhaan sen kukkimista. Kun isä sitten siirtyi Tuonpuoleisiin, puhkesi sireeni ensimmäisen kerran kukkaan heti seuraavana kesänä ja on kukkinut joka vuosi sen jälkeen komeasti.

Hieman iloisempi muisto valkoisista sireeneistä: Olimme muuttaneet juuri uuteen asuinpaikkaan lähemmäs Joensuuta. Kun tulin eräänä iltana töistä, keittiön pöydällä oli korkeassa kuparimaljakossa kimppu valkoisia syreenejä! Koska oli hääpäivämme oletin ilman muuta, että ”sulho” on käynyt ne jostain poimimassa. Joen rannassa sanoi pyöräilleensä.

Kun menin parin päivän päästä naapuriin asioimaan, sielläkin oli pöydällä valkoisia sireenejä! Talon rouva ehätti selittämään kuinka häntä nolotti kun työntyi meille sireenipuskansa kanssa enkä ollutkaan kotona. Mitähän se miehesikin ajatteli? Minulla piti pokka, kiittelin ja sanoin, että hänen tuomansa kukat sattuivatkin sopivaan saumaan koska oli hääpäivämme. Kotiin tultuani huomautin puolisolle yks’kantaan, että olipa naapurin pöydälle sattunut presiis samanlainen sireenikimppu.

Sireenien aikaan, valkeaan

Eläkkeellejäämis­syksynä sain eräältä työtoverilta muistoksi sireenin­ ja vaahterantaimet. Nyt ne molemmat ovat pöyhtyneet jo melkoisiksi pensaiksi Kaustan muhevassa mullassa. Sireeni kuitenkin oikkuilee, eikä tee kuin pari kukkaterttua vaikka kuinka maanittelisin. Tai ehkä olenkin ”maanitellut” sitä liikaa. Hyvinhän nuo vanhat syreenipuskat näyttävät pärjäävän yksinäänkin hylättyjen autiomökkien pihapiireissä.

Koska juhannus, sireenit ja romantiikka kuuluvat erottamattomasti yhteen, tässä vielä säe Saima Harmajan runosta ”Sireenit”:

Oi katso, sireenit on puhjenneet! / Nyt hymyy joka pensas lumottuna, / ne verhoo herkkä, armas sinipuna, / ja kimaltelee kasteen kyyneleet.

Teksti: Tellervo

Tarinan muusana toimi radion Onnen sävel’ ­onnitteluissa soinut Olavi Virran tango ”Sireenien aikaan”.

Share

10 comments for “Sireenien aikaan

  1. Nyt tosiaan sireenit kukkivat ihan valtavasti täällä meidänkin kulmilla. Taitoin maljakkoonkin muutaman oksan juhannusta juhlistamaan. Ollaan siipan kannssa surtu valkoista sireeniämme, josta erityisesti pidän, kun se kuolee verso kerrallaan. Aina kun uusi verso kasvaa isoksi niin kohta se kuivettuu. Nyt on jäljellä enää jokunen uusi alku. Kun sais ne pysymään hengissä olisin tosi tyytyväinen. Vaikka sataa ja tuulee niin on kumminkin juhannus, valon juhla. Hyvää juhannusta.

  2. Meillä myös sireenit aloittelevat kukintaansa.
    Nämä ovat Unkarin sireenejä, jotka kukkivat vähän
    myöhemmin kuin ne perinteisemmät lajikkeet. Yksi
    sireeni on lehdiltään limen värinen ja hentokukkainen,
    jonka nimeä en tiedä, kun joku muu on nämä istuttanut.

    Kaikki kukkivat lyhyen kesän aikana vuorollaan niin nopeasti,
    että jouluunkin on enää puoli vuotta.

  3. Aivanhan tässä häkeltyy….

    Varmaan monella muullakin Värtsin lukijalla
    on ”hääviikko” meneillään, joten suon teille
    kaikille osan onnitteluista!
    *
    Valkoinen on nyt valttia luonnossa. Perinteisellä
    Kenraalinkylän kierroksella ”bongasin” kieloja,
    metsätähtiä, oravanmarjaa, suopursua, koiranputkea,
    valkoista kissankäpälää (hautausmaalla) ja muutamia
    pihlajankukkiakin…
    Pihapiirissä kukkii lumipalloheisi ja jotain valkoisia
    pensaita. Juhannusruusu on vasta nupullaan.

  4. Muutama vuosi sitten vierailuni Laatokan Valamoon sattui juuri sireenien kukinnan aikaan. Sitä kukkien runsautta ja tuoksun huumaa!
    Sireeniä olen pitänyt joka torpan kukkana mutta se taitaakin olla melko vaativa kasvupaikan suhteen.
    Saitko Telle sulholtasi tänä vuonna hääpäivänä sireeninkukkia!
    Hyvää Juhannusta täältä Kaustan vastarannalta teille ja Värtsin lukijoille.

  5. Tellervo, tuo isäsi tuoman valkoisen sireenipuskan puhkeaminen kukkaan hänen Tuonilmaisiin siirtymisensä jälkeisenä kesänä, on mielestäni iloinen muisto. Se on kuin ”terveisiä taivaasta”. Luonto viestii meille niin monin tavoin.

  6. Kerttu kysyy sainko sireeninkukkia?
    En saanut kun pihapensaassa on taas
    vain ne kaksi kukkaterttua joita ei raaski
    taittaa.

    Sen sijaan sain silmänruokaa alkuviikosta
    kun ajelimme Utrassa. Nykyinen pääväylä
    kulkee alkumatkan eri paikassa kuin ennen,
    silloin se seuraili paljolti joen vartta.

    Puukoulun kohdalla oli vielä pari sinistä ja
    yksi valkoinen sireenipensas, mutta ”Kutsetin
    talot” on purettu jo aikapäiviä ja sireenit hävitetty
    samassa rytäkässä. Väisälän veljesten kotitalon
    paikalla on kiveen kiinnitetty muistolaatta.

    Kiinnostaisi kuulla onko kukaan saanut sireenin-
    tai jonkin muun lehden soimaan. Jotenkin sitä
    käsiteltiin kuin huuliharppua jos oikein muistan.
    Mistähän juontanee sanonta ”jäi lehdellä soittelemaan”…..

  7. Kun tässä Tellervon tarinassa liikutaan juhannustunnelmissa, niin linkitänpä tähän jutun Pälkjärven pitäjäseuran kotisivuilta. Siinä Juho A. Leskinen kertoo juhannusaaton kokkojuhlista Tellervon synnyinkylässä Ilmakassa paljon ennen Tellervon syntymää.

    http://www.palkjarvi.fi/tarinoita.php

    Ja on siellä paljon muutakin mukavaa luettavaa pyhäpäivän ratoksi…

  8. Äsken pihapiiriä kierrellessäni huomasin, että
    unkarinsyreenin ylälatvuksissa oli sinipunaisia kukkaterttuja
    kuten kesäkuussa konsanaan! Aika outo näky, kun pensaan lehdet
    ovat jo haalistuneet ja ympärillä on ruskanväristä pihlajaa
    ja vaahteraa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *