Kaatuneiden muistopäivänä 2015

IMG_2988Kaatuneiden muistopäivänä kello 9 kokoontui joukko värtsiläisiä kirkon edustalle muistamaan ja kunnioittamaan sodissa  kaatuneita seppeleenlaskuin.  Rajavartiosto oli asettanut tilaisuuteen kunniavartion. Talvi- ja jatkosodan sankarivainajain muistotaulut Värtsilässä ovat kirkon eteisessä. Onkin vakiintunut tavaksi laskea seppeleet kirkon edustalla olevalle  muistopaadelle, jossa on teksti: KODIN, VAPAUDEN JA SYNNYINMAAN PUOLESTA UHRASIVAT NUOREN ELÄMÄNSÄ.  Muistomerkille laskettiin tohmajärveläisten seppele ja rajavartioston seppele. Muistopäivän puheen piti Jussi Raerinne.  Puhe on kokonaisuudessaan luettavissa jäljempänä.

xx

Raija Väänänen ja Kalle Lintunen laskivat tohmajärveläisten seppeleen.

xx

Rajavartioston seppeleen laski Esa Juntunen ja kunniavartiossa olivat Reijo Väistö ja Joni Jaatinen.

xx

Kaatuneiden muistopäivän puheen piti Jussi Raerinne.

Tervehdyssanat Kaatuneiden muistopäivän seppeleenlaskussa 17.5.2015 Värtsilän kirkolla

Hyvät ystävät, arvoisat naiset ja herrat!
Itsenäinen Suomen Tasavalta viettää tänään jo 76. Kaatuneiden muistopäivää. Tämähän perustuu marsalkka Mannerheimin Talvisodan jälkeiseen päiväkäskyyn viettää toukokuun kolmatta sunnuntaita sekä Talvi-ja jatkosodan sankarivainajien että Vapaussodassa vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneiden yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä.
Olemme nyt kokoontuneet tällä pienellä joukolla tänne Värtsilän kirkkopuistoon osoittamaan kunnioitustamme heille, jotka aikanaan sekasortoisessa ja tietysti samalla myös konkreettisen vaihtoehdottomassa maailmanpoliittisessa tilanteessa joutuivat uhraamaan nuoren elämänsä.
Maassamme 70 vuotta jatkunut yhtäjaksoinen rauhan tila on historiallisessakin vertailussa varsin pitkä, mutta ei siitä huolimatta näilläkään pohjoisemmilla alueilla tietenkään mikään itsestäänselvyys. Kuka meistä esimerkiksi aavisti, että 30 vuoden takainen eurooppalainen olympiakaupunki Sarajevo sai toimia vain muutamien vuosien kuluttua jo hirvittävän Jugoslavian sisällissodan yhtenä näyttämönä? Myös naapurivaltiomme Venäjä on jopa 2000-luvulla sotinut Georgiassa ja Ukrainan tapahtumat Lähi-Idän konflikteista puhumattakaan ovat valitettavan selkeästi aivan tätä päivää eli reaaliaikaa. Omien puolustusjärjestelmiemme valppauttakin näytään silloin tällöin koeteltavan joten mm. NATO – keskustelu käy ymmärrettävästikin ainakin toisin päivin varsin kiihkeänä.
Arvoisa kirkkopihaan kokoontunut väki, olen henkilökohtaisesti kaikesta huolimatta sitä mieltä, että sotilaallinen puolueettomuus on edelleen se kivijalka, jolle Isänmaatamme tulee maailmankartalla rakentaa. Valitettavasti vain olemme EU:n jäsenvaltiona joutuneet osittain inhottavaan tilanteeseen tämän puolueettomuuden määrittelyssä ja aivan konkreettisestikin tietysti esim. tällä hetkellä Venäjää vastaan suunnattujen pakotteiden myötä. Sodan uhka ei kaikesta huolimatta ole Skandinaviassa onneksi todennäköinen.
Mielestäni ei ole kuitenkaan väärin antaa ajatuksensa lentää ja kuvitella tilannetta, jossa valtiomme rajoja loukataan, asevoimat määrätään palvelukseen ja kotijoukoille langetetaan näin myös tietyt vastuut ja velvoitteet. Löytyykö meidän sukupolveltamme – sinänsä helppoon elämään ja tietynlaiseen kulutuskulttuuriin tottuneilta ihmisiltä – se legendaarinen Talvisodan henki, joka hitsaa yhteen sekä rikkaat ja köyhät että herrat ja narrit? Löytyykö meiltä se Rukouksen henki, joka saa ihmisen tunnustamaan oman voimattomuutensa ja turvaamaan Kaikkivaltiaaseen Luojaan ja Kansojen kaitsijaan? Löytyykö meiltä sitä suurinta viisautta, joka on tosiasiain tunnustaminen?
Viime aikoina on ehkä yhä enemmän kuulunut äänenpainoja joissa kysellään, että täytyykö sodan kauheuksia niin konkreettisesti muistella monena päivänä vuodessa? Etenkin Itsenäisyyspäivään, mutta myös Veteraanipäivään ja Kaatuneiden muistopäiväänkin pitäisi kuulema saada iloisempi ilme ja tulevaisuuspainotteinen katsantokanta. Nämä ehdotukset ovat toki joiltakin osin aivan perusteltujakin mutta kun pysähdytään ajattelemaan, miten hirvittävän hinnan nämä nurmen alla nukkuvat taistelijat ja koko kansakunta on joutunut tästä vapaudesta maksamaan, niin ymmärrämme kyllä asian arvon esimerkiksi virren 581 sanoin: “Kiitos sisukkaasta työstä isien, kiitos Isänmaasta ja kohtaloista sen!”
Toivotan omasta sekä perheeni että myös Reserviläisyhdistysten puolesta hyvää juhlapäivää jokaiselle!

Jussi Raerinne

xx

Väkeä  kaatuneiden muistopäivän tilaisuuteen olisi sopinut enemmänkin. Ehkäpä sitten ensi kerralla isommalla joukolla.

xx

Kirkon edustalla vietetyn muistohetken jälkeen tilaisuus jatkui kylätalolla, missä pitäjäyhdistys tarjosi oallistujille kakkukahvit.

Kuvat: Seppo Pusa

 

Share

2 comments for “Kaatuneiden muistopäivänä 2015

  1. irene peuhkurinen
    18.5.2015 at 10:14

    Hieno puhe! Olen asioissa samaa mieltä Jussin kanssa, sanoo sotaorpo .

  2. Lissu
    18.5.2015 at 14:11

    Kaatuneiden muistopäivän tilaisuudessa Pälkjärven sankarihaudoilla meitä oli eilen n. 70 henkeä, juhlapuhujana oma pappimme Timo Leskinen. Joensuun ja Helsingin valkovuokkomatkalaisten lisäksi tilaisuuteen osallistui myös samaan aikaan paikalle osunut neljän hengen ryhmä, jossa pälkjärvitaustaisen henkilön lisäksi myös harlulaisia.

    Juhlavan tilaisuuden jälkeen koko joukko vaelsi perinteiseen tapaan kirkonportaille veisaamaan Suvivirren.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *