Nyt vois viettää vaikka laidunkauden
avajaisia kun kaikki myssäkät on raahattu
moneksi kuukaudeksi Kaustalle.
Hämmästelin kuinka vähän lintuja näkyi
Värtsilän pelloilla, kuitenkin ruskosuohaukka
kohosi lentoon Sääperin reunamilla.
En taida uskoa silmiäni, olin näkevinäni
pääskysparin Uudenkylän koulun paikkeilla.
Oikaiskaa jos olen väärässä!
Katselin tuossa juuri Viikin lintuhavaintoja. Ensimmäiset havainnot haarapääskyistä Viikissä on tehty jo 23.4. Saattaa niistä uskaliaimmat jo hyvinkin olla Värtsilässä.
Minua ilahdutti suuresti, kun eilen iltalenkilläni kuulin satakielen laulavan. Eka kerta on aina yhtä sykähdyttävä. Viikissä eka havainto oli tehty päivää aikaisemmin.
Viime keväänä äänitin kännykällä satakielen laulua Viikissä ja laitoin sen sitten tekstiviestin merkkiääneksi. Joskus lähellä istujien päät kääntyvät metrossa, kun taskussani alkaa laulaa satakieli.
Kylläpä hyvinkin on Uusikylällä ollut pääskyjä. Kävimme eilen Rääkkylässä ja siellä olivat entiset pääskyt löytäneet jo oman sisäänkäynti-ikkunan navetan vintille.
Ihan käy kateeksi kun jossain on pääskyjä ;(
Mutta kiva on katsella niitä joita omassa pihapiirissä on. Kirjosieppo on ilmestynyt ja sillä on kova into ajaa toiset linnut pois pöntöistään.
Lintujen ruokintapaikalla käy kova kuhina. Järripeippoja saattaa olla viitisen kymmentä yhtä aikaa. Vihervarpusia myös on aika paljon. Punarintakin yrittää puikkelehtia toisten joukossa.
Keltasirkkuja on ollut menneenä talvena normaalia vähemmän, ja kauranjyviä kului niiden ruokintaan vain säkillinen, kun tavallisesti niitä kuluu kaksi säkillistä
Kyllä minäkin lintusista tykkään. Kuikka uiskentelee järvellä, vaan en ole vielä kuullut sen huikkausta: kesä on tullut! Annan sen päättää, milloin.
Mitä tulee pihassa pörhäileviin pikku lintusiin, saavat olla rauhassa, ja kuuntelen mielelläni niiden liverrystä. Muuta siitä en tykkää, että ne repivät riveitä hirsien välistä. Alituiseen saa nostaa tikkaita seinälle ja takoa riveitä takaisin rakoihin. Vuorilautoja en laita, koska talo on ilman niitä näköisensä.
Eikä tässä muu auta kuin ”päivä vain ja hetki kerrallansa…”
Kirjoittelin taannoin varpusen laihtumisesta ja suomalaisten ihmisten lihomisesta. Tänään aihe on tapetilla. Varpunen syö samaa hampurilaisten jäänteitä mitä ihminenkin ja laihtuu. Muistan myös isäni sanomana sutkautuksen, joka voi olla osa tähän keskusteluun: Suu syö sata kekoa, kun kekosellakin elää.
Täällä Korialla Kymijoen varrella, pioneeripuistossa (ent.varuskunta-alue), taloyhtiömme pihapöntöissä kirjosiepot ja sinitiaiset ovat jo asuntonsa valinneet. Illalla mustarastaat laulelee ja harvinaisempikin lintu- harmaapäätikka (ei sukua minulle) ääntelee korkealla. puunlatvassa. Telkät ja joutsenet uiskentelevat joella. Valkovuokot kukkivat tulevan äitienpäivän kunniaksi metsässä. Luonto herää uuteen kesään!
Kaustajärven hautausmaan siivoustalkoot ma 11.5. klo 10 ja Lemintinteen hautausmaan ke 13.5. klo 9.
Sen viisitoista vuotta mitä Sääperin vanhalla vartiolla olen asunut (välissä muutama ulkomaavuosi), niin ENSIMMÄISTÄ KERTAA Kaulushaikara ”puhaltelee pulloon” myös täällä itärannan ruovikossa! Vesilintuja on myös ollut tavallista runsaammin.
Valkealammelta on varastettu vihreä katiska. Omistaja kertoi huomanneensa asian tänä aamuna. Pidetään nyt silmät kaikki avoinna, tällaiset ikävät asiat eivät saa kuulua Värtsilään!
Kyllä tietotekniikan pitää olla apuväli, eikä elämänsisältö. Jotenkin se jatkuva puheimen näpyttely on yliampuvaa. Oli rautakausi oli kivikausia ja oli jääkausia. Miksi tämän päivän voisi nimetä? Ollaanko kuttaperkka kauden ihmisiä vaiko kännykkäkauden olioita? Panee miettimään ajattelijan. Monella on ajatuksia ja monella on vain kaunis pää.
Terveisiä Nurmeksesta!
Värtsilän koulun vitoskutoset olivat Nurmeksen Hyvärilässä leirikoulussa 6.-8.5.2015. Keskiviikkoaamuna suuntasimme Keski-Karjalasta kohti Nurmesta, kohti Ylä-Karjalaa, vaara-Karjalaa. Kaikki matkalle lähtijät olivat ajoissa linja-auton aikataulussa. Ketään ei tarvinnut odotella. Se kieli jo matkan tärkeydestä.
Ja kyllähän matkan eteen oli tehty töitä. Yhdessä vanhempainneuvoston kanssa (mikä muuten minusta on komeasti parempi nimi kuin vanhempainyhdistys..) oli vuosien saatossa pidetty myyjäisiä, järjestetty kahvituksia, myyty sukkia jne.. Eli omilla rahoilla tässä nyt mentiin. Oma työ oli tämän reissun mahdollistanut. Se tuntui hyvältä.
Hyvärilässä majoituimme Kartanohotelliin. Heti majoituksen jälkeen alkoi toiminta. Teimme Hyvärilässä kaikkea mukavaa: koimme elämyksiä ja ryhmätoimintaa. Tutustuimme karjalaiseen kansallispeliin eli kyykkään. Nautimme Bomban kylpylän palveluista. Ammuimme ilmakiväärillä. Ja ehdottomasti: kiipesimme! Boulderointiseinällä, korien kanssa ja korkealla seinällä. Leiriolympialaisetkin järjestettiin ja voittajat saatiin selville sieltäkin. Läbyrinttikin tuli tutuksi.
Oppilaat edustivat Värtsilää ( niin koulua, kylää, pitäjää ja oppilaaksiottoaluetta) esimerkilisen hienosti. Ohjaajilta tuli mm. seuraavia kommentteja: Harvinaisen rauhallinen ryhmä (ammunta), Aktiivista porukkaa! Jos haluavat jatkaa treenaamista, niin illaksi saa avaimen respasta. (boulderointikiipeily, ja tytöthän jaksoivat..), Poikkeuksellisen hyviä kiipeilijöitä! (korkea seinä)
”Varavaimoni” Tuija Hurri kehui ryhmämme olleen hienosti käyttäytyväksi aktiiviseksi ryhmäksi, joka omalla toiminnallaan helpottaa hänen työtään. Kun känkkäränkkiä ei meillä ollut.
Olen samaa mieltä. Meidän (=teidän, hyvät vanhemmat) lapsemme ovat hienoja ihmisiä. Kerrassaan hienoja. Ja jo nyt tulee ikävä seiskalle meneviä..
Jos joku haluaa tuon ”varavaimo”-jutun kuulla kokonaisuudessaan, niin kysykääpä oppilailta. Tai miulta, kerron sen mielelläni.;D
Pittääpäs kysellä tuosta Tuijasta, kun kerran luvan annoit. Siinäpä ihan hyvä syy tulla taas kerran käymään rakkaalla koululla. – Mutta oli kiva yllätys löytää tämä juttu. Hyvärilän leirikouluissahan ovat Värtsilän koululaiset viihtyneet jo monena vuonna, lienevät ensimmäiset kävijät jo siirtyneet pois koulumaailmasta. Hienoa, että taas uusi vuosikerta oppilaita sai kokea ”Hyvärilän hurman”, ja hienoa, että kaikki meni noin upeasti.
Kiitos Päivi-kolleegalle mielenkiinnosta koulun toimintoihin. Niin, olin nuori ope Nurmeksessa 90-luvun alussa. Sain työpaikan Nurmeksesta, Keskustan koululta. Vaihtoehtona olisi ollut erityisopen paikka Korialla. Olin siellä ollut luokanopena luokalle, jota en soisi kenenkään nuoren open kohtaavan, Olin silloin oppiarvoltani kasvatustieteiden ylioppilas, eli lyhyesti epäpätevä luokanopettaja. Olipa muuten tosi lyhennelmä tuo äskeinen.. Olin kuitenkin luokanopena Korialla. Se työ tuli osakseni kahdesta syystä: tunsin merkittävän korialaisen maanviljelijäperheen ja toisakseen osasin soittaa trumpettia. Tuo trumpetinsoitto olisi toisen jutun arvoinen, mutta nyt lyhennellään. Oltuani Korialla vuoden luokanopena silloinen rehtori Jussi Sipilä pyysi minua hakemaan tuohon em. erityisopen paikkaan. Nuorena miehenä kuvittelin pystyväni tähänkin virkaan, mutta silti mielessä oli Pohjois-Karjala. Se oikea kotini. Suostuin kuitenkin Jussin ehdotukseen ja niinpä miut valittiin erityisopettajaksi Korialle.
Tuli kesä. Olin edelleen epäpätevä, mutta kesän aikana kirjoittelin gradun loppuun. Asuin silloin tuon kesän erään rakkaan, niin kovin rakkaan tytön asunnolla. Tuo rakas nainen on nyt, vuonna 2015, edelleen täällä. Tyo rakas tyttö on lasteni äiti ja edelleen alan hymyillä, kun silmäni tavoittavat hänet,,
Mutta asiaan. Sitten tuli omasta mielestäni ratkaiseva puhelinsoitto. Rehtori Jouni Pirinen Nurmeksesta soitti ja sanoi että olin ekalla varasijalla Nurmeksen Keskustan koulun luokanopen virkaan. Viran saanut ei halunnut ottaa virkaa vastaan, joten mie olisin nyt elämäni kohokohdassa Tiesin jo Jounin soittaessa, että ottaisin paikan, mutta hienotunteisesti kerroin miettiväni hetken. Kymmenen minuuttia myöhemmin kerroin tulevani. Ja nyt pääsemme lähelle varavaimojuttua.
Pääsin Nurmekseen opeksi. Sitten eräänä syysaamuna Keskustan koululla oli jokin urheilutapahtuma Hyvärilässä. Pirisen Jouni sanoi, että mene sinä, Kimmo, tuon ensimmäisen auton mukana. Siellä on ohjaaja vastassa. Niinpä mie otin oppilaat komentoon ja menimme Hyvärilään. En tuntenut Hyvärilän väkeä ja bussin tultua perille loikkasin siitä alas. Vastaani tuli nainen, joka sanoi:” Terve, Mie oon Hurrin Tuija!” Johon mie vastasin hymy huulillani: ” Terve! Mie oon Hurrin Kimmo!” Harvoin Hurri kohtaa Hurrin. Sitten kerran sattui hauska juttu; Oli joulu noin 2000. Miulle tuli Nurmekseen Terottajantielle nippu joulukortteja, joissa Tuijan osoite oli viivattu yli ja siihen oli käsin lisätty miun osoite. Meidät haluttiin naittaa toisillemme täysin postikonttorin toimestakin. Onneksi Marja on huumornaisii, eikä aviokriisiä tästäkään tullut..
Mutta sen jälkeen Tuija Hurri on kulkenut nimellä varavaimo.
Nyt taisin mennä pidemmän kautta, sillä halusin kertoa jotakin Värtsiläm sotakentistäkin,,
Värtsilän kenttä oli sota-aikaan merkittävä ilmavoimien toiminnan kannalta. Värtsilä mainitaan myös Hävittäjälentolaivue 26 You Tube videoissa. En osaa itse niitä tänne tuoda, mutta vilkaiskaas You Tubea hakusanalla Hävittäjälentolaivue 26 Olli Puhakka ja Hävittäjälentolaivue 26-talvisota. Viimeinen kahina käytiin 13.2.1940, isäni syntymäpäivänä. Värtsilän historiaa tämäkin.
Jälleen näyttöä Värtsilän koulun ainutlaatuisesta pedagisesta laadusta! Kiinnitin erityistä huomiota Kimmon määritelmään”Oppilaat edustivat Värtsilää(nnin koulua, kylää, pitäjää ja oppilaaksiottoaluetta)” Juuri niin! Ja juuri siksi Värtsilän koulu on pidettävä pystyssä.
Tänään lenkilläni käväisin Lappeenrannan Kehruuhuoneella . Tänään on Eurooppa-päivä ja kehruuhuoneelle oli juhlatilaisuus. Kansalaisia oli läsnä kaikilta elämän alueilta. Puhetta pitivät mm. europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri sekä maakuntajohtaja Matti Viialainen. Lappeenrannan kaupungin orkesterin trio soitti kauniisti Euroopan kuuluisien taitelijoiden tekemiä teoksia. Pulla kahvit maistuivat ja Pohjois-Karjalaisen laulutaitelijan Sari Kaasisen vetämänä oli hienoa laulaa Karjalaisten laulu ja jatkaa lenkkiä kevättä kuunnellen.
”Orvokkini tummasilmä,
kultasydän pieni,
katsot aina lempeästi,
kun käy luokses tieni.
Itse hoidin kukkamaani,
rikkaruohot kitkin,
vettä kannoin iltasella
rantatietä pitkin.
Noudan tästä äidilleni
orvokin tai kaksi,
annan kaunokukkaseni
äidin armahaksi.
Hoivastasi hellimmästä,
jonka sain mä sulta,
Luoja sua siunatkohon,
oma äiti kulta.”
Oikein ihanaa Äitienpäivää ja erityisesti sinne Kaustajärven rannalle omalle äidilleni!
Kiitos Marjut!
Täällä kukkii valko-ja sinivuokot,ei tarvitse erillisiä kukka-asetelmia
sinun kukkien lisäksi.
Samalla menee yli 50 vuotta vanha merkkipäivä käen kukuntaa
kuunnellessa.
Hyvää äitienpäivää!
Sinikka
Erkki Lintunen.
Kiitos vastauksestasi kysymykseeni Wärtsilän tehtaan ”martinlaitoksen rakentamisesta”. En osaa etsiä kysymystäni enkä vastausta siihen.
Olikohan suositeltu kirja nimeltään ”Vireä Vanha Värtsilä”?
Kirjosieppo tarkasti pesäpönttöään.
Nyt vois viettää vaikka laidunkauden
avajaisia kun kaikki myssäkät on raahattu
moneksi kuukaudeksi Kaustalle.
Hämmästelin kuinka vähän lintuja näkyi
Värtsilän pelloilla, kuitenkin ruskosuohaukka
kohosi lentoon Sääperin reunamilla.
En taida uskoa silmiäni, olin näkevinäni
pääskysparin Uudenkylän koulun paikkeilla.
Oikaiskaa jos olen väärässä!
Katselin tuossa juuri Viikin lintuhavaintoja. Ensimmäiset havainnot haarapääskyistä Viikissä on tehty jo 23.4. Saattaa niistä uskaliaimmat jo hyvinkin olla Värtsilässä.
Minua ilahdutti suuresti, kun eilen iltalenkilläni kuulin satakielen laulavan. Eka kerta on aina yhtä sykähdyttävä. Viikissä eka havainto oli tehty päivää aikaisemmin.
Viime keväänä äänitin kännykällä satakielen laulua Viikissä ja laitoin sen sitten tekstiviestin merkkiääneksi. Joskus lähellä istujien päät kääntyvät metrossa, kun taskussani alkaa laulaa satakieli.
Kylläpä hyvinkin on Uusikylällä ollut pääskyjä. Kävimme eilen Rääkkylässä ja siellä olivat entiset pääskyt löytäneet jo oman sisäänkäynti-ikkunan navetan vintille.
Ihan käy kateeksi kun jossain on pääskyjä ;(
Mutta kiva on katsella niitä joita omassa pihapiirissä on. Kirjosieppo on ilmestynyt ja sillä on kova into ajaa toiset linnut pois pöntöistään.
Lintujen ruokintapaikalla käy kova kuhina. Järripeippoja saattaa olla viitisen kymmentä yhtä aikaa. Vihervarpusia myös on aika paljon. Punarintakin yrittää puikkelehtia toisten joukossa.
Keltasirkkuja on ollut menneenä talvena normaalia vähemmän, ja kauranjyviä kului niiden ruokintaan vain säkillinen, kun tavallisesti niitä kuluu kaksi säkillistä
Kyllä minäkin lintusista tykkään. Kuikka uiskentelee järvellä, vaan en ole vielä kuullut sen huikkausta: kesä on tullut! Annan sen päättää, milloin.
Mitä tulee pihassa pörhäileviin pikku lintusiin, saavat olla rauhassa, ja kuuntelen mielelläni niiden liverrystä. Muuta siitä en tykkää, että ne repivät riveitä hirsien välistä. Alituiseen saa nostaa tikkaita seinälle ja takoa riveitä takaisin rakoihin. Vuorilautoja en laita, koska talo on ilman niitä näköisensä.
Eikä tässä muu auta kuin ”päivä vain ja hetki kerrallansa…”
Kirjoittelin taannoin varpusen laihtumisesta ja suomalaisten ihmisten lihomisesta. Tänään aihe on tapetilla. Varpunen syö samaa hampurilaisten jäänteitä mitä ihminenkin ja laihtuu. Muistan myös isäni sanomana sutkautuksen, joka voi olla osa tähän keskusteluun: Suu syö sata kekoa, kun kekosellakin elää.
Täällä Korialla Kymijoen varrella, pioneeripuistossa (ent.varuskunta-alue), taloyhtiömme pihapöntöissä kirjosiepot ja sinitiaiset ovat jo asuntonsa valinneet. Illalla mustarastaat laulelee ja harvinaisempikin lintu- harmaapäätikka (ei sukua minulle) ääntelee korkealla. puunlatvassa. Telkät ja joutsenet uiskentelevat joella. Valkovuokot kukkivat tulevan äitienpäivän kunniaksi metsässä. Luonto herää uuteen kesään!
Kaustajärven hautausmaan siivoustalkoot ma 11.5. klo 10 ja Lemintinteen hautausmaan ke 13.5. klo 9.
Sen viisitoista vuotta mitä Sääperin vanhalla vartiolla olen asunut (välissä muutama ulkomaavuosi), niin ENSIMMÄISTÄ KERTAA Kaulushaikara ”puhaltelee pulloon” myös täällä itärannan ruovikossa! Vesilintuja on myös ollut tavallista runsaammin.
Valkealammelta on varastettu vihreä katiska. Omistaja kertoi huomanneensa asian tänä aamuna. Pidetään nyt silmät kaikki avoinna, tällaiset ikävät asiat eivät saa kuulua Värtsilään!
Kyllä tietotekniikan pitää olla apuväli, eikä elämänsisältö. Jotenkin se jatkuva puheimen näpyttely on yliampuvaa. Oli rautakausi oli kivikausia ja oli jääkausia. Miksi tämän päivän voisi nimetä? Ollaanko kuttaperkka kauden ihmisiä vaiko kännykkäkauden olioita? Panee miettimään ajattelijan. Monella on ajatuksia ja monella on vain kaunis pää.
Terveisiä Nurmeksesta!
Värtsilän koulun vitoskutoset olivat Nurmeksen Hyvärilässä leirikoulussa 6.-8.5.2015. Keskiviikkoaamuna suuntasimme Keski-Karjalasta kohti Nurmesta, kohti Ylä-Karjalaa, vaara-Karjalaa. Kaikki matkalle lähtijät olivat ajoissa linja-auton aikataulussa. Ketään ei tarvinnut odotella. Se kieli jo matkan tärkeydestä.
Ja kyllähän matkan eteen oli tehty töitä. Yhdessä vanhempainneuvoston kanssa (mikä muuten minusta on komeasti parempi nimi kuin vanhempainyhdistys..) oli vuosien saatossa pidetty myyjäisiä, järjestetty kahvituksia, myyty sukkia jne.. Eli omilla rahoilla tässä nyt mentiin. Oma työ oli tämän reissun mahdollistanut. Se tuntui hyvältä.
Hyvärilässä majoituimme Kartanohotelliin. Heti majoituksen jälkeen alkoi toiminta. Teimme Hyvärilässä kaikkea mukavaa: koimme elämyksiä ja ryhmätoimintaa. Tutustuimme karjalaiseen kansallispeliin eli kyykkään. Nautimme Bomban kylpylän palveluista. Ammuimme ilmakiväärillä. Ja ehdottomasti: kiipesimme! Boulderointiseinällä, korien kanssa ja korkealla seinällä. Leiriolympialaisetkin järjestettiin ja voittajat saatiin selville sieltäkin. Läbyrinttikin tuli tutuksi.
Oppilaat edustivat Värtsilää ( niin koulua, kylää, pitäjää ja oppilaaksiottoaluetta) esimerkilisen hienosti. Ohjaajilta tuli mm. seuraavia kommentteja: Harvinaisen rauhallinen ryhmä (ammunta), Aktiivista porukkaa! Jos haluavat jatkaa treenaamista, niin illaksi saa avaimen respasta. (boulderointikiipeily, ja tytöthän jaksoivat..), Poikkeuksellisen hyviä kiipeilijöitä! (korkea seinä)
”Varavaimoni” Tuija Hurri kehui ryhmämme olleen hienosti käyttäytyväksi aktiiviseksi ryhmäksi, joka omalla toiminnallaan helpottaa hänen työtään. Kun känkkäränkkiä ei meillä ollut.
Olen samaa mieltä. Meidän (=teidän, hyvät vanhemmat) lapsemme ovat hienoja ihmisiä. Kerrassaan hienoja. Ja jo nyt tulee ikävä seiskalle meneviä..
Jos joku haluaa tuon ”varavaimo”-jutun kuulla kokonaisuudessaan, niin kysykääpä oppilailta. Tai miulta, kerron sen mielelläni.;D
Pittääpäs kysellä tuosta Tuijasta, kun kerran luvan annoit. Siinäpä ihan hyvä syy tulla taas kerran käymään rakkaalla koululla. – Mutta oli kiva yllätys löytää tämä juttu. Hyvärilän leirikouluissahan ovat Värtsilän koululaiset viihtyneet jo monena vuonna, lienevät ensimmäiset kävijät jo siirtyneet pois koulumaailmasta. Hienoa, että taas uusi vuosikerta oppilaita sai kokea ”Hyvärilän hurman”, ja hienoa, että kaikki meni noin upeasti.
Kiitos Päivi-kolleegalle mielenkiinnosta koulun toimintoihin. Niin, olin nuori ope Nurmeksessa 90-luvun alussa. Sain työpaikan Nurmeksesta, Keskustan koululta. Vaihtoehtona olisi ollut erityisopen paikka Korialla. Olin siellä ollut luokanopena luokalle, jota en soisi kenenkään nuoren open kohtaavan, Olin silloin oppiarvoltani kasvatustieteiden ylioppilas, eli lyhyesti epäpätevä luokanopettaja. Olipa muuten tosi lyhennelmä tuo äskeinen.. Olin kuitenkin luokanopena Korialla. Se työ tuli osakseni kahdesta syystä: tunsin merkittävän korialaisen maanviljelijäperheen ja toisakseen osasin soittaa trumpettia. Tuo trumpetinsoitto olisi toisen jutun arvoinen, mutta nyt lyhennellään. Oltuani Korialla vuoden luokanopena silloinen rehtori Jussi Sipilä pyysi minua hakemaan tuohon em. erityisopen paikkaan. Nuorena miehenä kuvittelin pystyväni tähänkin virkaan, mutta silti mielessä oli Pohjois-Karjala. Se oikea kotini. Suostuin kuitenkin Jussin ehdotukseen ja niinpä miut valittiin erityisopettajaksi Korialle.
Tuli kesä. Olin edelleen epäpätevä, mutta kesän aikana kirjoittelin gradun loppuun. Asuin silloin tuon kesän erään rakkaan, niin kovin rakkaan tytön asunnolla. Tuo rakas nainen on nyt, vuonna 2015, edelleen täällä. Tyo rakas tyttö on lasteni äiti ja edelleen alan hymyillä, kun silmäni tavoittavat hänet,,
Mutta asiaan. Sitten tuli omasta mielestäni ratkaiseva puhelinsoitto. Rehtori Jouni Pirinen Nurmeksesta soitti ja sanoi että olin ekalla varasijalla Nurmeksen Keskustan koulun luokanopen virkaan. Viran saanut ei halunnut ottaa virkaa vastaan, joten mie olisin nyt elämäni kohokohdassa Tiesin jo Jounin soittaessa, että ottaisin paikan, mutta hienotunteisesti kerroin miettiväni hetken. Kymmenen minuuttia myöhemmin kerroin tulevani. Ja nyt pääsemme lähelle varavaimojuttua.
Pääsin Nurmekseen opeksi. Sitten eräänä syysaamuna Keskustan koululla oli jokin urheilutapahtuma Hyvärilässä. Pirisen Jouni sanoi, että mene sinä, Kimmo, tuon ensimmäisen auton mukana. Siellä on ohjaaja vastassa. Niinpä mie otin oppilaat komentoon ja menimme Hyvärilään. En tuntenut Hyvärilän väkeä ja bussin tultua perille loikkasin siitä alas. Vastaani tuli nainen, joka sanoi:” Terve, Mie oon Hurrin Tuija!” Johon mie vastasin hymy huulillani: ” Terve! Mie oon Hurrin Kimmo!” Harvoin Hurri kohtaa Hurrin. Sitten kerran sattui hauska juttu; Oli joulu noin 2000. Miulle tuli Nurmekseen Terottajantielle nippu joulukortteja, joissa Tuijan osoite oli viivattu yli ja siihen oli käsin lisätty miun osoite. Meidät haluttiin naittaa toisillemme täysin postikonttorin toimestakin. Onneksi Marja on huumornaisii, eikä aviokriisiä tästäkään tullut..
Mutta sen jälkeen Tuija Hurri on kulkenut nimellä varavaimo.
Nyt taisin mennä pidemmän kautta, sillä halusin kertoa jotakin Värtsiläm sotakentistäkin,,
Värtsilän kenttä oli sota-aikaan merkittävä ilmavoimien toiminnan kannalta. Värtsilä mainitaan myös Hävittäjälentolaivue 26 You Tube videoissa. En osaa itse niitä tänne tuoda, mutta vilkaiskaas You Tubea hakusanalla Hävittäjälentolaivue 26 Olli Puhakka ja Hävittäjälentolaivue 26-talvisota. Viimeinen kahina käytiin 13.2.1940, isäni syntymäpäivänä. Värtsilän historiaa tämäkin.
Jälleen näyttöä Värtsilän koulun ainutlaatuisesta pedagisesta laadusta! Kiinnitin erityistä huomiota Kimmon määritelmään”Oppilaat edustivat Värtsilää(nnin koulua, kylää, pitäjää ja oppilaaksiottoaluetta)” Juuri niin! Ja juuri siksi Värtsilän koulu on pidettävä pystyssä.
Tänään lenkilläni käväisin Lappeenrannan Kehruuhuoneella . Tänään on Eurooppa-päivä ja kehruuhuoneelle oli juhlatilaisuus. Kansalaisia oli läsnä kaikilta elämän alueilta. Puhetta pitivät mm. europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri sekä maakuntajohtaja Matti Viialainen. Lappeenrannan kaupungin orkesterin trio soitti kauniisti Euroopan kuuluisien taitelijoiden tekemiä teoksia. Pulla kahvit maistuivat ja Pohjois-Karjalaisen laulutaitelijan Sari Kaasisen vetämänä oli hienoa laulaa Karjalaisten laulu ja jatkaa lenkkiä kevättä kuunnellen.
”Orvokkini tummasilmä,
kultasydän pieni,
katsot aina lempeästi,
kun käy luokses tieni.
Itse hoidin kukkamaani,
rikkaruohot kitkin,
vettä kannoin iltasella
rantatietä pitkin.
Noudan tästä äidilleni
orvokin tai kaksi,
annan kaunokukkaseni
äidin armahaksi.
Hoivastasi hellimmästä,
jonka sain mä sulta,
Luoja sua siunatkohon,
oma äiti kulta.”
Oikein ihanaa Äitienpäivää ja erityisesti sinne Kaustajärven rannalle omalle äidilleni!
Kiitos Marjut!
Täällä kukkii valko-ja sinivuokot,ei tarvitse erillisiä kukka-asetelmia
sinun kukkien lisäksi.
Samalla menee yli 50 vuotta vanha merkkipäivä käen kukuntaa
kuunnellessa.
Hyvää äitienpäivää!
Sinikka
Erkki Lintunen.
Kiitos vastauksestasi kysymykseeni Wärtsilän tehtaan ”martinlaitoksen rakentamisesta”. En osaa etsiä kysymystäni enkä vastausta siihen.
Olikohan suositeltu kirja nimeltään ”Vireä Vanha Värtsilä”?
Terveisin,
Juhani Härkönen
Juhanille ja muillekin pientä linkkiapua:
http://www.vartsi.net/2011/07/23/vartsila-ja-palkjarvi/
http://www.vartsi.net/2011/04/11/runsaasti-palstatilaa/
http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=1006
Sakari H. Kiitos opastuksesta! Nyt löytyy.