Sahayrittäjän kokemuksia Värtsilässä, osa 1

Sahayrittäjän kokemuksia Värtsilässä
Osa 1: Niiralan Saha ja Mylly

Värtsilän kunnanhallituksen kokous 10.10.1953.
Esiteltiin sahatyönjohtaja Juho Hiltusen lehti-ilmoituksen perusteella jättämä sahan ja myllyn vuokratarjous. Merkittiin, että tarjousten jättöaika päättyy 15.10.1953. Tarjouksen tutkittuaan päätti kunnanhallitus yksimielisesti ehdottaa valtuustolle, että saha ja mylly vuokrattaisiin 800.000 markan vuotuista vuokraa vastaan.

Niiralan Saha ja mylly

Niiralan Saha ja mylly

Pöytäkirja Värtsilän kunnanvaltuuston kokouksesta lokakuun 15 päivänä 1953:
otettiin päätettäväksi sahan ja myllyn vuokraaminen. Kun asiasta oli keskusteltu ja vielä puhelimitse tiedusteltu sahatyönjohtaja Juho Hiltuselta, Naantali, lopullista tarjousta, päätettiin saha ja mylly yksimielisesti vuokrata sanotulle Juho Hiltuselle 675.000 markan vuotuisesta vuokrasta, minkä lisäksi kunnalla on oikeus ilman maksua jauhattaa vuosittain myllyssä 12.000 kg viljaa ja saada sovittu alennus sahatavarasta. Vuokra suoritetaan etukäteen puolivuosittain, paitsi ensimmäiseltä puolivuodelta, jolloin se suoritetaan neljänneksittäin. Vuokramaksujen suorittamisesta ja koneiden rikkoutumiskorvauksesta vaaditaan takaus.

Värtsilän kunnanhallituksen kokous 7.11.1953.
Paikalla puheenjohtaja Tauno Rantanen, varapuheenjohtaja Uuno Matikainen, jäsenet Antti Niiranen, Uuno Jaatinen, Aino Halmetoja, Tuure Turunen ja Eino Koukku. Pöytäkirjaa piti Ilmari Rantanen. Asia: Sahan ja myllyn vuokraus. 375 §. Esitettiin ja kunnan puolesta yksimielisesti hyväksyttiin kunnan ja Juho Hiltusen välillä 17.10.1953 tehtyyn sahan ja myllyn vuokrausta koskevaan sopimukseen liittyvä luettelo sopimuksen alaisista rakennuksista, laitteista ja tarvikkeista. 377 § Kunnan sahaliikkeen tultua lopetetuksi päätettiin postisiirtotili ”81612 Värtsilän kunta Niiralan saha” yksimielisesti lopettaa.

Juho Einari Hiltunen (synt. Ruokolahdella 21.9.1904) oli pitkän linjan sahateollisuusalan osaaja ja ammattilainen tullessaan Värtsilään vaimonsa Esterin ja poikansa Erkin kanssa loppuvuonna 1953. He muuttivat Naantalista, missä Juho Hiltunen oli ollut Oy Jalopuun palveluksessa vuodesta 1949 sahanasettajana ja työnjohtajana. Tämä yhteys entiseen työnantajaan jatkui Värtsilästä käsin sopimuksella, missä sahalaitos sitoutui toimittamaan erilaisia laivanrakennustarvikkeita Jalopuulle. Sopimusta jatkettiin 14.6. 1954 Jalopuun (Oy Laivateollisuus Ab) oltua tyytyväinen Värtsilän sahan toimituksiin.

Juhon ja Esterin nuorempi poika, Pauli asui tuolloin myös Naantalissa perheineen, johon kuului vaimo Laila ja vastikään syntynyt esikoinen Juha.

Erkki Hiltunen Jänisjoen sillalla

Erkki Hiltunen Jänisjoen sillalla

Pojat Erkki ja Pauli olivat niin ikään töissä Jalopuulla. Paulin perhe päätti myös muuttaa Värtsilään. Pauli lähti ensin yksin loppuvuonna 1953 auttamaan isäänsä ja veljeään sahalaitoksen toiminnan aloittamisessa. Juhon Ester-vaimo ja Laila tulivat Värtsilään vasta tammikuun puolivälissä vuonna 1954, kun kaikki alkoi olla valmista yritystoimintaa varten. Mukana junassa heidän huomassaan kulki myös vajaan kahden kuukauden ikäinen Juha-poika.

Värtsilän kunnan saha ja mylly perustettiin Niiralan tilalle vuonna 1921. Tämä kunnan suora omistus päättyi siis vuokrasopimukseen Juho Hiltusen kanssa 17.10.1953. Saha oli yksiraaminen ja siellä toimi myös höyläämö. Nykyisen Myllymuseon tiedotteen mukaan sahaa ja myllyä käytettiin kuitenkin harvemmin yhtä aikaa energiavarannon riittämättömyyden vuoksi, siten että myllyä pyrittiin pyörittämään tilanteen mukaan iltavuorossa ja sahaa taas päiväsaikaan.

Sahalla oli parhaimmillaan parikymmentä työntekijää. Tärkeimmät yhteistyökumppanit, joille tavaraa toimitettiin olivat Jalopuun lisäksi Enso-Gutzeit ja Suomen Power-Dafrain – niminen agentuuriliike. Laatuvaatimukset pidettiin korkeina, toimitettavan sahatavaran tuli olla US eli parasta laatua. Osaltaan tämä vaade tuli sotakorvaustoimituksista, joita mm. Jalopuu välitti Neuvostoliittoon. Sahatavara oli pääasiassa mäntyä, toisinaan kuusipuutakin. Parhaimmillaan vedettiin kahta vuoroa.

Kuvassa Juho ja Jaatinen jonka etunimi ei ole tiedossa

Kuvassa Juho ja Jaatinen jonka etunimi ei ole tiedossa

 

Juho Hiltunen toimi yritysjohtajana, vanhin poika Erkki sahanasettajana ja sivutoimisena myllyvastaavana. Nuorempi poika Pauli puolestaan toimi kirjanpitotehtävissä ja apuna sahalla milloin muilta toimiltaan ehti. Terien huolto ja teroitus tapahtui omin voimin: Juholla ja Erkillä oli mm. terien oikomiseen vaadittava erityiskoulutus. Tärkeänä yhteistyökumppanina toimi Värtsilässä muuan Jaatinen (etunimi?), jonka tehtäviin kuului mm. metsien osto sahan tarpeisiin.

Sahan työväkeä lautatarhalla

Sahan työväkeä lautatarhalla

Metsäteollisuus oli sodan jälkeen merkittävä työllistäjä. Sahoja oli seudulla muitakin; merkittävinä kilpailijoina etenkin Tohmajärven iso saha sekä Uuden Värtsilän saha. Juho Hiltusen johtama yritys joutui hetimmiten kamppailemaan näiden kanssa resursseista ankarasti. Vuosi 1954 oli sääolosuhteiltaan hyvin epäedullinen sahoille: talvi oli ankara ja runsasluminen ja kesä sateinen. Syksyllä samana vuonna ongelmat alkoivat kasaantua. Puutavaran hankintakustannukset sahalle kasvoivat kun kilpailevat yrittäjät olivat onnistuneet kiinnittämään useat lähialueen metsät omien tuotantojensa piiriin, niin että Hiltunen joutui toimittamaan materiaalinsa kauempaa. Ulkoistetussa kirjanpidon ja byrokratian koukeroissa ilmeni lisäksi välistävetoja ja eräitä muitakin ikävyyksiä, mitkä johtivat luottamuspulaan joidenkin asioista vastaavien henkilöiden välille. Kaiken kaikkiaan sahayritys ei ollut päässyt edes kunnolla alkuun, kun se alkoi kohdata huomattavia vaikeuksia toiminnan tuottavassa jatkamisessa.

Värtsilän talvista maisemaa Niiralan Hovissa

Värtsilän talvista maisemaa Niiralan Hovissa

Alkuvuonna 1955 oltiin tultu jo siihen pisteeseen, että Juho Hiltunen alkoi suunnitella yritystoimintansa lakkauttamista. Huhtikuussa tämä päätös oli jo tehty ja konkurssihakemus vireillä. Paulin perhe muutti tuolloin Vaasaan ja Erkki lähti merille. Juho ja Ester jäivät Värtsilään kesään asti tekemään konkurssiselvittelyä ja muuttivat sitten Pieksämäen kautta Ouluun. He olivat puilla paljailla. Oltuaan jonkin aikaa Oulussa Juho ja Ester palasivat Naantaliin, missä Juho pestautui uudelleen Jalopuulle. Joitakin vuosia myöhemmin he muuttivat Ruotsiin.

Teksti: Juha Hiltunen ja Pauli Hiltunen
Kirjoittajat ovat Juho Hiltusen (1904-1989) pojanpoika ja poika.

Kuvat: Pauli ja Laila Hiltusen kotialbumit sekä Juho ja Ester Hiltusen kotialbumit.

Lähteet:

  • Juho ja Ester Hiltusen haastattelut 1986-89. C-kasetteina. Haastatelut tehnyt Juha Hiltunen. Haltija Pauli Hiltunen.
  • Kulta Aika Lapsuuden – valokuva-albumi. Juha Hiltunen vv. 1953 – 1960. Koonneet Laila ja Pauli Hiltunen.
  • Puhelinkeskustelut. Lokakuu 2014. Kalle Lintunen (Värtsilä) – Juha Hiltunen (Turku).
  • Otto Rummukainen: Värtsilä eilen ja tänään. Omakustanne 1984.
  • Otto Rummukainen: Niiralan Hovi – Värtsilän kuntakeskus. Omakustanne 1990.
  • Myllymuseo/Tervetuloa Värtsilään! www.vartsila.fi/vartsila
  • Värtsi/ Värtsilän verkkolehti. www.vartsi.net/
  • Tohmajärven kunnan arkistot. Arkistonhoitaja Leena Hirvonen toimittanut em. kunnanvaltuuston kokouspöytäkirjakopiot Kalle Lintuselle marraskuussa 2014. Lintunen lähetti postitse nämä sekä muutakin aineistoa Pauli Hiltuselle Turkuun heti tämän jälkeen. Erityiskiitos kuuluukin Kalle Lintuselle. Ilman hänen yhteistyötään ei tätä artikkelia olisi syntynyt.
Share

6 comments for “Sahayrittäjän kokemuksia Värtsilässä, osa 1

  1. Mielenkiintoista Värtsilän
    teollisuushistoriaa ja sitkeää yksityisyrittäjyyttä!

  2. Mainio paikallishistorian tietopaketti. Kiitos tekijöille.

  3. Tämä on aika tyypillinen tarina pieleen menneestä yrittämisestä. Näitä on Suomessa paljon. Tässäkin on ollut ammatinsa osaavat ihmiset, mutta toimintaympäristö on ollut liian haastava. Ei ennätetty saamaan yritystoimintaa vakiinnutettua ennen kuin tulivat kilpailun tuomat vaikeudet.

    Minun seinänaapurina oli Puhoksessa jonkun aikaa mies, joka oli lähtenyt turpeenostoyrittäjäksi. Hän kertoi siitä kuinka sateinen toinen kesä vei tulot ja pari pahaa konerikkoa parhaaseen turpeennoston aikaan lopun tienistin. Syksyllä hän oli konkurssissa.

  4. Todella mielenkiintoista paikallishistoriaa, vaikka osa I päättyykin surullisesti. Miten jatkuu?

    Mielessäni ovat silloin tällöin suuret lautataapelit sahan läheisellä pellolla. Myös raamisahan ääni ja tukin työntyminen terien läpi.

    Kertomus sahan ja myllyn historiasta antaakin uutta puhtia Myllymyseon kehittämiseksi. Asiaan palataan ke 14.1.2015 Kotiseutuyhdistyksen johtokunnan kokouksessa, niin että Juha ja Pauli Hiltusen kirjoitus osui kuin nappi läveen. Kiitos! Värtsilän myllymuseon näytteille panolla on merkittävä aineisto. Nyt on vain pantava tuulemaan. Talkoita ja rahoitusta ja työllistämishankkeitta!!!

  5. Tämän tarinan alkutoimet olivat erittäin lupaavia katse oli
    suunnattu pitemmälle tähtäimelle. Kova rakennuspuumi
    antoi uskoa sahatavaran menekille, mutta olikohan alueella
    jo liian monta alan yrittäjää markkinat olivat kuitengin rajalliset.

    Yrittämisessä on aina omat haastensa aina ei voi onnistua, mutta
    kun se kultajyvä sattuu kohdalle niin monesti näistä kehittyy ajan kanssa merkittäviä yrityksiä joista on hyviä esimerkkejä olemassa.
    Onhan entisen Värtsilän kunnan alueella nytkin eri alojen yrittäjiä
    ihan mukava määrä. Mutta niinkuin ennenkin kaikilla ei hommat
    onnistu ihan parhaalla tavalla , kun joudut listoille niin sieltä nousu
    ei ole enää helpoimmasta päästä.
    Tsemppiä kaikille Värtsiläisille yrittäjille Uusille ja Vanhoille ja tuloksellista
    Uutta Vuotta !!

  6. Poikani Juha on jo kirjoittanut tätä yrityksemme historiaa aika tyhjentävästi joten minulla ei ole
    paljonkaan lisättävää.
    Minun osuuteni sahaan liityviin töihin kuten jo aikaisemmin on mainittu kohdistui pääasiallisesti
    kirjanpitoon.
    Kun tämä työ antoi aika ajoin mahdollisuuden osallistua muuhunkin toimintaan tein sen toki
    mielelläni. Tutustuin mm. sahatavaran lajittelua koskevaan kirjallisuuteen josta opin tuntemaan eri
    laatuluokat: Tästä oli minulle erittäin suuri hyöty myöhemmin Vaasaan muutettuamme ja uutta työ-
    paikkaa hakiessani.
    Ostettuamme uuden Thames merkkisen kuorma-auton jolla hoidimme sahatavaran kuljetukset.
    Olin melko usein apumiehenä kuljettaessamme tavaraa Joensuuhun. Tuolloin en vielä ollut ajokortin omistaja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *