Sahayrittäjän kokemuksia Värtsilässä, osa 2

Sahayrittäjän kokemuksia Värtsilässä
Osa 2: Arkea Sahan ja Niiralan Hovin piirissä

 Juhon 50-vuotispäivät Kuvassa mukana vaimo Ester ja poika Erkki

Juhon 50-vuotispäivät Kuvassa mukana vaimo Ester ja poika Erkki

Juho Hiltunen vietti 50-vuotispäivinään Värtsilässä 21.9. 1954. Hänen johtamansa sahayritys Niiralan hovissa oli täydessä vedossa ja tilauksia riitti isoille asiakkaille. Näihin kuului mm. Enso-Gutzeit, jonka silloinen johtaja kävi onnittelukäynnillä Juhon ja Esterin kotona Värtsilässä. Töitä oli ja saha toimi jopa kahdessa vuorossa. Mutta, kuten tämän artikkelin ensimmäisessä osassa jo kerroimme, useat tekijät hankaloittivat yrityksen menestymistä. Vuosi 1954 oli ollut sahalaitoksille sääolosuhteiltaan huono. Juhon saha oli yksiraaminen pieni saha, jonka työntekijämäärä kaikkinensa jäi alle kahden kymmenen. Isommat lähiseudun sahat, kuten Tohmajärven saha, sietivät paremmin sesonkitappioita ja kykenivät pääomavaroineen ostamaan seudun parhaimmat leimikot puutavaransa toimituksille. Tämä johti mm. siihen, että Hiltusen sahan täytyi noudattaa materiaalinsa kauempaa ja ajan mittaan se kävi kalliiksi.

Nuoremmat Hiltuset (Pauli, Laila ja Juha) asuivat renkitupa-asunnossa

Nuoremmat Hiltuset (Pauli, Laila ja Juha) asuivat renkitupa-asunnossa

Juho Hiltunen on kertonut, että huoli yrityksen menestymisestä painoi häntä välillä niin, että uni ei tahtonut tulla silmään. Piti käydä lääkärillä ja hakea rohtoja kun seinät meinasivat kaatua päälle. Lääkkeitä ei onneksi tarvinnut lähteä hakemaan kauempaa kuin omasta pihapiiristä. Juho ja Ester sekä heidän vanhin poikansa Erkki asuivat Niiralan Hovin päärakennusta ja nuorempi poika Pauli vaimonsa Lailan ja pienen Juha-poikansa kanssa renkitupahuoneistossa aivan vieressä.

Pauli ja pieni Juha-poika pihapiirissä

Pauli ja pieni Juha-poika pihapiirissä

Laila nimittäin piti kotonaan pientä apteekkia, jonne kylältäkin lampsi väkeä ostoksille. Ei hänellä ollut farmaseutin pätevyyttä, mutta jostakin paikallistuttavuuden kautta tuli suositus ottaa tällainen jopi hoidettavaksi, lähinnä sahan ja myllyn henkilökuntaa palvelemaan. Laila on kertonut, että tästä kertyi hieman sivutienistiä joka avitti perheen elinkustannuksissa.

Hän muistaa huvittuneena erään asiakastapaamisen. Kotipuotiin tuli vanhempi rouva, jolla oli ilmeisesti yhtä ja toista kolotusta. Hän tiedusteli, josko löytyisi ”ruumiinsärkypulveria?” Äiti tiesi toki mitä eukko tarkoitti, mutta mietti tykönään miten vainaalla mitään tuntemuksia enää voisi olla. Muistaapa hän senkin, että kerran Juho puodissa käydessään pyysi kassasta pientä vippiä yhden viivästyneen laskun maksamiseen – hyvin nolona koska oli johtajana joutunut nöyrtymään tällaiseen.

Juho oli myöhemminkin tunnettu siitä, että hän maksoi laskunsa jopa etuajassa ettei olisi minnekään velkaa. Se, että sahayritys ei vetänyt niin kuin hän oli toivonut, täytyi painaa miestä hyvin paljon. Apteekkivelan hän maksoi ensi tilassa takaisin, eikä tämä enää toistunut, mutta kuvastaa hyvin kokonaistilannetta mihin oltiin tultu.

Erkki oli poikamies, joka asui vanhempiensa kanssa päärakennuksessa. Hän oli hauskan näköinen ja sosiaalinen, seurustellen mm. paikallisen kauppiaan tyttären kanssa. Hän oli oppinut sahanasettajan työn isältään, samoin kuin terien oikomisen, mikä oli noihin aikoihin harvinainen ja arvostettu taito. Näissä toimissa hän oli sahalla ja sivutyönä vastasi myllystä, jota usein pyöritettiin iltaisin kun sähköä ei tahtonut riittää molempien kulutukseen yhtä aikaa.

Pauli vastasi pääasiassa kirjanpidosta, johon häntä opasti muuan tuttava iltaisin. Hän on kertonut, että ohjeistettu kirjanpitotapa ei ollut paras mahdollinen ja että hän joutui tekemään paljon turhaakin työtä mikä olisi hoitunut mainiosti yksinkertaisemmallakin käytännöllä. Nuori perhe vaati oman aikansa, joten ei hän ehtinyt sahatöihin avuksi kuin silloin tällöin.

Juha-poika oppi kävelemään ja sai paapojia Ester-mummista ja Erkki-kummista, sekä tuttavista naapureissa. Äiti-Laila on kertonut, että pihapiirin renkituvissa asui muitakin perheitä, joissa oli myös lapsia. He olivat pääosin sahan työntekijöitä ja monista tuli perhetuttavia. Myös kylällä käytiin ja vaikka ajat olivat kovat, niin moni värtsiläläinen tuli ystäviksi ja auttoi toisiaan. Muun muassa silloinen kunnansihteeri kuului Hiltusten perheystäviin.

Juha kummisetä Erkin sylissä pihapiirissä

Juha kummisetä Erkin sylissä pihapiirissä

Kun sahayritys kariutui monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta kevät-talvella 1955 ja konkurssi oli edessä, täytyi Hiltusten perheiden katsella uusiin suuntiin elämässään. Paulin perhe läksi vaimon kotikaupunkiin Vaasaan, asettuen sinne moneksi vuodeksi. Siellä syntyivät nuoremmat lapset Anne ja Hannu ja Pauli työskenteli mm. postissa ja Strömbergillä.

Erkki suuntasi aluksi merille ja seurasi sitten vanhempiaan Ruotsiin. Hän löysi sieltä vaimon, Anjan, ja heille syntyi kaksi lasta, Tapio ja Armi. Juho työskenteli Ruotsissa useilla sahoilla asettajana ja päällysmiehenä sekä terävalmistaja Midhagella Tukholmassa. Viimeksi mainitusta hän sai ammatillisen kipinän, joka johti uuden oman yrityksen perustamiseen Turussa – tasan 10 vuotta Värtsilän sahan konkurssin jälkeen. Tämä firma oli Ester-vaimon ja Erkin kommandiittiyhtiö nimeltä Kovametalliterä – myöhemmin siihen liittyi mukaan Paulikin, muutettuaan perheineen Vaasasta Turkuun.

Värtsilän talvista maisemaa Niiralan Hovissa

Värtsilän talvista maisemaa Niiralan Hovissa

Yritys oli omalla alallaan Suomen menestyneimpiä ja työllisti osapuilleen saman verran väkeä kuin oli ollut Juhon sahalla. Myös Erkin ja Paulin pojat työskentelivät siellä monen vuoden ajan. Juho ja Ester kuolivat syksyllä 1989 perätysten pitkän yhteiselon jälkeen ja yrityksen ollessa voimissaan.

Sitten tuli 1990-luvun lama joka koitui myös Kovametalliterän kohtaloksi. Erkin lapset palasivat Ruotsiin, Erkki itse menehtyi vuonna 2003 pitkän sairauden jälkeen.

Pauli ja Laila asuvat omakotitaloa Turussa ja ovat vireitä harrastavia eläkeläisiä – lähestymässä 85 ikää. Pauli tekee kotiverstaallaan puu- ja sahaustöitä yhä, vain vallan muita intressejä varten, mihin kuuluu mm. perinnejousien valmistaminen.

Juha lopetti Kovametalliterällä 1990-luvun alussa lähdettyään opiskelemaan, väitteli tohtoriksi ja on sen jälkeen jatkanut akateemisella uralla.

Sen sijaan nuorempi pojista, Hannu, on jatkanut isoisän viitoittamalla tiellä. Hän on jo monen vuoden ajan toiminut Lahden Teräteoksella tuotantopäällikkönä.

Teksti: Juha Hiltunen ja Pauli Hiltunen
Kirjoittajat ovat Juho Hiltusen (1904-1989) pojanpoika ja poika.

Kuvat: Pauli ja Laila Hiltusen kotialbumit sekä Juho ja Ester Hiltusen kotialbumit.

Lähteet:

  • Juho ja Ester Hiltusen haastattelut 1986-89. C-kasetteina.
    Haastatelut tehnyt Juha Hiltunen. Haltija Pauli Hiltunen.
  • Kulta Aika Lapsuuden – valokuva-albumi. Juha Hiltunen vv. 1953 – 1960.
    Koonneet Laila ja Pauli Hiltunen.
  • Puhelinkeskustelut. Lokakuu 2014. Kalle Lintunen (Värtsilä) – Juha Hiltunen (Turku).
  • Otto Rummukainen: Värtsilä eilen ja tänään. Omakustanne 1984.
  • Otto Rummukainen: Niiralan Hovi – Värtsilän kuntakeskus. Omakustanne 1990.
  • Myllymuseo/Tervetuloa Värtsilään! www.vartsila.fi/vartsila
  • Värtsi/ Värtsilän verkkolehti. www.vartsi.net
  • Tohmajärven kunnan arkistot. Arkistonhoitaja Leena Hirvonen toimittanut em. kunnanvaltuuston kokouspöytäkirjakopiot Kalle Lintuselle marraskuussa 2014. Lintunen lähetti postitse nämä sekä muutakin aineistoa Pauli Hiltuselle Turkuun heti tämän jälkeen. Erityiskiitos kuuluukin Kalle Lintuselle. Ilman hänen yhteistyötään ei tätä artikkelia olisi syntynyt.
Share

3 comments for “Sahayrittäjän kokemuksia Värtsilässä, osa 2

  1. Tälläista faktatietoihin perustuvaa historiaa
    lukisi mielellään vaikka kolmannenkin osan verran.

    Yllättävän saman oloinen on tuo silloisen Niiralan hovin –
    nykyisen Arppen pihan – miljöö vielä tänäkin päivänä.

  2. Tämmöisiä tositarinoita minäkin, muukalainen, luen mielelläni. Kiitos.

  3. Hieno pala Värtsilän historiaa.Kuvat nostalgisia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *