Avioliitosta on puhuttu viime aikoina kovinkin paljon. Onpa sen merkitystä vähäteltykin.
Tapaninillan tosi-tv ohjelmaa katsoessani avioliiton vähättely sai ajatuksissani lisäpontta. Vanhoillinen kun olen tässä asiassa. Onhan näitä avioliitto-ohjelmia tullut muitakin. Satuhäissäkin avioitunut pari taisi ehtiä erota ennen kuin ohjelma ehti tv:stä ulos tulla. Aiemmin viime vuonna puhuttiin myös avioliiton sallimisesta saman sukupuolen kanssa. Tämä koko avioliittolaki tältä osin muutetaan, niin päätti meidän eduskunta.
Avioliitto- niminen laiva on siis ajanut karille pahemman kerran, enää ei purjehdita ”avioliiton satamaan”. Mielestäni parempi vaihtoehto olisi olla satamassa kun karilla sillä karilla laiva saattaa upota tai kallistua.
Minäkin muistan joskus maatalousnäyttelyssä täyttäneeni IEVA-planketin ja jättäneen toivorikkaana poikamiesisäntänä odottamaan mahdollisia emäntäehdokkaita. Mutta varsinainen onni sattui kohdalleni Pellervo-lehden ”Ethän minua unhoita” –palstalla. Sinne laatimaani ”mainosesitteeseeni” sain yli 40 vastausta! Niitä sitten arvovaltainen valintaraati johon minun lisäksi osallistuivat veljenpoikani (iät silloin 14v ja 7v) kanssa kävimme läpi ja seuloimme ”jyvät akanoista” jos näin voi leikillisesti tässä yhteydessä sanoa. Ja sitä kautta puoliso löytyikin ja on pysynyt samana jo pian 27 vuotta.
”Maajussille morsiain”- ohjelmakin on tietääkseni tuottanut muutaman avioliiton.
Eli kyllä vanhat konstit on joskus monin verroin parempia kuin uudet ja julkisuushakuiset tositeeveet. Toivon tietysti, että ensimmäistä kertaa papin edessä tapaavat saisivat silläkin lailla pitkäaikaisen suhteen ja onnellisen avioliiton. Eihän nämä ”klassisella tavalla” syntyneetkään liitot taida kovin kauaa nykyään kestä kun arkiaamu jo koittaa. Vuonna 2012 avioeroja oli kaikkiaan lähes 13000. Kuinka monta avoliittoa päättyi eroon tämän lisäksi?
Parisuhteet ovat vakavia asioita eikä niiden kanssa sopisi leikitellä ja katsojia haalia.
Olli-Pekka Sistonen
Asiaa kirjoitat Olli-Pekka. Tuosta tuli mieleeni joskus 1990 luvulla lukemani Muslimi oppineen selitys heidän ja länsimaiden ihmisten käsityksen erosta avioliitonsuhteen. Hän totesi jokseenkin näin. Länsimainen rakkauspohjainen avioliitto perustuu hetken ihastukseen ja on hurman haihduttua eroamisille altis. Ei jakseta sitoutua enää avioliitton vaan erotaan. Etsitään uusi ihastumisen kohde ja kierre jatkuu.
Heillä Ḿuslimeilla avioliiton sopivat perheet ja nuoret hyväksyvät sen. Heillä nuorten avioliiton tukena on molempien perheet ja se auttaa elämän karikoissa. Rakkaus tulee sitten avioliiton aikana ja on kestävämpää laatua.
Oliskohan siinä avioliiton kestämisessä tärkeää kotikasvatus. Jos on arvot kohdillaan,
niin vaikeuksiakin kestetään.
Taitaa tuo Pellervo ollakin kunnon lehti.
Kiitokset O-P & kumppani kun toit meille muillekin tiedoksi noin onnellisen asian. Usein ihmiset muistavat kertoa kuinka huonosti moni asia on. Kuitenkaan ei muistata kuinka hyvin monikin asia on.
Ei ole pitkää aikaa kun tv stä tuli ohjelma Japanista. Siinä kysyttiin nuorilta ihmisiltä avioliittoon ja työhön sitoutumisesta. Nyky suuntaus siellä tuntuu olevan että ei pitkiä suhteita kummassakaan. Ammattikoulutuskaan ei tähtää elinikäiseen ammattiin.
Tietotekniikasta tuttu ”trial” kokeiluversio tuntuu olevan pop sana avioliitossakin, siis sen ohjelman mukaan.
Avioliitto kun ei aina olekaan vain kahden ihmisen liitto, vaan mukana tulevat anopit, appiukot
ja molempien pienempi tai suurempi suku, jotka omalta osaltaan voivat vaikuttaa avioliiton
onnistumiseen. Muslimit ovat nähtävästi oivaltaneet sen tosiasian.
Erinomaisen hyvä avaus Olli-Pekalta; toivottavasti saamme lukea myös perusteltuja kannanottoja asiaan liittyen.
Minäkin olen vanhoillinen tässä(kin) asiassa ja olen siitä tietyllä tavalla ylpeä; jos olen jotakin mieltä niin olen eikä minun tehtäväni ole sinänsä miellyttää ketään.
Avioliiton pyhyyttä poljetaan valitettavasti erittäin raskaalla jalalla. Ei todellakaan edes laillisteta ihmissuhteita taikka sitten ne päätyvät ennemmin tai myöhemmin eroon. Roskalehtien kirkuvat lööpit julkkisten parisuhdesekoiluista ja TV-viihteenä markkinoitava kaikenlainen sonta vahvistavat voimakkaasti omalta osaltaan tätä syöksykierrettä.
Itse olen saanut Jumalan armosta elää niin tasaista elämää, että olen yhä ensimmäisessä seurustelusuhteessani joka on jo avioliittonakin kestänyt yli 28 vuotta. Kun sanon, että Jumalan armosta niin tarkoitan sitä aivan kirjaimellisesti. Jos tämä asia olisi ihmisviisauden varassa, niin alunperinkään ei olisi ollut mitään toivoa; ihminen ei kykene itsessään muuta kuin rikkomaan. Anteeksiantoa oikeasti tarvitaan!
Eikö ihminen sitten saa epäonnistua? Mielestäni sitä ei sinänsä voi kukaan kieltää; tämä inhimillinen riski sisältyy jokaiseen liittoon. Raamatun mukainen avioliittokäsityskään ei varsinaisesti sisällä avioeroon liittyen mitään erityisen kovaa tekstiä, mutta asia on jo paljon vakavampi puhuttaessa uudesta suhteesta. Ajattelen tämän jotensakin niin, että ihminenhän vie kaikessa raadollisuudessaan tulevaan liittoon mukanaan pääsääntöisesti ne samat tekijät, joiden vuoksi entinen suhde on purkautunut!
Mikä on se hetki, jolloin liitto kahden ihmisen – miehen ja naisen – välille syntyy? Mielestäni se ei ole papin aamen tai tuomarin julistus. Näillä mainituillahan vain laillistetaan suhde. Tämä liitto alkaa fyysisellä yhteydellä, joka valitettavasti nykyisin muodostuu monesti jo ennen vihkimistä suurelta osin joko löyhempänä tai kiinteämpänä pelkkien intohimojen ja ruumiin halujen tyydyttäjänä.
Uskallan väittää, että ilman näitä ns. esiaviollisia suhteita maailmassa olisi huomattavasti vähemmän inhimillistä hyljättyjen aikuisten ja lasten tuskaa. Asia on vakava, avioliiton pyhyyskin on tarkoitettu elämän suojelemiseksi!
Muistan tuon Pellervon kirjeenvaihtopalstan. Itse en sinne ilmoitusta väsännyt, mutta tulihan se yleensä luetuksi ja muutama tuttukin ihminen sieltä bongatuksi. Mielessäni kuvehtii, että olisin havainnoinut myös tämän Olli-Pekan ja Jaanan rakkaustarinan. Mainitun lehden toimitushan lahjoitti häälahjaksi kahvipannun kaikille palstalla tavanneille ja ilmoittautuneille vihkipareille; onko Sistosten pannu ollut suhteen lailla ”kuumana”?!
Olen osittain samaa mieltä näissä ”naima-asioissa” kommentoijien kanssa. Viihteen alttarille uhrataan nykyaikana valitettavan paljon myös ihmissuhteita.
Mielestäni tässä asiassa pitäisi huomioida myös ns. tekniset avioerot. Avioliittoja on (suomessakin) purettu myös taloudellisten syiden takia. Tässä maassa kun yksinhuoltajat saavat helpommin/parempaa tukea yhteiskunnalta kuin virallisesti liitossa elävät.
Voitaneen jopa puhua lumeavioeroista…
Edelleen mielestäni avioliitto on kahden kauppa. Olkoonkin siinä jotain vaikka uskonnollista vilunkia joissain ryhmissä. Kuten, että pitää kosia ja naida koko suku.
Niin puolisot elävät ja luottavat toisiinsa. ” Jaa niin mikäli.” Nyky nuorten avoliittoja seuraten, ne näyttäisivät olevan jostain epävarmuudesta kenties johtuen vain kokeiluja yhdessä olosta.
No onhan se konsti sekin perehtyä ensin, josko joskus löytyisi lopullinen ja pitävämpi suhde.
Tämä on ilmeisen todellista nykyaikaa, vai liekö muoti-ilmiö peräti.
Ennen sanottiin ”kuka kellekkin kirkastetaan”
itse lisäisin ”ja kuinka pitkäksi aikaa?”
Katsoin eilen telkkarista ”Ensitreffit alttarilla”- ohjelman, mutta en
itse uskaltaisi mennä tuntemattoman ihmisen kanssa naimisiin.
Ennen oli sanonta, että avioliitto on kahden kauppa ja
kolmannen korvapuusti.
Janne A toi esille mielenkiintoisen käsitteen ”tekninen avioero”.
Tiedän itsekin tällaisen seuraavanlaisen tapauksen:
Erään lapsettoman pariskunnan rouva sai tapaturman seurauksena päävamman, joka luhisti hänet myöhemmin laitoshoidon asiakkaaksi. Mainittu pariskunta otti viranomaisten neuvosta avioeron, jolloin rouvan eläke suureni ja kattaa näin paremmin hoitomaksujen omavastuuosuuden. Hänen miehensä kertoi tämän tapauksen minulle.
Mies käy ex-vaimonsa luona sekä pitää yhteyttä edelleenkin säännöllisesti ja niin kuin hän itse sanoikin, että ei tietenkään tahdo eikä voi hyljätä toista.
Minusta tämä juttu kuulosti hyvin merkilliseltä ja mielestäni todistaa omalta osaltaan lainsäädäntömme olevan tässä(kin) asiassa pahasti pielessä. Kertomani tapauksen ratkaisuhan on sikäli tietysti ymmärrettävää, että vaimon vakavan sairauden myötä aviosuhde oli jo muuttunut hoitosuhteeksi.