Kuva apteekista: Pussinpohjan Masa
Yhtenä päivänä mie huomasin, jotta tuas on yhet pillerit lopussa ja on lähettävä ”asialle apteekkiin”. Käyn usseimmite apteekissa, jonka oven kahvoo ei tarvihe turhoo kiskoo, se ku on auk uamusta iltaan iha jok`ikinen päivä. Ovetki siellä aukee ihestää selekosen selällee. Se vuan puuttuu, jotta ämyrillä vielä toivotettas tervetulleeks. Het sisälle piästyy oven pielessä on harmoo vempain, sitä ku painaltaa, niin se sylykäsöö paperisen numerolapu kätee. Seinustalla on pitkä rivi muovisii tuolia, joissa istuu enemmän tai vähemmän sairaan näkösii ihmisii vahtimassa seinälle syttyvii punasii numeroita. Ellen mie viärin muista, niin siellä on seihtemä loossia, joissa farmaseutit palaveloo asiakkaita. Vitosessa näytti muute oleva tutun näköne rouva, jonka luona mie oun j oskus aikasemminki asioinu. Sen kanssa on tullu höpistyy vähä muustaki ku vuan liäkkeistä.
Ei aikookaa ku siihe miu vieree istahti heleposti lähestyttävän näköne vanaha rouva. Tiällä päin ku ei aina uskalla virkkoo tuntemattomille immeisille mitää, ku ne suattaa mulukasta ja olla iha sen näkösii, jotta ne miettii, mistähä hoitolaitoksesta tuokii ukko on karanna. Niin tää ystävällinen rouva kuitennii rupes juttelemaan miun kanssa ja tarjos ens`töiksee miulle numerolappuusa, ku hällä ei ollu kuulema mitää hoppua, sillä linja-autoki lähti vasta neljän maissa. Nii myö sitte vaihettii laput ja alettii aikammu kuluks soittammaa suutammu. Meleko pia mie olin selevillä, missä hiä asuu, minkälaine perhe hällä o, ja kuinka yks hänen pojistaa on muankuulu julukkis. Olin mie sen telekkarissa nähnykki. Lopuks hiä vielä kerkis kehuu komeen, nuoren miesliäkärisä, joka ol nääki liäkkeet hälle miäränny. Tutkii mukamas aina niin perusteellisesti, ku hiä siellä käyp. Hiän tuntu olevan kovin tyytyväine liäkäriisä.
Sitte syttyki seinälle samat punaset numerot, mitkä miu lapussaki ol. Nii jäi jutustelut kesken ja ol mäntävä pillereitä hakemaa. Ei muute sattunukkaa se vitos loossi vuan kutonen, jossa kaljupiä, nuor farmasian opiskelija ol palavelemassa. Hyvin se miusta hoiti hommasa, vaikka ensi arvelin, jottei semmonen pojankloppi ymmärrä liäkkeitten piälle tään taivaallista. Ne höpäjämiset saivat kuitennii jiähä seuraavaan kertaa.
Kassalle männessän huomasin, jotta rouvalla ol tuas uus juttukaver. Hymmyilin hälle ystävällisesti ohi männessän ja toivotin ”hyvee jatkoo!”
Halusin kertoo tämän tarinan opiks lukijoille. Jos joskus tunnetta ihtenne yksnäiseks, nii mänkee apteekkii, jossa on vuoronumerosysteem, kyllä sieltä iha varmasti varsinnii Karjalassa juttukaverin suap, kuha lappuja vaihteloo usseimman jäläkeen- päin tulleen kanssa.
Aina sitä vuan vanahanaki uutta oppii.
Pussinpohjan Masa
Meijänpä apteekki mainostaa ihtiisä nopean palvelun paikkana. Totta onnii. Kiteellä ku käyp, suap iatuu ja istuu. Enempi tuttujaki on omassa apteekissa.
Rohkenen epäillä että Masa ei käyttänyt Pussinpohjan murretta tarinoidessaan rouvan kanssa apteekissa. Taidettais tulkki tarvita jos Porissa savokarjalaa puhuisi.
Sanon savokarjalaa vaikka se on varmasti väärä tulkinta Masan käyttämästä kielestä mainiossa pakinassaan. Ehkä parempi olisi puhua karjalan murteen eräästä versiosta. Kuten tiedämme Etelä-Karjalassa ja aikanaan Kannaksella puhuttu Karjalan murre on ihan erilainen kuin Laatokan luoteiskulmalla.
Puhumattakaan Itä-Karjalan murteista joita ei edes ymmärrä.
Masan pagina vei sormet näppäimille. Tohmajärven apteekki on Suomen paras. Nopea ja ystävällinen palvelu. Ei jää aikaa oottajien kanssa lörpöttelyyn, eikä niitä liiemmin siellä istukaan. Terveisiä erityisesti laulajatyttö Minnalle sinne apoteekkiin!
Masan ”pussinpohjalta” löytyy leippoisia tarinoita.
Yleensä immeisillä on hätä ja hopppu olivatpa sitten
pankissa, apteekissa, labrassa…. Itselleni on sattunut
monestikin niin, että joku odottamaan kyllästynyt antaa
lappunsa minulle, mutisee mennessään, että
”parkkiaika loppuu”, tai muuta vastaavaa.
Eihän siitä kaikki odottelijat tykkää, kun ovesta juuri tullut
pääseekin etuilemaan, mutta en minäkään ole lappuani
roskikseen heittänyt jos olen joutunut poistumaan kesken odottelun.
Meneehän henkilökunnalla aikaa siihenkin kun painaa numeron
ja odottelee aikansa tuleeko sieltä ketään….
Resettiä uusimassa.
Kävisikö tähän kertomus edellisessä elämässä ( töissä ollessa) sattuneesta tapahtumasta.
Työssäni jouduin tekemisiin ns velvoitetyöllisämisen kanssa. Kunta laitteli varsinkin näin talvisaikaan nämä ” työvelvolliset” minulle. Keksi töitä tälle kaverille periaatteella. Mitäpä sitä muuta tähän aikaan kuin pystykarsintaan.Tällä kertaa kohde olikin aivan yltömatkalla lammen takana.Eihän sitä kaikilla autoa ollut.
Tärkeintä oli että työlomake oli oikein täytetty. Neuvoin kaveria että sovitaan niin että kun olet karsinut 50 runkoa niin päiväsi on täysi mutta työssäoloaika täytyy panna niin että sääntö työajasta täyttyy.
Okei kaikki sujui kuin sovittiin : Lähtö klo 8.00 paluu klo 14.30 karsintatyö 50 runkoa jne.
Yhden päivän kohdalla oli poikkeama:Lähtö klo 8.00 paluu klo 14.30 työmäärän sarakkeessa teksti:” Resettiä uusimassa”.
Kun vein kuntaan Merjalle listan palkan maksua varten, sanoin hänelle: Palkitaan rehellisyys, maksa tuostakin päivästä.
Eino Leinoa mukaillen: ” Korven kaukaisen tummuvan yöstä. Soi laulu ihmisen työstä”.