Ruohonjuuritason vierailu

Verkkolehdessämme käytiin tässä taanoin Varosen Joukon kirjaesittelyn innoittamana keskustelua presidentti Kekkosesta. Kirjoittelin jonkun kommentin ja lähetin silloin Värtsin toimitukseen myös oheisen asiaan liittyvän omistamani valokuvan. Eira ehdotteli, että ei tärvätä hyvää kuvaa vielä, vaan tee siitä aivan oma juttu. Lupasin harkita asiaa ja yritän tässä nyt jotakin siitä kertoa.

kiteen maatalousnäyttelyssä

Presidentti Kekkonen tervehtimässä Reino Raerinnettä Kiteen maatalousnäyttelyssä vuonna 1969. Kuva: Jussi Raerinne.

Kiteellä järjestettiin v. 1969 heinäkuussa Pohjois-Karjalan Maatalouskeskuksen toimesta maatalousnäyttely. Näitä näyttelyjähän oli siihen aikaan joka kesä eri puolella Suomea useita tapahtumia. Nykyisinhän ne on keskitetty harvalukuisiksi mammuttikinkereiksi ja nimikin on tainnut muuttua maaseutunäyttelyksi, mutta sisältö eli juoni niissä on edelleen jokseenkin samansuuntainen. Koneiden, työkalujen ja tekstiilien ym. rekvisiitan ja oheistapahtumien lisäksi niissä on yleensä ollut luonnollisesti myös jonkinlaajuinen kotieläinosasto.

Konsulentit jalkautuivat maakuntaan ja kartoittivat lajinsa sekä rotunsa parhaita eläinyksilöitä, joilla sitten oli omistajan suostumuksella mahdollisuus päästä kilpailemaan palkintosijoista kaiken kansan nähtäväksi. Minunkin kotoani oli mainitussa Kiteen näyttelyssä Ayrshire-rotuinen lehmä nimeltänsä Ihana. Se saavutti tällä reissulla omassa sarjassaan muistaakseni peräti korkeimman mahdollisen sijan eli ensimmäisen palkinnon. Ihana oli muutoinkin erittäin kestävä yksilö, poikimakertoja kertyi peräti 14. Vertailuna kerrottakoon, että mainittu lukema on tällä hetkellä valtakunnassa keskimäärin vain n. 2,3!

Eläinten omistajat joutuivat luonnollisesti tapahtuman aikana hoitamaan omat elikkonsa ja esittelemään niitä yleisölle. Kiteen näyttelyssä tämän yleisön joukossa kierteli myös Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen. Kuvassa hän tervehtii isääni Reino Raerinnettä. Huomatkaa päivetyksen sävyero ulko- ja sisätyötä tehneiden käsien välillä! Kuvaajasta meillä ei ole koskaan ollut mitään tietoa, muistan vain päivänpostin mukana tulleen ruskean kirjekuoren. Kuvan takana on joku lyijykynämerkintä, joka ei kuitenkaan sen kummemmin asiaa avarra. Isä on tuolloin iältään 39 ja UK kolme vuosikymmentä kokeneempi.

Minäkin olin tuolla näyttelyreissulla päiväselti käymässä. Ikää minulla oli silloin vain viisi vuotta, joten muistikuvat itse tapahtumasta ovat valitettavasti varsin vähäiset. Joka tapauksessa sinne oli järjestetty Värtsilänkin kautta linja-autokuljetus. Äitini jäi vuosikkaan pikkuveljeni kanssa kotiin kun minä sen sijaan jo ”isona poikana” sain nousta vanhemman velipojan ja siskoni kanssa pikitien varresta Sallisen Sakun punavalkoiseen linjuriin. Päivä oli helteinen vanhan ajan kesäpäivä. Näyttelyalueen tarkasta sijainnista en mene aivan takuuseen, mutta hahmottaisin sen Selkuen mäelle eli suurinpiirtein nykyiselle teollisuusalueelle. Presidenttiä en ainakaan muista itse paikalla nähneeni; luultavasti hän kävi siellä eri päivänä.

Valtiomme päämiehet (tai pitäisikö mieluummin sanoa -mies, niin kauanhan hän oli virassa) ovat kaiketi niinä maailmanaikoina yleensäkin kunnioittaneet läsnäolollaan tämänkaltaisia tapahtumia, koska joku koiranleuka oli vanhan tarinan mukaan laatinut mm. seuraavanlaisenkin kenttäkuulutuksen: Klo 12 näyttelyalueelle saapuvat lehmät, klo 13 siat ja klo 14 Tasavallan Presidentti!

Edesmenneitä ovat olleet jo kauan aikaa molemmat kuvan miehet. Kekkosesta aika jätti jo elokuun viimeisenä päivänä v. 1986 ja isänikin kuolemasta tulee tämän kuun 16. päivänä kuluneeksi tasan 20 vuotta. Kumpikin minun muistoissani omalla tavallaan ja omassa tehtävässään ehdottomia suurmiehiä!

Löytyi Kiteen maatalousnäyttelystä kertova lehtileike. Kuvassa Uuno Matikainen esittelemässä presidentille Niiralan (Värtsilän kunnan) tilan osastoa. Kuvan artikkelista ei käy selville mikä menee hyvin. Artikkeli kertoo hirmu helteestä, ja siitä, ettei Kiteellä liene koskaan nähty näin paljon kansaa kuin nyt.
Lehtileike tuntematon. Kuvan lisäsi Alpo Rummukainen

24 comments for “Ruohonjuuritason vierailu

  1. Jussi kertoiko isäsi oliko hänellä keskustelua Kekkosen kanssa. Maatalousnäyttelyt ja vastaavat tilaisuudet olivat niitä joissa Kekkonen pääsi luontevasti kosketuksiin maaseudun ihmisten kanssa ja kerrotaan, ettei hän jättänyt näitä tilaisuuksia hyödyntämättä. Kekkonen tiesi miten ”maa makaa”.

  2. Maatalousnäyttelyissä kävi paljon muunkin ammatin harjoittajia. Eräästä sellaisesta ostin sähkövatkaimen, enkä toista samanmoista ole löytänyt. Rikki kulunut johto piti kerran uusia, mutta muutoin on eniten käytössä oleva vehje.Vispilätkin tukevaa terästä.
    Hienoa, Jussi, että tarinaasi sisältyy myös huumoria!

  3. Niinpä, Jussi, siellähän mekin olimme värtsiläläisinä valioemakkomme Hilan kanssa. Lehtileike on tallella, siinä on kuvia pääjuhlasta sunnuntaina ja palkintojen saajista. Kekkonen kätteli meitä sikaosastoa kiertäessään ja kysyi jotta ”onkos teillä suurikin sikala?”. Tämä oli alkuaikojen tapaus meidän jalostussikalatoiminnassamme.

  4. Minulla ei ole mielikuvaa siitä, että isä olisi mitenkään erityisesti kommentoinut presidentin vierailua; ovathan he varmaan jotakin ajatuksia tietysti vaihtaneet. Muistelen vain hänenkin olleen varsin yllättynyt, kun posti toi kuvan sisältäneen kirjekuoren.

    Isästäni muuten sen verran, että vaikka hän ei maanviljelijänä ollut oikeastaan vähääkään mikään konemies, niin sen sijaan hänellä oli erinomainen ns. karjasilmä. Järvenpään Maatalousnormaalikoulussa opiskelleena ja käytännön työssä vieraidenkin tahojen leivissä olleena hänelle oli muotoutunut ammattitaito, josta hyötyi koko seutukunta. Lukemattomat ovat ne tapaukset, joissa hänen apuaan tarvittiin pitkin pitäjää vaikka mihin vuorokaudenaikaan tahansa milloin vaikeissa lehmien poikimisissa ja milloin ruoansulatushäiriöissä yms. eläinten vaivoissa taikka vain sorkkienhoidossa. Hän sai aikanaan mm. todella arvokkaan suusanallisen tunnustuksen kunnaneläinlääkäriltä:”Jos Reinolla olisi ammattitaitonsa ohella korkeampi koulutuksellinen pätevyys, Värtsilässä ei muuta eläinlääkäriä tarvittaisi”!
    Hänelle on ollut nuoruuden unelmien huikea täyttymys saada omistaa maanviljelystila ja oma karja. Lapsuudenkoti oli mennyt perheeltä alta ja vanhemmat jotka joutuivat ajan vaatimusten mukaisesti vielä lähettämään neljä vanhinta lastansa sotaan, kuolivat varhain heti 40-luvun puolivälin tietämissä. Isä – kotiväkensä kuopus – jäi siis itse äidittömäksi 15- ja isättömäksi 17-vuotiaana. Tätäkin taustaa vasten on helppo ymmärtää, miten konkreettisen arvokkaita asioita hänellekin olivat aina koti, uskonto ja Isänmaa!
    Iän myötä tulleet fyysiset sairaudet ja etenkin leskeksi jääminen ottivat välillä erittäinkin koville, mutta onneksi isäkään ei ollut ensimmäisenä periksiantavaa ihmistyyppiä. Hän luotti erinomaisen lujasti etenkin Jumalan johdatukseen, mutta myös meihin lapsiinsa ja niin vain selvittiin.

    Ei olisi muuten isä-Reino eikä todennäköisesti myöskään UK eläissään arvanneet, että ovat vielä jonakin päivänä esillä internetissä ja tällä kertaa vielä samassa jutussa!

  5. Jussin tarina on tärkeää historiaa. Kalevin viisastelu Kekkosesta ei kuulu tähän. Se on turhaa kekkosvihaa, vaikkakin vitsiksi verhoiltu.

    Suomen maatalous on nyt kriisin partaalla. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, etteikö olisi ammattitaitoa. Sitä on muuallekin maailmaan lainattavaksi. Ongelmana on, löytyykö riittävästi Reino Raerinteen ja hänen aikalaistensa työn uusia jatkajia. Kysymyshän ei ole vain kyntämisestä, kylvämisestä ja korjaamisesta, vaan myös kynäilemisestä tuvan pöydän päällä lomakepinkkojen kanssa.

    Maatalouden ammattikoulutuksen saaneiden kimpussa on hallintotietojaan toteuttavien byrokraattien joukko. Maatalousyrittäjät ovat kyllä luku- ja kirjotustaitoisia. Heillä on netti hallussaan. He osaavat. Mutta varsinaisen työajan lisäksi on lomakesota. Eikä siinä vielä kaikki. Ne lomakkeet orjuuttavat, sitovat, velvoittavat ja vaikeuttavat.

    Pari vuotta sitten seisoin asioimassa luomutilalla. Pihaan pyrähti autollaan nuori nainen, ihan nätti, ei siinä mitään. Hän oli tarkastamassa, että luomutila toimi lakien ja säädösten mukaan. No, ei sekään ole pahasta. Mutta sitten myöhemmin isäntä kertoi, että alussa riitti yksi lomake. Nyt niitä on kolme vai oliko peräti neljä. En hoksannut kysyä, kävikö pihassa myös kolme tyttöä.

    Maatalouden ammattilaisia valvoo hallintotiedon saaneet byrokraatit. Ennen isäntä ja emäntä katsoivat renkien ja piikojen perään. Nyt isännät ja emännät raatavat ja byrokraatit valvovat.

    Suomen maatalous pitää pelastaa turhakkeiden kynsistä. Suomi tarvitsee maataloutta kahdesta syystä: 1. Mahdollisimman omavarainen elintarviketuotanto. 2. Elintarvikkeiden puhtaus. – Tällaisella tuotannolla on myös markkinoita yli rajojen. Pannaan byrokraatit markkinoimaan, vaikka valtion rahalla. Ei ole ylituonto-ongelmasta huolta. Lisukkeeksi ulkomaankauppaan kerätään – Luojan – tuottamia marjoja ja sieniä metsästä, vaikkapa samalla työvoimalla kuin ennen kansakoulussa ollessani. Samoiltiin Kukkovaarassa vasu kädessä.

    Äskettäin oli TV:ssa ohjelma, jossa haastateltiin koululapsia. Heidän koulussaan oli riisi vaihdettu ohraan. Kysyttiin, kumpi puuro maistuu paremmalta. Tyttö vastasi: riisi. Poika: ohra. Uskon, että kumpikin vastasi makuaistinsa mukaan. MUTTA arvelen, että pojan mielessä oli myös isän antama tieto: ohraa kasvaa Suomessa.

    Mitähän jos palaisimme joulupuuron syömisessä takaisin ohraan! Se voisi olla pieni isänmaallinen teko! Sitten voidaan entiseen tapaan laulaa entisiä joululauluja ja virsiäkin.

    Jussin tarina palautti muistiin omia kokemuksiani, joita ei kylläkään Kekkonen käynyt tutkimassa. Hän ei ollut vielä silloin presidentti. Loma-aikana olin äitiä auttamassa navetassa, ei vain sattumoisin eikä komennettuna vaan omasta halusta, äidillä kun oli valtavasti muutakin kuin navettatyötä.

    Työnsin lantaa kourua myöten lantalaan ja Soliferin kuppeja lehmien tisseihin. Kaadoin maitoa siivilän läpi tonkkaan ja kannoin tonkan jäähdytysaltaaseen. Lohkoin Jänisjoesta nostettua jäätä sahapurun alta jäähdytysaltaaseen. Työnsin maitokärryllä tonkkia kaupan edessä olevalle maitolaiturille Joensuuhun kuljetettavaksi.

    Silloin kun ei ollut vielä käytössä peltolaitumia, lehmämme laiduntivat Patsolan opotassa. Lypsäjät menivät sinne polkupyörillä, minä vähän myöhemmin perässä hevosella. Kyydissä oli tonkka täynnä puhdasta vettä. Se oli tarkoitettu astioiden pesua varten. Paluumatkalle sain kyytiin tuoreen maidon tonkassa, joka oli toiminut edellisen lypsyn jälkeen pesuveden kuljetuksessa.
    Maitoreissu kulki metsätietä seitsemän portin kautta. Hevonen oppi kulkemaan edellä ja minä juoksin avaamassa ja sulkemassa portit. Se oli ihan hauskaa. Vain yhden kerran se poikkesi tien sivuun, niin että tonkka kaatui. Onneksi se tapahtui menomatkalla, niin että maahan valui vain osa pesuvedestä.

  6. Erkki on noussut tänäpäivänä väärä jalka edellä sänkystä, kun lukee minun kommentin olevan viisastelua ja vitsiksi väännettyä.

    Kuten kuvasta näkyy on Kekkosella esite toisessa kädessä, joten hän koko ajan on seurannut ketä tapaa. Kuten Kekkosen adjutantit ovat sen kertoneen niin tämän kaltaiset tilaisuudet olivat sitä tietoa jota hän kansalaisten elämäöstä haki ja mieleensä talletti.

  7. Pyydän, Kalevi, anteeksi! Minulla on nykyisin hermot kireällä. Ymmärsin Sinut väärin. Muuten, nykyisinhän Kokoomuksellakin on korvat ja se kuuntelee. Ainakin lehdissä niin mainostetaan. Sellainen politiikka toimiessaan on demokratian ihanteiden mukaista.

  8. Kuvasta tuli ensimmäiseksi mieleen, että se saattaisi
    olla Karjalan Maa -lehden toimittajan ottama.

    Olin kuusikymmentäluvun taitteessa Nurmeksessa, avustamassa
    enoani joka oli sen alueen Karjalan Maan toimittaja.
    Ylä-Karjalan maatalousnäyttely oli jossain Valtimon suunnalla,
    sain tehdä siitä jutunkin lehteen, tosin eno otti valokuvat.
    *
    Kiteen maatalousnäyttelyssä olimme Kupla-Wolkkarilla.
    Naapurin isäntä Kaustalta oli kyydissä ja saikin varsinaista
    ”hurukyytiä” sillä minä olin ajoharjoittelijana ja palasimme
    Kaustalle Tervavaaran rallitietä.
    *
    Peruskouluikäinen tytär kirjoitti kaverinsa kanssa presidentti
    Kekkoselle kirjeen tyyliin ”Mitä sinulle kuuluu? Minulla on koira,
    sen nimi on Rippe.” Eipä aikaakaan kun presidentinkanslia vastasi
    tytöille hienolla kiitoskirjeellä.

  9. Kuule Erkki ikää tulle ja tekevälle sattuu. Jos olisin kovin herkkä hipiäinen en osallistuisi näihin keskusteluihin. Anteeksi minä annan nyt ja jatkossa ja toivon myöskin, että itse ymmärrän pyytää anteeksi silloin kun olen saanut toisen kiihtymään ja pahoittamaan mielensä.

  10. Toivottavasti en aiheuta kenellekään hermoromahdusta jos kerron omia muistojani maatalousnäyttelyistä.

    Pöytälaatikossani on tulitikkulaatikko jonka takapuolella on teksti: Maatalousnäyttelystä Kiteeltä 9.8.1969. Punapohjaisessa etiketissä pari mustaa kaveria jahtaa samanväristä sianporsasta. Etiketin teksti: Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa Tohmajärvellä / 19.
    Toinen vielä vanhempi muisto on tuolla meidän puimalassa. Siellä viettää eläkepäiviään puimakone, Teijon Karhu 425, pat h.
    Kone on hankittu Tohmajärven Suotalolla olleesta maatalousnäyttelystä joskus -50 luvun alussa Suonpäälle kolmen talon yhteisomistukseen. Kone oli aikansa edisyksellistä tekniikkaa. Siinä on vihneenkatkoja ja tuulilajittelija. Tämä maatalousnäyttelyn esittelykone oli 50 luvun puolivälissä varsin työllistetty. Sillä puitiin valtaosa Saarion kylän viljoista aina Kutsua myöten. Viimeksi sitä on käytetty joskus -70 luvulla apilan puinnissa.
    Tarjosin sitä pitäjänmuseolle mutta ei kuulemma sovi tilanahtauden takia. Joku ratkaisu täytyy löytyä latoremontin takia.

  11. Reinolle, kannattaisikohan, että joskus kävisimme katsomassa sijoitusmahdollisuutta Värtsilän Myllymuseoon? Siellä on kyllä tilaa. Miten se sinne saadaan viedyksi, on hyvä selvittää. Terveisin E.L.

  12. Tallaisten musekoneiden paikka museoissa olisi kaikkein kätevin, että olisi tai tehtäisiin ulkokatos tai halli.
    Värtsilän myllymuseon alueella olisi helposti toteutettavissa entisen lautavaraston tiloihin, joka sijaitsee aivan museon kyljessä melkein kiinni. Suosittelen.

  13. Olen lueskellut viime päivinä verkkolehdestämme mm. Arvo Kahelinin muistolle tehtyjä tekstejä. Hän kuuluu ehdottomasti niihin miehiin, joiden vastoinkäymisiäkin sisältänyttä elämäntyötä kunnioitan erittäin paljon. Kaikki lapset on opetettu työntekoon joten mm. perhepohjalta toimivan kuljetusyrityksenkin joustavista palveluista voimme mekin ”turpeeseen sidotut” suuresti hyötyä.
    Tänään muistelen myös erityisesti omaa isääni,jonka elämänvaiheita jutussanikin hieman valotin. Hänen poismenostaan on nyt tasan 20 vuotta. Näin oman aikansa maamiehen muistopäivänä tahdon kiittää teitä Värtsin lukijoita kaikista kommenteista, jotka ovat tälle palstalle ilmaantuneet. Nekin kertovat omalla tavallaan Värtsilän seudulla vallinneesta ja edelleenkin vallitsevasta korkeatasoisesta maanviljelyksen ja kotieläintalouden tasosta. Itsenäisenä kuntana ollessaanhan Värtsilä piti miltei kaikissa Pohjois-Karjalan maatalouden tunnuslukutilastoissa kärkipaikkaa. Tohmajärvi on nykyisin ainakin osittain tästä Värtsilän vaikutuksesta johtuen noussut myös ehdottomasti mitalisijoille.

    Värtsilässä on tällä hetkellä 11 lypsykarjatilaa. Lihanautoja kasvatetaan parilla tilalla niin kuin myöskin lampaita. Pienehköjä kanaparvia löytyy useammasta paikasta. Hunajantuotannosta huolehtii yksi viljelijä, Mantsisen Veijo, joka siis luonnollisesti omistaa pääluvulleen suurimman karjan.
    Sikataloutta ei valitettavasti pitäjässämme enää ole, ei myöskään turkistarhausta. Molempia mainittuja oli muutamia vielä 80- ja jopa 90-luvullakin omalta osaltaan maaseudun monimuotoisuutta värittämässä. Pelto- ja puutarhakasvitilat mukaanluettuna aktiivisia alan yrityksiä on kaikkiaan enää vajaa kolmisenkymmentä.
    Väheneminen on ollut siis voimakasta; rakennemuutos ja -murros olisi tietysti joka tapauksessa lyönyt omat leimansa, mutta EU:n mukanaan tuomat kiemurat ovat vielä erittäin paljon vauhdittaneet tätä ilmiötä. Koko valtakunnan mitassa erittäin suuret maatilat ovat ehkä hyötyneetkin jotain mainituista ratkaisuista, EU-jäsenyyden puolestakin monet niistä liputtivat koska Suomen omaan päätöksentekoon ei 90-luvun alkupuolella sinänsä ymmärrettävistä syistä maatalousasioissa(kaan) täysin luotettu.
    Erkki L:n muistojakin sisältävä kommentti kertoo tiivistetysti sen tilanteen, missä nyt mennään. Perusmaatalouden kannattavuus on siis selkeästi heikentynyt ja täysin turhan byrokratian kanssa painiminen voi olla jopa uuvuttavaa. Ammatin tulevaisuuden kuitenkin tavalla tai toisella (ainakin jossakin päin maailmaa) turvaa se tosiasia, että rikas niin kuin köyhäkin, herra niin kuin narrikin siirtää mielellään nälkäänsä vähintään kerran vuorokaudessa eli ruokaa tarvitaan; itse asiassa joka päivä vielä entistä enemmän ja ilahduttavasti kotimaistakin suositaan jälleen enenevässä määrin. Plussaa takavuosien tilanteeseen nähden on myöskin se, että suomalainen kuluttaja vihdoinkin jo nyt älyää näiden paljon parjattujen ja kadehdittujen, viljelijöille maksettavien EU-tukien halventavan hänenkin ruokansa hintaa!

    Maatalous ja tilanpidon jatkaminen ovat nykyisin sellaista työtä, ettei siihen voi ketään psyykata tai velvoittaa pakottamisesta puhumattakaan. Takana ovat ne ajat jolloin oli itsestään selvää, että joku perillisistä jatkaa vanhempien askeleissa. Tämä vaatii nyt aivan omanlaisensa ajattelun; huumorintaju on ihan oikeasti joinakin päivinä koetuksella enemmän, joinakin vähemmän. Kaikesta huolimatta meistä viljelijöistäkin osa vielä toisinaan jopa hymyilee! Nykyisinkin olisi tosi hyvä että näitä ”Kekkosia” kiertelisi maaseudun tapahtumissa sekä tupailloissa kyselemässä kuulumisia ja kannustamassa tätä vähenevää luonnonvaraa. Auringonlaskun elinkeino tarvitsisi ainakin silloin tällöin jonkin tähdenlennon, jotta taas jaksettaisiin!

  14. Satunnaisesti Värtsilässä vieraillessa huomaan
    helposti entisen pitäjän viljavat pellot; tasaista
    aukeaa. Samoin on täällä leipäpitäjä Liperissä.

    Baltian maissa ajellessa huomaa silmänkantamattomiin
    reunustavat jättimäiset viljelysaukeat. Niiden kanssa
    suomalainen viljelijä joutuu kilpailemaan. Ei ole varmasti
    helppoa ottaen huomioon jo ilmastolliset olosuhteetkin.

    Omasta puolestani kannatan kuitenkin kotimaisen tuotannon
    ylläpitämistä, vaikka se saattaa maksaakin vähän ulkomaisia
    enemmän. Tämmöistä mietin täällä hymyilevän maanviljelijän
    naapurissa.

  15. Hyvä, Jussi ja Maija-Liisa! Sanomallenne kannatusta toivottaen:”Nahkurin orsilla tavataan!”

  16. Olin rajakoulussa Imatran Immolassa kun rajakoulun laajennusosa valmistui. Harjoittelimme paraatia rakennuksen valmistumisjuhlaan, kun Kekkonen tuli avajaistilaisuuteen. Kekkonen tuli armeijan puoliraskaan helikopterin kyydillä Immolan lentokentän rajakoulun puoleiseen päätyyn ja nousi korokkeelle rajavartioston sen aikaisen komentajan kanssa. Korokkeen viereen tuli meidän joukkueen johtaja: Sotilas kivääri kalinperillä aseella maailmanmestaruuteen hiihtänyt Juhani Suutarinen hiihtovarusteissa. Suutarisen Jussi ja Kekkonen kävivät ennen juhlallisuuksia hiihtolenkillä.

  17. Kekkosesta on myös meillä vaimoni kanssa muisto kun asuimme Hesassa ja meidän lenkkipolkumme oli kiertää Seurasaari. Näimme myös Kekkosen viimeisvaiheet presidenttinä. Näimme kun kaksi miestä taluttivat Kekkosta Tamminiemen piha-alueella. Pani miettimään, että ken mahtaa olla hoitamassa valtakunnan päämiehen tehtävää.

  18. UKK oli loka-marraskuun taitteessa 1977 vierailulla Keski-Karjalassa. Kiteellä Kantakievarissa oli silloin koolla keskeiset päättäjät kaikista alueen kunnista. Pajapellon nurkasta-blogissa ajankohtana muistaakseni kevätpuolella 2009 on tapahtumasta juttu nimellä ”Urkin kanssa seurustelua”. Värtsin lukijatkin saattavat löytää tarinan valokuvista omia tuttujaan. Presidentin silloinen käynti liittyi hänen vaalikampanjaansa. Vuoden 1978 puolellahan olivat presidentin valitsijamiesvaalit.

    Muuten, tämän joulunajan teemat ovat Pajapellon nurkassakin jouluisia. Niitä sopii käydä vilkaisemassa! Kirjoittajanimi toimii linkkinä, joten sivuille on helppo löytää. Hyvän Joulun toivotuksin, Pajapellon ukko.

  19. Löytyi vanha lehtileike Kiteen maatalousnäyttelystä. Lisäsin kuvan jutun yhteyteen.

    Mukava lukea uudelleen nämäkin kommentit.. Rajakoulun kouluttaja kersantti Juhani Suutarisesta tuli mieleen tapaus, kun joku ei tuntenut arvomerkkejä ihan oikein ja puhutteli kersantti Suutarista ylikersantiksi. Juhani valisti meitä että korpraali, kersantti ja kenraali ovat armeijan tukipylväitä. Ylikersantti on jo rappeutumisvaihe.

  20. Paljon on tapahtunut yleensäkin tämän viiden vuoden aikana, mikä on nyt kulunut Kekkos-juttuni julkaisemisen jälkeen mutta erityisesti olen näinäkin päivinä pohdiskellut perusmaatalouden asemaa luettuani sitä käsittelevän kommenttini 16.12. 2014.

    Mainitun vuoden 2014 maailmanpoliittiset tapahtumat olivat negatiivisessa mielessä hyvin merkittävä suunnannäyttäjä alkutuotannon elinkeinolle. Ukrainan vallankumous sekä välittömästi sitä seurannut Krimin valtaus ja Itä-Ukrainan sota käynnistivät EU:ssa heti keskustelun Venäjää vastaan suunnattavista rangaistustoimenpiteistä. Sille asetettiinkin pian järeän tuntuisia talouspakotteita, joihin Venäjä jo ihan ikiaikaisen peräänantamattoman identiteettinsäkin perusteella heti vastasi. Molemminpuolinen kauppasaarto oli siis pian totisinta totta.

    Miten tämä sitten liittyy suomalaisen maatalouden ongelmiin? Tämä kuvio pitäisi olla jokaiselle vähänkin aikaansa seuraavalle jo päivänselvä, mutta kerrattakoon se vielä tiivistetysti. Suomikin yhtenä EU:n jäsenmaana otti täysin tietoisesti turhan riskin ja teki erittäin tyhmän pelilikkeen yhtyessään Venäjän vastaiseen pakoterintamaan sen sijaan että olisi vielä ”nukkunut yön yli” ja laittanut puntariin hyvin toimivat vuosikymmenien aikaiset kauppasuhteensa itäisen naapurin kanssa. Venäjä kosti välittömästi ja mielestäni jopa varsin oikeutetusti tämän hölmöilyn. Maito- ja lihatuotteiden tuonti Suomesta lopetettiin eli menetimme erinomaiset markkinat käytännössä yhdessä yössä. Suurimmalta osaltaan tämän hässäkän seurauksena mm. huomattavin maidonjalostajamme Valio edelläkävijänä ja muut meijerit perässä joutuivat syntyneessä pakkotilanteessa korvaavien markkinoiden puutteessa leikkaamaan maidon tuottajahintaa n. 20 %. Tämän ”jytkyn” jälkeen meidän ns. perheviljelmätuottajien ei ole enää tarvinnut haaveillakaan mitään tilojemme kehittämisestä omasta palkasta puhumattakaan. Kaikki investoinnit on pitänyt unohtaa ja yrittää elää entistä enemmän kädestä suuhun.

    Niin kuin tiedetään, köyden pää tulee jossakin vaiheessa vetävän käteen. Juuri näin on nyt käymässä ja suurelta osin jo totaalisesti käynyt. Valot sammuvat pikkuhiljaa ensin navetoista ja sitten jollakin viiveellä valitettavasti ehkä myös talojen ikkunoista. Värtsilän maitotilojen lukumäärä on vähentynyt tällä viisivuotisjaksolla yhdestätoista seitsämään ja synkkä ennustukseni parin vuoden päähän on vain kolme maidonlähettäjää. V. -14 oli vielä kaksi lihantuottajaa, toinen heistäkin on nyt jo laittanut pillit pussiin.
    Itsekin tein vaimoni kanssa tässä dramaattisesti heikentyneessä taloustilanteessa ratkaisun karjan poistosta. Myimme jo viime keväänä kymmenen eläintä eri puolille Pohjois-Karjalaa ja viime lauantaina 14.12 lähti toinen seitsämäntoista päätä käsittävä karjakuorma Pielavedelle juuri käyttöön otettuun huippuhienoon suureen pihattoon. Meidän navetta on siis nyt tyhjä, 90 – luvulla ennen EU-kotkotuksia aloittamamme maidontuotannon aikana meijeriauto kävi pihassa kuitenkin yhtäjaksoisesti rapiat 27 vuotta. Aika näyttää mitä mahdollisesti menetimme ja mitä ehkä saamme sen tilalle, mitään edellytyksiä kannattavalle yritystoiminnalle ei joka tapauksessa ollut valitettavasti enää olemassa. Ennen tuota alussa mainitsemaani (poliittista) tapahtumaketjua vietimme kuitenkin maitoalan yrittäjinä yli 20 erittäin hyvää vuotta; kasvatimme lapset, kuittasimme velat ja omalta osaltamme rakensimme tietysti koko yhteiskuntaa mutta erityisesti myös Värtsilän maatalousmiljöötä.

    Omia menetyksiämme en siis lähde tässä arvioimaan, mutta tuohon mainitsemaani maatalousmiljööseen liittyen Värtsilä menetti lopettamispäätöksemme myötä erinomaisen kesäisen valttikortin – laiduntavan ja vieläpä ehdottomasti koko pitäjän näkyvimmällä paikalla laiduntavan komean karjan!

  21. Toivottavasti mahdollisimman moni lukee Jussin kertomuksen.

    Maataloiustuottajien ahdinkoon näkökulma, josta ei ole vielä puhuttu – tuskin koskaan tullaan puhumaankaan – MTK ei ole mennyt lakkoon, niinkuin palkansaajapuolella taas uhataan.

    Ja kuitenkin – se mitä me viime kädessä tarvitsemme on – ruoka – ei kaikki se rihkama, jota kaupat tyrkyttävät. Tänäänkin roskakori täyttyi mainoksista. Jokaisen mainoksen painatus- ja postituskuluja maksamme kaupan kassalla – vaikka olimme laittaneet ne mainokset suoraan roskakoriin.

    Muistakaamme viljelijöitä, kun rukoilemme aikuiseksi kasvaneen joulun lapsen opettamaa rukousta: ”…ja anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme…”

  22. Lohduttoman realistinen tuo Jussin kertomus on.
    Maaseutu autioituu vääjäämättömästi kun tuotanto keskittyy pakon edessä suuriin yksiköihin.

    Tässä oli tarkasteltu viiden viimeisen vuoden periodia ja tuota järkyttävän 20 prosentin tuottajahintojen tiputuksen vaikutusta arkeen.
    Mitä onkaan tapahtunut viimeisen 50 vuoden aikana.

    Minä en ymmärrä tuota kritiikitöntä EU
    nöyristelyä jonka seurauksena Suomi kärsii kohtuuttomasti noista Venäjä pakotteista.
    Kritiikki pitäisi uskaltaa joskus suunnata myös Brysselin suuntaan.

    Tuo EL:n kommentin tölväisy palkansaajien suuntaan tuntui pahalta.Asiaton,eikä liity millään lailla tähän Valion maidosta maksamaan tuottajahintaan.

    Toivottavasti suomalainen maataloustuotanto kestää.
    Meistä jokainenhan voi vaikuttaa siihen ostamalla
    kotimaassa tuotettua ja jalostettua ruokaa.

  23. .saksa vie mersuja mutta suomi ei voi vietä juustoa

  24. En minä tölväissyt mitään. Lausumani oli pelkkä toteamus siitä, että jollakin osalla kansalaisia on mahdollisuus lakkkoilla, jollekin osalle se ei käytännössä onnistu. Voin olla väärässäkin – minä palkansaajaeläkeläinen ja aikanaan ihan aktiivinen aykansalainen – Pappisliitto/Akava.

    Jos Suomen maatalous romahtaa, silloin mielipiteeni tulee ymmärretyksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *