Suomen itsenäisyyspäivä on Suomen kansallispäivä, jota vietetään 6. joulukuuta 1917 tapahtuneen itsenäistymisen kunniaksi.
Suomen itsenäisyyttä juhlistetaan mm. seuraavilla tapahtumilla
- Tähtitorninmäen lipunnosto
- Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelu
- Sankarihautojen muistaminen
- Kunniamerkkien jako ja ylennykset
- Ylioppilaiden soihtukulkue
- Kynttilöiden poltto
- Itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa
- Puolustusvoimien valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati
- Veikko Hurstin itsenäisyysjuhla
- Tuntematon sotilas,
Edvin Laineen ohjaaman elokuvan esitys jokaisena itsenäisyyspäivänä tv:ssä vuodesta 2000 lähtien
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille Värtsin lukijoille!
Eri medioissa on viritelty keskustelua,
että itsenäisyyspäivän pitäisi olla muutakin
kuin pelkkää talvi- ja jatkosodan muistelua.
Otin jo eilen esille Väinö Linnan Tuntemattoman
sotilaan. Se on taskupainos, jonka Yhtyneet
Kuvalehdet julkaisi vuonna 1977. Pienestä
koostaan huolimatta kirja on lyhentämätön
erikoispainos.
Kirjan lopussa on Matti Kurjensaaren kirjoittama
osio ”Väinö Linna ja Tuntematon sotilas”. Tässä
ote tekstistä: Linna oli hyvä sotamies, niin että
kun komppania sirrettiin kevään tullen Ylämyllyn
asemaseudulle Joensuun lähelle, hän oli jo alikersantti
ja koulutti alokkaita.
TV ohjelmasta huomasin, että Tuntematon on siirretty
takaisin tutulle esityspaikalleen iltapäivälle.
…”kertokaa lastenlapsille lauluin, himmetä ei
muisto koskaan saa”…
Itsenäisyyspäivän kunniaksi Sibeliuksen Finlandia upeasti kuvitettuna esityksenä
https://www.youtube.com/watch?v=F5zg_af9b8c&feature=youtu.be
Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille.
Ulkona sataa lumiräntää ja tuulee kohtalaisen navakasti. Aivan kuin ennen vanhaan Lieksassa, kun nuorena rajavartijana seisoimme kunniavartiossa itsenäisyyspäivänä seppeleen laskun aikana sankarivainajien muistomerkillä. Kovin usein kävi pieliseltä vinha tuuli ja ilmassa oli märkää lunta. Joten nyt on aivan perinteinen itsenäisyyspäivän säätila.
Lieksa oli siitä erikoinen kauppala ja kaupunki, että siellä laskettiin itsenäisyyspäivänä samaan aikaan seppele kolmelle eri muistomerkille.
Ilomantsista jäi mieleeni se kun talvisodan syttymisestä oli kulunut 50 vuotta. Talvisodan muistomerkillä oli kunniavartio koko joulukuun ajan ( muistankohan oikein ). Seisoimme oman vuoromme työtoverini Raimon kanssa joulukuun illassa. Oli tyyni pikkupakkasen sää ja ympärillä katuvalojen valaisemat huurrettuneet puut. Se tunnin pituinen vartiovuoro oli helppo tehdä ja muistella kuinka viisikymmentävuotta aikaisemmin Oinassalmen taisteluasemissa olevilla vartiovuoron tekeminen oli kysymys elämästä ja kuolemasta ( Yrjö Jylhän sanoin ”kiväärin piippu ja silmää kaksi sua katsoo rävähtämättä”).
Tuo kunniavartio oli Ilomantsin reserviläis- ja kansalaisjärjestöjen toimesta toteutettu tapahtuma ei työtehtävä.
Kalevin muistelu Lieksasta on tärkeä. Ei se tietenkään ole sellaisenaan kopioitavissa eri paikkakunnille. On siinä kuitenkin jotain opiksi otettavaa.
Värtsilässä pitäjäyhdistys järjesti kirkkopihassa seppeleenlaskun. Mukana oli rajavartiosto – ja Saara Mämmi kaatuneitten omaisten edustajana ties monennenko kerran. Itse en tarveydellisistä syistä ja huonoista keliolosuhteista johtuen päässyt puhetta pitämään.
Kohta hiljennyn itsenäisyyspäivän perinteiseen ekumeeniseen TV-jumalanpalvelukseen, jota kylläkin – oireellisesesti – on jo ehditty väittää ”turhakkeeksi”. Ehkä ei kuitenkaan ole vielä ns. kansalaisaloite lähdössä liikkeelle?
Hyvää itsenäisyyspäivää Värtsilään! Onko lippu salossa vai laatikossa?
Hyvää itsepäisyyspäivää byroktatian valtakunnassa, jota kumma kyllä isänmaaksi nimitetään.
Linnassa juhlii tänään myös tammikuussa 102 vuotta täyttävä torpparin poika Hannes Hynönen.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1417794850068
Lissun kommentti 12:36
On aivan uskomatonta, että isäni kanssa
samana vuonna syntynyt, häntä jopa puoli vuotta
vanhempi veteraani, on niin vetreä, että hänet
nähdään linnan juhlissa!
Oma isäni – sotaveteraani hänkin – siirtyi
tuonpuoleisiin 1990, juuri kun itsenäisyyspäivä
vaihtui aamun sarastukseen.
… ei muuta kunniaa, kuin kuulla kummultansa
sun kuusiesi kuiskintaa…
Se päättyi juuri – se TV-jumalanpalvelus. Mitään sen veroista en ennen ole nähnyt enkä kokenut! Siinä oli kolme piispaa: Isoja kirkkoja edustivat piispat Sippu katolisesta ja Ambrosius ortodoksisesta ja pienempiä Irja Askola luterilaisesta (nainen!!!). Avustajina eri tehtävissä mm. romaaninainen, tummaihoinen poika ja kuorossa kymmeniä eri värisiä – poikia (niin, poikia!!!). Kielinä suomi ja ruotsi. – Kirkossa runsaasti väkeä ja kaikenikäisiä!
Kolehdin vuoksi rukous oli sijoitettu esirukoukseen, sen alkuun, eikä viety hiljakseen kuin häpeillen päätyseinän naulaan.
Mutta se saarna! Se oli sakramentaalinen saarna. Sakramentaalinen saarna tuo Kristuksen todellisesti läsnäolevaksi, niinkuin vesi kasteessa ja leipä ja viini ehtoollisessa.
Saarna ei ollut puoluepoliittinen, mutta antoi merkittäviä aineksia potitiikan tekemiseen ja poliitikoille. Teema ”palvelu” on ajankohtainen teema, ja siihen Herra itse sanoi sanottavansa piispan suulla, eikä tämän naiseus ollut esteenä.
Kun Irja Askola – siis tämä piispa – kehotti yhteiseen uskontunnustukseen, minä puhkesin itkuun. Toinen itku seurasi lopussa, kun kolme piispaa rinnakkain seisten lähetti (missio) kotimatkalle ja osan sitä ennen presidentinlinnaan.
Tärkeintä ei ole se mikä erottaa, vaan se mikä yhdistää. Sellainen on Kristuksen – eri organisaatiomuotoihin ja perinteisiin ja dogmeihin – verhoutunut – kirkko, johon saa kuulua tai olla kuulumatta. Sekin on kiitoksen aihe. Ei joka maassa ole niin.
Sakari Kuosmanen – Finlandia
https://www.youtube.com/watch?v=8AjE0YCviCo
”Savon lahja Suomelle”, sanotaan hänen laulutaidostaan.
Siunaa ja varjele meitä – virsi 584
https://www.youtube.com/watch?v=yA814qcjdqE&list=RDyA814qcjdqE#t=0
Itsenäisyyspäivän kunniaksi kirkoissa tänään veisattu isänmaallinen virsi.