Pipariksi meni

”Koti siivotaan leivotaan ja paistetaan” Näin kiteytti tokaluokkalainen siskoni jouluvalmistelut kansakoulun ainekirjoitusvihkoonsa. Eikä siinä tarvittu mitään välimerkkejäkään kun asia tuli selväksi kertaheitolla.

Äidin hommat on niin kiireiset

Tuolla tokaluokkalaisen kodinkunnostus-reseptillä olen tsempannut itseäni enemmän tai vähemmän onnistuneesti vuodesta toiseen. Eräs jouluaatto kuusikymmentäluvulla oli erittäin riskialtis: Konttausikäinen tytär kaatoi jo koristellun joulukuusen, kinkun kaveriksi tarkoitettu punaviinipullo putosi lattialle hajoten tuusannuuskaksi ja joulunviettoon saapunut anoppi loukkasi jalkansa. Ei kuitenkaan niistä lasinsirpaleista.

Anopeista puheenollen. Tämäkin oli jouluaatto, joskus seitsemänkymmentäluvulla. Olimme joulunvietossa lapsuuskodissani ja asettumassa juuri juhla-aterialle pitkän, hyasintein ja kynttilöin koristellun pirtinpöydän ääreen. Porstuasta kuului kopinaa, mutta sieltä ei suinkaan tullut joulupukki vaan uusi naapuri jonka nimeä emme edes tienneet. Joulusahtia nauttinut mies istuutui juttelemaan kaikessa rauhassa veljeni kanssa. Kun olivat aikansa rupatelleet säästä sun muusta, veljeni kysyi että oliko naapurilla ehkä jotain asiaakin kun näin jouluaattona…. Vieras rauhoitteli veljeäni sanomalla että ”Ei mittään hättee, vuan soittasitko ampulanssin. Anoppi tais suaha syvänkohtauksen!”

Kuva: Lissu Kaivolehdon albumista.

Piparileipurit joulukuussa 1979.

Reippahasti käypi askeleet

”Syvänkohtauksen” meinasi saada oma naapurinikin kahdeksankymmentäluvulla. Olin hänen kanssaan aamulenkillä ja kerroin kuinka pettynyt olin kun ovikello soi ilta kymmeneltä ja sieltä ojennettiin minulle valtaisaa kukkakaupan pukettia. Se oli kiissuutettu meille Karhulasta saakka joulutervehdykseksi. Päällyspaperista päättelin, että siellä on kukkakori, mutta siellä olikin jäähileinen, isokokoinen kala! Olin niin harmistunut että heitin ”turskan” takaovesta lumihankeen.

Tähän naapuri, että eihän nyt kukaan ole lähtenyt sieltä saakka turskaa tuomaan. Se on varmasti lohi! Hän halusi ehdottomasti nähdä kalan ja huokaili tohkeissaan kun ryhtyi lapio kourassa etsiskelemään että minne minä sen kalan oikein heitin. Naapuri oli varma että joku elukka on sen jo napannut parempiin suihin.

Vaan eipä ollut! Kala löytyi ja hetken kuluttua keittiöstämme kuului huudahdus: ”Punalihainen lohi!” Naapuri meni kotiinsa, mutta palasi pian takaisin filerointiveistään hioen. Suitsait hän käsitteli kalan ja maustoi sen graaviloheksi. Tottakai annoin hänelle toisen fileen löytöpalkkioksi. Sen jälkeen samainen naapuri muisti kysyä joka joulu että kuinka monta arvokalaa olet heitellyt lumihankeen?

Vaan on hauska sentään

Vuosituhannen vaihtuessa olin itsekin jo anoppi ja mummi. Olin kantanut useamman sorttista pötyä ja pöperöä perheemme joulupöytään. Tietenkin myös graavilohta. Kolmevuotias, piparia mutusteleva vesseli silmäili kattausta hartaana, tarttui sitten punaisen esiliinani nauhoihin ja esitti kirkkain silmin vielä yhden toiveen: Mummi, paista lättyjä!
*
PS Pussinpohjan Masan Joulupakinan (Värtsi 19.11.2014) innoittamana lähetän minäkin tämän jouluaiheisen tarinani joka sattui olemaan valmiina ”pussinpohjalla”.

Teksti: Tellervo

Kuva: Lissu Kaivolehdon albumista

6 comments for “Pipariksi meni

  1. Tuli piparin tuoksu, lukiessani Tellervon juttua. Kuvassa äitinsä kanssa piparia paistavavasta tytöstä on jo tullut kahden teini-ikäisen äiti. Äidistä viiden lapsen mummo.

  2. Mukava että ”piilokuva” sattui olemaan Mikolle tuttu juttu.
    Muistutan vielä, että nostalginen retro-kuva ei ole
    allekirjoittaneen kyökistä.

  3. Heti tunnistin kuvan, ennekuin edes luin jutun. En tiedä missä lie ajatukset olleet, kun kirjoitin edellisen kommentin.
    Kuvan äiti on neljän lapsen mummo, eikä viiden.

  4. Kiva tarina! Mitenkähän kävi vesselin toiveelle? Paistoiko mummi lättyjä?

  5. Anitalle vastaan, että aattona en paistanut.
    Sovittiin, että kun tulevat tapanina liukumäestä,
    niin lätyt ovat valmiina. Sellaisiahan me mummit
    (ja paapatkin) olemme.

  6. Olipa hersyvän hauska tarina! Kiitos Tellervo.

    Tuosta 3-vuotiaan vesselin toiveesta sain ajatuksen: Entäpä jos järjestettäisiinkin jouluaattona lettukestit?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *