Heräsin tiistaita vasten yöllä. Vilkaisin allakkaan, kenenkäs nimipäivää nyt vietettäisiin. – Tenho, Max, Jousia. Häh, mikä runsauden määrä yhden päivän himmelin alla! Ai, miten niin himmelin alla? Mistä se himmeli-sana putkahti mieleen? Miksi monen erilaisen nimen päivä olisi himmeli? Mikä on himmeli?
Kysymys alkoi polttaa mielessä, ja niin oli pakko nousta ylös, tallustella keittiöön, panna kahvia tulemaan ja alettava tutkia sanaa himmeli.
Tietysti tutkija törmäsi heti jouluun ja katossa riippuvaan himmeliin. Sellainen on yleensä oljesta taiteiltu, niin ettei se vie tajuntaa, jos siihen päänsä satuttaa. Niinpä jatkoin tutkimuksia, mikä piti ilman kahviakin hereillä.
Tutkijan tie ei suuntautunut kuitenkaan vain jouluun, Kristuksen syntymäpäivän ja sen idylliseen tunnelmaan – vaan – voi kauheaa!!! – politiikkaan.
Kun minulle politiikka ei ole koskaan ollut millään lailla neuroottinen asia, ei vältettävä, en ole koskaan ollut epäpoliittinen, niin annoin uteliaisuuden viedä mennessään.
Avautui kiinnostava ja moni-ilmeinen maailma. Tunsin, että nythän vasta olenkin oppimassa ihmisten keskinäistä elämää. Olen ymmärtänyt politiikan erittäin yksipuolisesti. Olen kulkenut kauas pintapuolisuuteen sanan alkuperäisestä tarkoituksesta, joka löytyy filosofi Aristoteleen kuuluisasta teoksesta ”Ta politika”, esityksestä antiikin kreikkalaisesta kaupunkitasavallasta, poliksesta.
On surkuhupaisaa tai oikeastaan traagista, että Aristoteleen ajan Kreikka painii nykyisessä surkeudessa. Toisaalta maa on kyllä yksi merkittävä merkki siitä, mihin politiikka voi johtaa sisäpolitiikan alalla, ulkopolitiikasta sitten puhumattakaan.
Mutta sitten tuosta alkuperäisestä Aristoteleen ”Ta politika” -teoksesta alkoi valtava mielenvyöry, joka jatkuu nyt aamun koittaessa ja kohta uutta kahvia keitettyäni pohtimaan, mitä kaikkia tavoitteita eteen ilmestyy, kun paneudun Värtsilä-poliksen nykyhetkeen ja varsinkin sen tulevaisuuteen Tohmajärvi-himmelin alla, joka puolestaan elää Suomi-himmelin alla, joka on luomassa uusia himmeleitä mm. soteuudistuksessa ja kuntarakenneuudistuksessa. Mitä aivoihin ajautuu, kun tarkastelen EU-himmeliä, joka käy valtataistelua Venäjän kanssa, jota 52% kansainvälisistä sijoittajista pitää suurimpana uhkana ja jonka – siis Venäjän – budjetti perustuu hintaan, mistä syystä suurin häviäjä on – Venäjä.
Tästä siis tutkimusmatkani nyt jatkuu. Käydäänpä keskustelua sekä Värtsissä että siellä kahvikuppien äärellä. Hyvää viikkoa 47! toivottaa Takoja.
”Hiljainen on kylätie…” Heräsin ennen klo 7.50 ja kuuntelin valtion yllä pitämästä yleisradiosta, toimittaja Kaisa Raittilan aamuhartauden. Ohjelman nimi oisi voinut olla myös yhteiskunnallis-poliittinen puhe, samalla kun se oli syvällinen kristillinen aamuhartaus.
Siis aivan sekaisin radiolähetyksessä kristillistä lähetystä ja yhteiskunnallista puhetta. Sulassa sovussa ja taidokkaasti toteutettuna. Kunpa me papitkin osaisimme!
Jos joku mahdollisesti puheen ja virrrenkin kuultuaan käveli netin äärelle ja naputteli ”eroakirkosta.fi”, niin ei hän kovin syvällisesti ajattele. Hän kyllä ei pääse eroon kunnan TASAVEROSTA eikä valtion PROGRESSIIVISESTA verosta, joilla – EHKÄ – tulevaisuudessa kustannetaan hautausmaat ja väestörekisteri, lisätään sosiaalisia menoja diakonian osuuden pienentyessä.
Koolle pääsyä ehtoollispöytään tuskin estetään, ja ilman teologisen tiedekunnan antamaa tieteellistä koulutustakin ryhtyy miehiä papintöitä tekemään. Jos ei miehiä, niin ainakin naisia! Siinä vaiheessa onkin jo paruusiankin aika lähellä. Mammonajumala kävelee pää painuksissa valtaistuimelta, isäntä muuttuu rengiksi, ellei ihan armonkerjäläiseksi.
”Kaunokirjoituksen opetus poistuu peruskouluista
syksyllä 2016”, uutisoi Savon Sanomat kuin myös
Iltalehti.
Meikäikäiset muistavat ajan kun mustekynä, -mustepullo
ja teränkuivausliina kuuluivat koululaisen perus-
varustukseen.
Hyvä vai huono uutinen, sitä en mene veikkaamaan.
Vaan kun olen ollut huolissani omista ”harakanvarpaistani”
joista en enää itsekään meinaa saada selvää, niin onpahan
ainakin yksi huoli vähemmän.
Kuinkahan käy käsialatutkimuksen vai onko tekstauskäsialassakin
tunnistettavia eroja? Onkohan oma nimi osattava kirjoittaa
kuitenkin kaunokirjoituksella? Kuka pystyy vuosikymmenten
kuluttua tulkitsemaan vanhoja, käsinkirjoitettuja asiakirjoja…
Ehkäpä siihenkin konstit keksitään.
Onhan se käsiala muuttunut aiemminkin. Esim. kun lukee vanhoja, käsinkirjoitettuja asiakirjoja, eivät ne oikein välttämättä ensisilmäyksellä aukene. Niinhän ne tulevat nuoret varmaan tulkitsevat meidänkin kirjoituksia, jos niistä yleensä saa selvää.
Eräs asiantuntija kertoi, että jokainen kynän nosto paperilta kirjainten välillä vie aikaa saman verran kuin kirjaimen paperille raapiminen. Toivottavasti tämä kirjoitustapa säilyy uudistuksessa. Toinen minua kiinnostava seikka: onko EU:n alueella samanlainen kirjoitustapa eri maissa?
Venäjällä – ainakin Neuvostoliiton aikana – koululaiset ja aikuiset (entiset koululaiset) kirjoittivat silmiinpistävän hyvällä käsialalla. Miten lienee nyt?
Tekstaamisen suosiminen varsinaisena kirjoitustapana ei ole toivottavaa hitautensa vuoksi.
Kyllä ne lapset tykkäsivät kaunokirjoituksesta.
Rupesi niin paljon korpeamaan oma äkkiväärä kirjoittaminen, että siirryin tekstaamaan ja olen kerinnyt muistiinpanot tehdä siinä kuin toisetkin. Oman ammattini koulutuksessa kirjoitettiin muistiin asioita pikavaudilla. Ei minun tarvinnut kysellä mitä asioita piti muistiin merkitä. Kyllä ne tekstaamalla ennätti paperille laittaa.
Se on tottumuskysymys kirjoittaako vai tekstaa.
Kauno kirjoitustaitoa tarvitaan, jos harrastaa,tai osaa sähkötystä. Tai aikoo suorittaa amatööri, tai varsinkin sotilasradiosähköttäjän tutkintoja. Ensimmäisenluokan nopeudesta mestariluokkiin tapahtuvalla nopeudella tuskin pärjää enää tekstaus taidoilla vaikka olisi minkälainen kirjoituksen mestari.
SILLÄ luokkakokeiden vastaanoton lukijan pitää myös pystyä lukemaan koe teksti.
Hei, Vuokko, mitäs Värtsilän kouluun kuuluu?
Tervehdys Värtsilän Kisan puolesta.
Kisan vuosikokous pidetään siis tulevana maanantaina, ja iloisissa merkeissä sillä kisan toiminta jatkunee. Joku muu kuin allekirjoittanut ottanee vetovastuun, näin olen Kinnusen Mirjalta kuullut ja pienten sääntömuutosten siivittämänä kokous pidetään siis normaalina vuosikokouksena, jossa käsitellään tilit ja tulevan hallituksen kokoonpano. Kisalla ei liene jatkossakaan varsinaista jäsenistöä, jäsenmaksuja ei kerättäne, vaan toiminta ylläpidetään olemassa olevin varoin, ja tulevilla tapahtumilla. Kinnusen Mirja on ansiokkaasti touhunnut kylään punttisalia, ja sellainen toteutunee uudenkylän koulun entiseen klapivarastoon, joka tähän käyttöön soveltuu mainiosti. Sinne on jo laitteet olemassa, entisiä kemien kuntosalin laitteita, ja jotain muutakin on jo olemassa. Eli eipä vielä puhalleta Kisan kynttilää sammuksiin, vaan koetellaan uusin mutta virkein voimin eteenpäin. Maanantaina siis klo 19.00 kylätalolle kokoustamaan kaikki asiasta kiinnostuneet. Mahdollisesta johtokunnan jäsenyydestä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä allekirjottaneeseen.
Mika
0400130666
Joskohan Värtsilän Kisan toimintaohjelmaan soveltuisi äskettäin näillä palstoilla esittelemäni
Värtsilän Kalastuskisa? Mahdollisesti yhdessä jonkun muun toimijan kanssa. Oikein toteutettuna siinä saattaisi olla rahanreiän asemesta ansaintamahdollisuus.
Joskus iloisella 50-luvulla muuten Kaustajärvelläkin Värtsilän Kisalla oli toimintaa. Muistelen että hautausmaan lähellä oli talkoovoimin tehty urheilukenttä, jossa sitten polvet verillä juostiin sataa metriä ja hypättiin pituutta.
Leo Härkönen
040 577 5727
Loistavaa! Kisa elää! Toiminnan muodot voivat muuttua. Punttisali on hyvä kokoontumisten paikka. Ja Leo Härkösen tarjoama idea kuin starttipistooli lähtöviivalla. Vaikka kädessä olisikin onkivapa.
Kalastuskisa pääsisi julkisuuteen kertaheitolla ja tempaisisi Kisan riveihin nuorta voimaa. Siitä hyötyvät muutkin yhdistykset, jos lähtevät Jänisjoen rannalla kalojen kanssa kisailemaan. Värtsin Takojat, MLL, seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön porukat, Riistamiehet ym. joukolla Kisan kanssa suurta tapahtumaa tekemään ensi kesänä. Vauvasta vaariin vapa käteen! Ja Eläkeliiton mummot ja ukit, teillä on kokemusta tuoda rannalle suussa sulavaa.
Kisa on aloitteentekijä ja toimijoiden kokoaja! Siitä se alkaa ja siten se toteutuu. Kysymys on lasten ja nuorten ja perheiden hyvästä!
Loistava uutinen Kisan toiminnan elpymisestä.Minäkin yritin juosta kovasti Kisan väreissä aikoinaan.Tiaisen Pentti vartiolta toimi valmentajana.
Tuo Leon tuoma onkikilpailu on oikein hyvä idea,toimii varmasti.Tulen kisoihin joukon kanssa,ellei minua diskata kun olen harjoitellut rantaongintaa Jänisjoella aikoinani niin paljon.:)
Kauno kirjoituksen opit tulivat kantapään kautta opittua. Me pojat kehittelimme omia pistooleja. Pistoolin runko tehtiin puusta ja pyörän venttiilin tappista teimme panospesän. Pyöränpinnan nippeli täytettiin tulitikunrikillä ja nippelin toiseenpäähän vasaralla naputimme haulikon lyijyhaulin. Iskuri oli puupalikka johon teroitettu pyöränpinni upoitettiin. Sisärenkaasta leikatut kuminauhat toimivat jousina iskurille nopean liikkeen antajina. Kilpailimme kenen lyijy upposi syvimmälle lautaan. Välitunnilla testasimme koulunmetsässä tuotteitamme. Opettaja sai vihiä poikien puuhista ja takavarikoi tuotteemme luokkaan mennessämme. Rangaistus oli kaksiviikkoa kirjoittaa välitunnit kaunokirjoituksella mustepullon musteella tätä tekstiä: Tussarit ja nallit pahat ovat pallit moni tottelematon näön menettänyt on. Hienoa kun opettaja toimi okeaan aikaan ja ymmärsi että pojat on poikia.
Kilpailun osanottajamäärä olisi varmaan Kalakisan järjestäjien pienin huolenaihe.
Pelkästään Värtsi-verkkolehteen aktiivisesti kirjoittavat muodostavat potentiaalin, jonka sähköpostiyhteyksien kautta voitaisiin välittää harkitusti muotoiltu uutiskirje kilpailusta monille mahdollisille osanottajille. Puhumattakaan heidän tuttavistaan ja ystävistään, jotka moninkertaistaisivat viestien määrän.
Ensisijainen kohderyhmä olisivat tietenkin kanta-värtsiläläisten jälkipolvet – myös niiden, joiden side esivenhempiensa kotiseutuun on jäänyt satunnaiseksi.
Sosiaalinen media on arvaamaton voima. Kiinnostava asia saa ihmiset liikkumaan, käyttämään kallista aikaansa uudella tavalla ja irrottamaan siinä samalla kukkaronnyörejäänkin.
Siitä vain kokoamaan toimijoita yhteen ja laatimaan suunnitelmaa. Jotta kisa toteutuisi jo kesällä 2015, jo alkuvuodesta pitäisi saada viestiä maailmalle.
Leo Härkönen
040 577 5727
Kaunokirjoituksella kirjoitimme kirjeet, jotka postiin laitettiin tyttöystävälle, saukulaiselle tai kaverille. Ystävälle kun kirjoiteltiin tunne oli kuin kaveri olisi ollut tilaanteessa läsnä. On kiva lukea nuoruusaikaisia vanhoja kirjeitä. Kirjoittajalla varmaan on ollut ajatus mukana kokoajan kynänsä paperinpintaa viiltäessä koska teksti on kuin taideteos. Kaunokirjoitus palaa mieleen lapsea opittu, kun kynän käteen ottaa alkaa kirjoittaa kaunokirjoituksella.
Leksan ideoima kalakisa on oikeastaan vanhan perinteen palauttamista jalostetussa muodossa takaisin Jänisjoelle. Joskus 40-luvulla me poikaviikarit parveilimme Haponojan suulla. Silloin ei ollut paikassa vielä patoa.
Onkivapoja oli ristiin rastiin ja äänen pälätystä. Rannalle nousi patseja. Se oli poikien puuhaa, kun miehet taas laskivat isoja rysiä kevättulvan aikaan.
Kissat olivat meidän parhaita kavereitamme. Niillä oli kyltymätön ruokahalu. Mutta patsit kelpasivat kaksijalkaisillekin, paremman puutteessa. Ei niitä lahnoja sentään joka pöytään riittänyt, paitsi keväisin. Silloin parhaina aamuina isä ja Piiroisen veljekset ajoivat lahnakuormia myyntiinkin asti.
Kalamiesten kateudestakin voisin kertoa, vaan enpä pilaa Leksan hienoa ideaa sellaisilla. Nythän me suunnittelemme Värtsilään hyväntuulista festivaalia.
Jatkan vielä itsekehulta haisevalla muistolla, anteeksi! Tänä syksynä tulee 70 vuotta siitä, kun Värtsilän Kisan poika juoksi Joensuussa 1000 metriä aikaan 2.37.9. Se oli sinä vuonna maamme toiseksi paras aika alle 17-vuotiaiden sarjassa. Kisalla on myös perinteitä, vaikka niitä voi jatkaa muutenkin kuin juoksuradalla, ja onhan kenttäkin kirkon kohdalta palautettu takaisin pelloksi.
No, niin, ei 70 vaan 60 vuotta!
Tuosta Lintusen kirjoituksesta juolahti mieleen yksi kalajuttu.
Siinä pari pikkupoikaa oli ranta-ongella jossain simpeleen rannalla,
soutelipa silloin siihen Pastori Ruustinna kanssa,no pastori kysäisi
pojilta ”Tulleeko kaloja”?” tulleehan niitä muutamia” ”tulleeko isoja”?
”no semmosia kikkelin kokosia” Pastori souteli eteenpäin.kuului Ruustinnan ääni”aika vonkaleita aika Vonkaleita”.
Tuota kaunokirjoituksen opetuksen tärkeyttä lienee syytä ihan oikeasti pohtia. Mihin ylipäätään tarvitsee enää kirjoittaa käsin ja kirjoituskirjaimin. Tulee mieleen allekirjoitukset johonkin tärkeään paperiin kuten vekseliin tai testamenttiin, eipä juuri muuta. Koulun kaunokirjoituskokeen saattaisi läpäistä hyväksyttävästi kun osaa kirjoittaa oman nimensä tunnistettavasti.
Ennen käsinkirjoitusta tarvittiin nyt ei. Meidän kouluaikaan piti osata kirjoittaa mm hakemuksia ja muita tärkeitä asiakirjoja.
”HAKEMUS
Liittäen oheen vaaditut asiakirjat, pyydän kunnioittaen tulla huomioonotetuksi valittaessa henkilöä koulun siivoojan toimeen… ”
Kuinkahan kävisi jos nyt tarjoaisi käsin kirjoitettua hakemusta johonkin. Kannatan kyllä käsin kirjoituksenkin opetetusta, mutta jos oppitunteja karsitaan niin vähemmän tärkeät ja turhat ensin. Kuten ruotsinkielen pakollisuus.
Kirjoittelin muutaman kymmentä kirjettä eilen. Se sujui sujuvasti tietoneella – mitä nyt joskus näppi osui väärään kohtaan tai vahva kone ei ajoissa tuonut tuudulle tahtomaani kirjainta. Korjausvaiheessa virheet sain korjattua.
Tulostus onnistui. Myöskin kuoriin laittaminen ja pujottaminen. Postimerkin kiinnittäminen kuoreen, sen sulkeminen lähettämättä niiden mukana bakteereja vastaanottajalle.
Mutta sitten piti kirjoittaa kuoreen vastaanottajan nimi ja osoite ja varmuuden vuoksi myös lähettäjän nimi ja osoite (jos kirje lähtisi seikkailemaan omille teilleen tai vastaanottaja haluaisi sen palauttaa avaamatta). Käsiala oli vapinaa täynnä.
Päätin kiivetä ullakolle ja ottaa takaisin käyttöön kirjoituskoneeni. Silllä voin kirjoittaa kuoriin mitä tarvitsen. – Seuraava vaihe on omaishoitaja tai lapsenlapsi.
Tai Luoja: ”Luovuta jo!”
Minulla on tässä edessäni pyötäkirja Huhtikuun 30pv vuodelta 1888
kun Joensuuhun perustettiin Käsityö-ja Tehdasyhdistys.
Kun perustavan kokouksen pöytäkirja ja yhdistyksen säännöt on
kirjoitettu. Miten on ollut kirjoittajalla kaunis käsiala on kuin
se olis koneella kirjoitettu, kuitengin sen tekstistä näkee että
mustekynällä se on tehty.
Omalta osaltani kaunokirjoitus taito on melko tarkaan hävinnyt,
sensijaan tikkukirjaimilla olen joutunut melkopaljon kirjoittamaan. Mm: osoitelaput paketteihin ja rahtikirjoihin toisaalta ne olivat
mieluisia tehtäviä, sillä määrätyn ajan kuluttua sieltä putkahti
tulla pankitilille pieni korvaus tuotteista joita niihin oli pakattu.
Oman nimeni kuitengin raaputan vielä allekirjoituksiin
kaunokirjoituksella.
TV:n paikallisuutisissa näytettiin juuri välähdys
Niiralan joulutapahtumasta. Sen nähnee uudestaan
seitsemältä.
Kirjoitan seuraavaa – jatkoksi kommenttiini 20.11.2014 klo 10:20:
Luin juuri sähköpostiani. Se herätti kiihkeän kiinnostukseni, kun pohdiskelen, mistä saisin rahaa 7 441 euroa. Kas, nythän sitä tarjotaan oikein roppa kaupalla. Sähköpostissani nimittäin lukee:
Vaimo kehoitti poistamaan viestin. Mutta minä haluan tietää, kuka, mikä ja millä vastuulla on minulle viestin lähettänyt. Onko totta, mitä siinä luvataan? Mistä on kysymys? Kiinnostaako tämä poliisia tai sosiaaliviranomaista? Onko iällä, kansalaisen kunnolla, kyvyllä riittävään harkintaan mitään keskinäistä yhteyttä?
Olen vielä siinä kunnossa, etten anna pankkikortin tunnuslukua tiellä vastaan tulijalle, jos tämä lupaa siirtää minulle seuraana päivänä 1 000 euroa pakintona siitä, että olen niin nätti ja hyvävoimainen. Mutta netin äärellä tulee kyllä vaikeasti käsitettäviä tilanteita. En kuitenkaan vielä haluaisi joutua holhouksen alle.
Voisiko nyt joku auttaa minua – ihan vain tiedon tasolla? Vai pitäisikö kirjoittaa Paaterolle? Vai Päiville?
Voithan Erkki kokeilla miten käy..
Jotkut ovat keksineet, että höynäytettäviä hölmöjä riittää maailman sivu.
Yhden pikku vinkin voisin antaa. Usko vaimoa. Äläkä klikkaile mitään viesti linkkejä äläkä vastaa viestiin.
Sitten viestistä voisi ottaa pienen pätkän ja kirjoittaa sen Googlen hakuun sellaisenaan. Varmasti sieltä lukuisa joukko, joita yritetään höynäyttää samalla viestillä.
Sama koskee outoja puheluita tai tekstiviestejä. Monia muitakin on meidän laillamme yritetty saada johonkin satimeen. Erkki, et ole ainut. Ja vielä kerran; Usko vaimoa
Jos terroristi tulee tiellä vastaan, ja vaimo neuvoo: ”Juokse karkuun”, pitääkö reservin vänrikin totella vaimoa?
Muinoin sanottiin naista ”hellapoliisiksi”,pakkohan
se Erkki ”poliisia” on uskominen ja juosta karkuun.
Tällä viikolla on juttua riittänyt. Vielä mahtunee myös tämä aiheeltaan vanha jaaritus:
Messun lopussa pappi sanoo: ”Menkää…” Hän tarkoittaa sitä, mistä apostoli kirjoittaa: ”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room.12:1-2).
Järjellisellä tavalla = järkevästi = järjellinen jumalanpalvelus.
Värtsilän kirkossa on viime vuosien aikana yhä harvemmin kuultu papin kehotusta: menkää. Valitettavasti sitä myös kuvittavat kirkon ulkoseinät. Ne julistavat: menkää muualle.
Mutta ne seinät voivat julistaa myös järjelle: Menkää ja pankaa urakoitsija työntekijöineen töihin. Nyt pitäisi yhteiskunnassa saada aikaan työpaikkoja. Jolla on korvat – tai ainakin silmät – auki, kuulkaa ja nähkää!!!
Pankaa – järjen avulla – seurakunnan vuoden 2015 talousarvio kuntoon! Tämä ei ole uskon vaan järjen ja tahdon asia. Ja samalla seurakuntamme osallistumistumaan työllisyystalkoisiin. Samalla voivat papit lähteä TARJOAMAAN tilaisuuksia Värtsilän kirkkoon, seurakuntakoti huomioon ottaen, eikä mukautua maailmanmenon mukana keskittämisen ideologiaan. Ei pidä ohjeistaa myöskään Värtsilässä jaloillaan äänestäneiden mielen mukaan, vaan ottaa oppia apostoleista. Pappisvihkimyksessäkin kätten päälle panemisella liitetään aina joku apostoliseen suggestioon eli seuraamiseen.
Tämä on profeetallinen kirjoitus, ei mikään hartauspuhe! Edessäni on sähköpostitse saatu kirkkoneuvoston Värtsilän kirkkoa koskeva päätösesitys. Siinä on viite talousarvioon 2015, mitä en ole saanut enkä nähnyt. Ei olisi ollut mahdollistakaan saada. Mutta olen VARMA, että kyseistä talousarviota voi muuttaa kirkkovaltuuston kokouksessa ti 25.11.2014 klo 18. Sellaistahan on tarpeen vaatiessa tapahtunut, koska kirkkovaltuusto ei ole KUMILEIMASIN, vaan järkevien seurakuntalaisten yleisillä ja suhteellisilla vaaleilla valittu LUOTTAMUSELIN.
Mielipiteeni on varmistunut tutustuessani asiantuntijan laatimaan Värtsilän kirkon ”mahdollisen ulkomaalauksen ja remontin kustannusarvioon”, jonka olin pyytänyt ja saanut seurakunnan talouspäälliköltä. Olen saanut sen käyttööni avustusta keräävän Värtsilän Kotiseutyhdistyksen puheenjohtajana. TÄSSÄ asemassa olen luvannut, että yhdistyksen avustus on vähintään 15 000 euroa. Annan kirkkovaltuuston puheenjohtajalle kirjelappusen, jossa allekirjoituksellani (kaksi todistajaa) lupaan maksaa papinsäkistäni mahdollisen puuttuvan osan, jos seurakunta sitoutuu maalaamaan Värtsilän kirkon 6.8.2015 mennessä. Haluan, että kirkkomme on 65-vuotisjuhlakunnossa. Siihen minua velvoittaa rakentapappi Lauri Emerik Uski ja niin monet lahjatilille 20 euroa maksaneet, monet muualla kuin Tohmajärvellä kukkaronsa avanneet.Ja joulurauhaa tapulikortilla toivottavat. Seurakunnan tarvitsee kirjoittaa vuoden 2015 talousarvioon 7.441 euroa.
Sen sijaan, että talouspäällikkö työllistyisi kirkkoneuvoston esityksen mukaisesti laatimaan Värtsilän kirkkoa koskevaa avustusanomusta kirkkohallitukselle, hän voisi keskittyä Kemien seurakuntatalon urkujen remonttiin tarvittavan avustusanomuksen laatimiseen – ja seurakunnan omistaman rivitalokaksion myymiseen. Menetelmäksi suosittelen: ostotarjous euroissa, mutta voi myös esittää oman tarjouksen.
On syytä korostaa kaiken varalta, että seurakuntien yläpuolella on hiippakunta tuomiokapituleineen, ja piispa on kaitsija. Hän voi puuttua seurakunnan toimintaan ja siksi myös siihen, miten sitä taloudellisesti toteutetaan esimerkiksi kiinteistöjen/kirkkojen osalta. Tätä piispa voi harjoittaa myös ns. piispantarkastusten välillä.
Säännöissä on pelinvaraa! Ja onhan mediapelikin yksi mahdollisuus!!! Ja netti, mutta en sen erästä kirkkoa koskevaa osoitetta paljasta. Jääköön siitä puhuminen papeille seurapuheiden aiheeksi.
Lopuksi niille, joita ärsytän. Siitä huolimatta jatkan sananvapauden Suomessa ja Tohmajärven seurakunnassa, jonka jäsenyydestä voi vapautua vain siirtymällä toiseen kuntaan. Kaksi muutakin avaihtoehtoa on, mutta ne eivät tunnu hyviltä, eivät sovi minulle: eroaminen kokonaan ev.lut.kirkosta ja liittyminen esim. ortodoksiseen kirkkoon ja sen eukharistiseen elämään. Tai hikinen pako Kristuksen kirkosta, mikä tuntuu mahdottomalta ajatuksenakin. Järkenikin sen sanoo.
Pakko ja pakko. Mutta pakko on saada rahaa myös Värtsilän kirkkoa varten. Tälle pakkomielteelle en mahda mitään. Yhdeksänsadantuhannen euron palkinto pani harmaahapsen pään pöyrälle. En pääse sitä karkuun, en päivällä enkä varsinkaan yöllä. Kaikki lupaukset rahan saamiseksi tuohon tarkoitukseen kiinnostavat, myöskin vastaus Wärtsilä Oyj Abp:ltä, joka on antanut 2 000 euroa, vaan ei ole vastannut korotuspyyntöön. Lottokaan ei ole suosinut, ei tiettävästi senkään pastorin lottoporukkaa, joka sitä kautta on apua pyytämässä.
Jäljellä, loppusuoralla, on Kiteen Seudun Osuuspankki ja sen armollinen suostumus myöntää minulle lainaa. Luulen, että sillä sektorilla on mahdollisuuksia, jos kolmas sektori hyvistä ja innostuneista toimenpiteistä huolimatta ei pysty toteuttamaan puheenjohtajan lupausta. JA niin, tietysti on myös MUMMOSEKTORI. Sen porukalla – mummoilla ja ukeilla – on kyllä muutenkin puuhaa ja kysyntää. Päiväkerholaisetkin tarvitsevat mummon syliä.
Olen antanut väärää tietoa yhdensadantuhannen palkinnosta. Se on dollareita! Euroissa se tarkoittaa summaa 725 806 euroa. Olisihan sekin aikamoinen setelikasa. Kyllä siitä riittäisi pohjalliseen papinsäkkiin. Sillä saisi Värtsilän kirkkoon seinämaalien lisäksi myös maalämmön.
Katsotaan, mitä Jumalan aurinko idästä länteen valoa siirtäessään tuo.
Miten on Erkki josko kokeilisit tuota vanhojen uskovaisten sanontaa. ”Jos rahat Värtsilän kirkon korjausta varten ovat Jumalan tahto niin ne rahat järjestyvät.” Jeesus neuvoi Marttaa ”Martta, Martta sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen —.
Kiitos, Kalevi! Värtsilän kirkko on Jumalan tahto. Kristus asetti ehtoollisen ja uskovat rakensivat alttaripöydän.
Heräsin tiistaita vasten yöllä. Vilkaisin allakkaan, kenenkäs nimipäivää nyt vietettäisiin. – Tenho, Max, Jousia. Häh, mikä runsauden määrä yhden päivän himmelin alla! Ai, miten niin himmelin alla? Mistä se himmeli-sana putkahti mieleen? Miksi monen erilaisen nimen päivä olisi himmeli? Mikä on himmeli?
Kysymys alkoi polttaa mielessä, ja niin oli pakko nousta ylös, tallustella keittiöön, panna kahvia tulemaan ja alettava tutkia sanaa himmeli.
Tietysti tutkija törmäsi heti jouluun ja katossa riippuvaan himmeliin. Sellainen on yleensä oljesta taiteiltu, niin ettei se vie tajuntaa, jos siihen päänsä satuttaa. Niinpä jatkoin tutkimuksia, mikä piti ilman kahviakin hereillä.
Tutkijan tie ei suuntautunut kuitenkaan vain jouluun, Kristuksen syntymäpäivän ja sen idylliseen tunnelmaan – vaan – voi kauheaa!!! – politiikkaan.
Kun minulle politiikka ei ole koskaan ollut millään lailla neuroottinen asia, ei vältettävä, en ole koskaan ollut epäpoliittinen, niin annoin uteliaisuuden viedä mennessään.
Avautui kiinnostava ja moni-ilmeinen maailma. Tunsin, että nythän vasta olenkin oppimassa ihmisten keskinäistä elämää. Olen ymmärtänyt politiikan erittäin yksipuolisesti. Olen kulkenut kauas pintapuolisuuteen sanan alkuperäisestä tarkoituksesta, joka löytyy filosofi Aristoteleen kuuluisasta teoksesta ”Ta politika”, esityksestä antiikin kreikkalaisesta kaupunkitasavallasta, poliksesta.
On surkuhupaisaa tai oikeastaan traagista, että Aristoteleen ajan Kreikka painii nykyisessä surkeudessa. Toisaalta maa on kyllä yksi merkittävä merkki siitä, mihin politiikka voi johtaa sisäpolitiikan alalla, ulkopolitiikasta sitten puhumattakaan.
Mutta sitten tuosta alkuperäisestä Aristoteleen ”Ta politika” -teoksesta alkoi valtava mielenvyöry, joka jatkuu nyt aamun koittaessa ja kohta uutta kahvia keitettyäni pohtimaan, mitä kaikkia tavoitteita eteen ilmestyy, kun paneudun Värtsilä-poliksen nykyhetkeen ja varsinkin sen tulevaisuuteen Tohmajärvi-himmelin alla, joka puolestaan elää Suomi-himmelin alla, joka on luomassa uusia himmeleitä mm. soteuudistuksessa ja kuntarakenneuudistuksessa. Mitä aivoihin ajautuu, kun tarkastelen EU-himmeliä, joka käy valtataistelua Venäjän kanssa, jota 52% kansainvälisistä sijoittajista pitää suurimpana uhkana ja jonka – siis Venäjän – budjetti perustuu hintaan, mistä syystä suurin häviäjä on – Venäjä.
Tästä siis tutkimusmatkani nyt jatkuu. Käydäänpä keskustelua sekä Värtsissä että siellä kahvikuppien äärellä. Hyvää viikkoa 47! toivottaa Takoja.
”Hiljainen on kylätie…” Heräsin ennen klo 7.50 ja kuuntelin valtion yllä pitämästä yleisradiosta, toimittaja Kaisa Raittilan aamuhartauden. Ohjelman nimi oisi voinut olla myös yhteiskunnallis-poliittinen puhe, samalla kun se oli syvällinen kristillinen aamuhartaus.
Siis aivan sekaisin radiolähetyksessä kristillistä lähetystä ja yhteiskunnallista puhetta. Sulassa sovussa ja taidokkaasti toteutettuna. Kunpa me papitkin osaisimme!
Jos joku mahdollisesti puheen ja virrrenkin kuultuaan käveli netin äärelle ja naputteli ”eroakirkosta.fi”, niin ei hän kovin syvällisesti ajattele. Hän kyllä ei pääse eroon kunnan TASAVEROSTA eikä valtion PROGRESSIIVISESTA verosta, joilla – EHKÄ – tulevaisuudessa kustannetaan hautausmaat ja väestörekisteri, lisätään sosiaalisia menoja diakonian osuuden pienentyessä.
Koolle pääsyä ehtoollispöytään tuskin estetään, ja ilman teologisen tiedekunnan antamaa tieteellistä koulutustakin ryhtyy miehiä papintöitä tekemään. Jos ei miehiä, niin ainakin naisia! Siinä vaiheessa onkin jo paruusiankin aika lähellä. Mammonajumala kävelee pää painuksissa valtaistuimelta, isäntä muuttuu rengiksi, ellei ihan armonkerjäläiseksi.
”Kaunokirjoituksen opetus poistuu peruskouluista
syksyllä 2016”, uutisoi Savon Sanomat kuin myös
Iltalehti.
Meikäikäiset muistavat ajan kun mustekynä, -mustepullo
ja teränkuivausliina kuuluivat koululaisen perus-
varustukseen.
Hyvä vai huono uutinen, sitä en mene veikkaamaan.
Vaan kun olen ollut huolissani omista ”harakanvarpaistani”
joista en enää itsekään meinaa saada selvää, niin onpahan
ainakin yksi huoli vähemmän.
Kuinkahan käy käsialatutkimuksen vai onko tekstauskäsialassakin
tunnistettavia eroja? Onkohan oma nimi osattava kirjoittaa
kuitenkin kaunokirjoituksella? Kuka pystyy vuosikymmenten
kuluttua tulkitsemaan vanhoja, käsinkirjoitettuja asiakirjoja…
Ehkäpä siihenkin konstit keksitään.
Onhan se käsiala muuttunut aiemminkin. Esim. kun lukee vanhoja, käsinkirjoitettuja asiakirjoja, eivät ne oikein välttämättä ensisilmäyksellä aukene. Niinhän ne tulevat nuoret varmaan tulkitsevat meidänkin kirjoituksia, jos niistä yleensä saa selvää.
Eräs asiantuntija kertoi, että jokainen kynän nosto paperilta kirjainten välillä vie aikaa saman verran kuin kirjaimen paperille raapiminen. Toivottavasti tämä kirjoitustapa säilyy uudistuksessa. Toinen minua kiinnostava seikka: onko EU:n alueella samanlainen kirjoitustapa eri maissa?
Venäjällä – ainakin Neuvostoliiton aikana – koululaiset ja aikuiset (entiset koululaiset) kirjoittivat silmiinpistävän hyvällä käsialalla. Miten lienee nyt?
Tekstaamisen suosiminen varsinaisena kirjoitustapana ei ole toivottavaa hitautensa vuoksi.
Kyllä ne lapset tykkäsivät kaunokirjoituksesta.
Rupesi niin paljon korpeamaan oma äkkiväärä kirjoittaminen, että siirryin tekstaamaan ja olen kerinnyt muistiinpanot tehdä siinä kuin toisetkin. Oman ammattini koulutuksessa kirjoitettiin muistiin asioita pikavaudilla. Ei minun tarvinnut kysellä mitä asioita piti muistiin merkitä. Kyllä ne tekstaamalla ennätti paperille laittaa.
Se on tottumuskysymys kirjoittaako vai tekstaa.
Kauno kirjoitustaitoa tarvitaan, jos harrastaa,tai osaa sähkötystä. Tai aikoo suorittaa amatööri, tai varsinkin sotilasradiosähköttäjän tutkintoja. Ensimmäisenluokan nopeudesta mestariluokkiin tapahtuvalla nopeudella tuskin pärjää enää tekstaus taidoilla vaikka olisi minkälainen kirjoituksen mestari.
SILLÄ luokkakokeiden vastaanoton lukijan pitää myös pystyä lukemaan koe teksti.
Hei, Vuokko, mitäs Värtsilän kouluun kuuluu?
Tervehdys Värtsilän Kisan puolesta.
Kisan vuosikokous pidetään siis tulevana maanantaina, ja iloisissa merkeissä sillä kisan toiminta jatkunee. Joku muu kuin allekirjoittanut ottanee vetovastuun, näin olen Kinnusen Mirjalta kuullut ja pienten sääntömuutosten siivittämänä kokous pidetään siis normaalina vuosikokouksena, jossa käsitellään tilit ja tulevan hallituksen kokoonpano. Kisalla ei liene jatkossakaan varsinaista jäsenistöä, jäsenmaksuja ei kerättäne, vaan toiminta ylläpidetään olemassa olevin varoin, ja tulevilla tapahtumilla. Kinnusen Mirja on ansiokkaasti touhunnut kylään punttisalia, ja sellainen toteutunee uudenkylän koulun entiseen klapivarastoon, joka tähän käyttöön soveltuu mainiosti. Sinne on jo laitteet olemassa, entisiä kemien kuntosalin laitteita, ja jotain muutakin on jo olemassa. Eli eipä vielä puhalleta Kisan kynttilää sammuksiin, vaan koetellaan uusin mutta virkein voimin eteenpäin. Maanantaina siis klo 19.00 kylätalolle kokoustamaan kaikki asiasta kiinnostuneet. Mahdollisesta johtokunnan jäsenyydestä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä allekirjottaneeseen.
Mika
0400130666
Joskohan Värtsilän Kisan toimintaohjelmaan soveltuisi äskettäin näillä palstoilla esittelemäni
Värtsilän Kalastuskisa? Mahdollisesti yhdessä jonkun muun toimijan kanssa. Oikein toteutettuna siinä saattaisi olla rahanreiän asemesta ansaintamahdollisuus.
Joskus iloisella 50-luvulla muuten Kaustajärvelläkin Värtsilän Kisalla oli toimintaa. Muistelen että hautausmaan lähellä oli talkoovoimin tehty urheilukenttä, jossa sitten polvet verillä juostiin sataa metriä ja hypättiin pituutta.
Leo Härkönen
040 577 5727
Loistavaa! Kisa elää! Toiminnan muodot voivat muuttua. Punttisali on hyvä kokoontumisten paikka. Ja Leo Härkösen tarjoama idea kuin starttipistooli lähtöviivalla. Vaikka kädessä olisikin onkivapa.
Kalastuskisa pääsisi julkisuuteen kertaheitolla ja tempaisisi Kisan riveihin nuorta voimaa. Siitä hyötyvät muutkin yhdistykset, jos lähtevät Jänisjoen rannalla kalojen kanssa kisailemaan. Värtsin Takojat, MLL, seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön porukat, Riistamiehet ym. joukolla Kisan kanssa suurta tapahtumaa tekemään ensi kesänä. Vauvasta vaariin vapa käteen! Ja Eläkeliiton mummot ja ukit, teillä on kokemusta tuoda rannalle suussa sulavaa.
Kisa on aloitteentekijä ja toimijoiden kokoaja! Siitä se alkaa ja siten se toteutuu. Kysymys on lasten ja nuorten ja perheiden hyvästä!
Loistava uutinen Kisan toiminnan elpymisestä.Minäkin yritin juosta kovasti Kisan väreissä aikoinaan.Tiaisen Pentti vartiolta toimi valmentajana.
Tuo Leon tuoma onkikilpailu on oikein hyvä idea,toimii varmasti.Tulen kisoihin joukon kanssa,ellei minua diskata kun olen harjoitellut rantaongintaa Jänisjoella aikoinani niin paljon.:)
Kauno kirjoituksen opit tulivat kantapään kautta opittua. Me pojat kehittelimme omia pistooleja. Pistoolin runko tehtiin puusta ja pyörän venttiilin tappista teimme panospesän. Pyöränpinnan nippeli täytettiin tulitikunrikillä ja nippelin toiseenpäähän vasaralla naputimme haulikon lyijyhaulin. Iskuri oli puupalikka johon teroitettu pyöränpinni upoitettiin. Sisärenkaasta leikatut kuminauhat toimivat jousina iskurille nopean liikkeen antajina. Kilpailimme kenen lyijy upposi syvimmälle lautaan. Välitunnilla testasimme koulunmetsässä tuotteitamme. Opettaja sai vihiä poikien puuhista ja takavarikoi tuotteemme luokkaan mennessämme. Rangaistus oli kaksiviikkoa kirjoittaa välitunnit kaunokirjoituksella mustepullon musteella tätä tekstiä: Tussarit ja nallit pahat ovat pallit moni tottelematon näön menettänyt on. Hienoa kun opettaja toimi okeaan aikaan ja ymmärsi että pojat on poikia.
Kilpailun osanottajamäärä olisi varmaan Kalakisan järjestäjien pienin huolenaihe.
Pelkästään Värtsi-verkkolehteen aktiivisesti kirjoittavat muodostavat potentiaalin, jonka sähköpostiyhteyksien kautta voitaisiin välittää harkitusti muotoiltu uutiskirje kilpailusta monille mahdollisille osanottajille. Puhumattakaan heidän tuttavistaan ja ystävistään, jotka moninkertaistaisivat viestien määrän.
Ensisijainen kohderyhmä olisivat tietenkin kanta-värtsiläläisten jälkipolvet – myös niiden, joiden side esivenhempiensa kotiseutuun on jäänyt satunnaiseksi.
Sosiaalinen media on arvaamaton voima. Kiinnostava asia saa ihmiset liikkumaan, käyttämään kallista aikaansa uudella tavalla ja irrottamaan siinä samalla kukkaronnyörejäänkin.
Siitä vain kokoamaan toimijoita yhteen ja laatimaan suunnitelmaa. Jotta kisa toteutuisi jo kesällä 2015, jo alkuvuodesta pitäisi saada viestiä maailmalle.
Leo Härkönen
040 577 5727
Kaunokirjoituksella kirjoitimme kirjeet, jotka postiin laitettiin tyttöystävälle, saukulaiselle tai kaverille. Ystävälle kun kirjoiteltiin tunne oli kuin kaveri olisi ollut tilaanteessa läsnä. On kiva lukea nuoruusaikaisia vanhoja kirjeitä. Kirjoittajalla varmaan on ollut ajatus mukana kokoajan kynänsä paperinpintaa viiltäessä koska teksti on kuin taideteos. Kaunokirjoitus palaa mieleen lapsea opittu, kun kynän käteen ottaa alkaa kirjoittaa kaunokirjoituksella.
Leksan ideoima kalakisa on oikeastaan vanhan perinteen palauttamista jalostetussa muodossa takaisin Jänisjoelle. Joskus 40-luvulla me poikaviikarit parveilimme Haponojan suulla. Silloin ei ollut paikassa vielä patoa.
Onkivapoja oli ristiin rastiin ja äänen pälätystä. Rannalle nousi patseja. Se oli poikien puuhaa, kun miehet taas laskivat isoja rysiä kevättulvan aikaan.
Kissat olivat meidän parhaita kavereitamme. Niillä oli kyltymätön ruokahalu. Mutta patsit kelpasivat kaksijalkaisillekin, paremman puutteessa. Ei niitä lahnoja sentään joka pöytään riittänyt, paitsi keväisin. Silloin parhaina aamuina isä ja Piiroisen veljekset ajoivat lahnakuormia myyntiinkin asti.
Kalamiesten kateudestakin voisin kertoa, vaan enpä pilaa Leksan hienoa ideaa sellaisilla. Nythän me suunnittelemme Värtsilään hyväntuulista festivaalia.
Jatkan vielä itsekehulta haisevalla muistolla, anteeksi! Tänä syksynä tulee 70 vuotta siitä, kun Värtsilän Kisan poika juoksi Joensuussa 1000 metriä aikaan 2.37.9. Se oli sinä vuonna maamme toiseksi paras aika alle 17-vuotiaiden sarjassa. Kisalla on myös perinteitä, vaikka niitä voi jatkaa muutenkin kuin juoksuradalla, ja onhan kenttäkin kirkon kohdalta palautettu takaisin pelloksi.
No, niin, ei 70 vaan 60 vuotta!
Tuosta Lintusen kirjoituksesta juolahti mieleen yksi kalajuttu.
Siinä pari pikkupoikaa oli ranta-ongella jossain simpeleen rannalla,
soutelipa silloin siihen Pastori Ruustinna kanssa,no pastori kysäisi
pojilta ”Tulleeko kaloja”?” tulleehan niitä muutamia” ”tulleeko isoja”?
”no semmosia kikkelin kokosia” Pastori souteli eteenpäin.kuului Ruustinnan ääni”aika vonkaleita aika Vonkaleita”.
Tuota kaunokirjoituksen opetuksen tärkeyttä lienee syytä ihan oikeasti pohtia. Mihin ylipäätään tarvitsee enää kirjoittaa käsin ja kirjoituskirjaimin. Tulee mieleen allekirjoitukset johonkin tärkeään paperiin kuten vekseliin tai testamenttiin, eipä juuri muuta. Koulun kaunokirjoituskokeen saattaisi läpäistä hyväksyttävästi kun osaa kirjoittaa oman nimensä tunnistettavasti.
Ennen käsinkirjoitusta tarvittiin nyt ei. Meidän kouluaikaan piti osata kirjoittaa mm hakemuksia ja muita tärkeitä asiakirjoja.
”HAKEMUS
Liittäen oheen vaaditut asiakirjat, pyydän kunnioittaen tulla huomioonotetuksi valittaessa henkilöä koulun siivoojan toimeen… ”
Kuinkahan kävisi jos nyt tarjoaisi käsin kirjoitettua hakemusta johonkin. Kannatan kyllä käsin kirjoituksenkin opetetusta, mutta jos oppitunteja karsitaan niin vähemmän tärkeät ja turhat ensin. Kuten ruotsinkielen pakollisuus.
Kirjoittelin muutaman kymmentä kirjettä eilen. Se sujui sujuvasti tietoneella – mitä nyt joskus näppi osui väärään kohtaan tai vahva kone ei ajoissa tuonut tuudulle tahtomaani kirjainta. Korjausvaiheessa virheet sain korjattua.
Tulostus onnistui. Myöskin kuoriin laittaminen ja pujottaminen. Postimerkin kiinnittäminen kuoreen, sen sulkeminen lähettämättä niiden mukana bakteereja vastaanottajalle.
Mutta sitten piti kirjoittaa kuoreen vastaanottajan nimi ja osoite ja varmuuden vuoksi myös lähettäjän nimi ja osoite (jos kirje lähtisi seikkailemaan omille teilleen tai vastaanottaja haluaisi sen palauttaa avaamatta). Käsiala oli vapinaa täynnä.
Päätin kiivetä ullakolle ja ottaa takaisin käyttöön kirjoituskoneeni. Silllä voin kirjoittaa kuoriin mitä tarvitsen. – Seuraava vaihe on omaishoitaja tai lapsenlapsi.
Tai Luoja: ”Luovuta jo!”
Minulla on tässä edessäni pyötäkirja Huhtikuun 30pv vuodelta 1888
kun Joensuuhun perustettiin Käsityö-ja Tehdasyhdistys.
Kun perustavan kokouksen pöytäkirja ja yhdistyksen säännöt on
kirjoitettu. Miten on ollut kirjoittajalla kaunis käsiala on kuin
se olis koneella kirjoitettu, kuitengin sen tekstistä näkee että
mustekynällä se on tehty.
Omalta osaltani kaunokirjoitus taito on melko tarkaan hävinnyt,
sensijaan tikkukirjaimilla olen joutunut melkopaljon kirjoittamaan. Mm: osoitelaput paketteihin ja rahtikirjoihin toisaalta ne olivat
mieluisia tehtäviä, sillä määrätyn ajan kuluttua sieltä putkahti
tulla pankitilille pieni korvaus tuotteista joita niihin oli pakattu.
Oman nimeni kuitengin raaputan vielä allekirjoituksiin
kaunokirjoituksella.
TV:n paikallisuutisissa näytettiin juuri välähdys
Niiralan joulutapahtumasta. Sen nähnee uudestaan
seitsemältä.
Kirjoitan seuraavaa – jatkoksi kommenttiini 20.11.2014 klo 10:20:
Luin juuri sähköpostiani. Se herätti kiihkeän kiinnostukseni, kun pohdiskelen, mistä saisin rahaa 7 441 euroa. Kas, nythän sitä tarjotaan oikein roppa kaupalla. Sähköpostissani nimittäin lukee:
palkinto. SEUMA – seminario Fiscalizacao…
Voitit yhdeksäsataatuhatta Microsofilta. Lähetä nimi,mobiili, maa.
Viesti on ilmestynyt 22.11.2014 klo 8.24.
Vaimo kehoitti poistamaan viestin. Mutta minä haluan tietää, kuka, mikä ja millä vastuulla on minulle viestin lähettänyt. Onko totta, mitä siinä luvataan? Mistä on kysymys? Kiinnostaako tämä poliisia tai sosiaaliviranomaista? Onko iällä, kansalaisen kunnolla, kyvyllä riittävään harkintaan mitään keskinäistä yhteyttä?
Olen vielä siinä kunnossa, etten anna pankkikortin tunnuslukua tiellä vastaan tulijalle, jos tämä lupaa siirtää minulle seuraana päivänä 1 000 euroa pakintona siitä, että olen niin nätti ja hyvävoimainen. Mutta netin äärellä tulee kyllä vaikeasti käsitettäviä tilanteita. En kuitenkaan vielä haluaisi joutua holhouksen alle.
Voisiko nyt joku auttaa minua – ihan vain tiedon tasolla? Vai pitäisikö kirjoittaa Paaterolle? Vai Päiville?
Voithan Erkki kokeilla miten käy..
Jotkut ovat keksineet, että höynäytettäviä hölmöjä riittää maailman sivu.
Yhden pikku vinkin voisin antaa. Usko vaimoa. Äläkä klikkaile mitään viesti linkkejä äläkä vastaa viestiin.
Sitten viestistä voisi ottaa pienen pätkän ja kirjoittaa sen Googlen hakuun sellaisenaan. Varmasti sieltä lukuisa joukko, joita yritetään höynäyttää samalla viestillä.
Sama koskee outoja puheluita tai tekstiviestejä. Monia muitakin on meidän laillamme yritetty saada johonkin satimeen. Erkki, et ole ainut. Ja vielä kerran; Usko vaimoa
Jos terroristi tulee tiellä vastaan, ja vaimo neuvoo: ”Juokse karkuun”, pitääkö reservin vänrikin totella vaimoa?
Muinoin sanottiin naista ”hellapoliisiksi”,pakkohan
se Erkki ”poliisia” on uskominen ja juosta karkuun.
Tällä viikolla on juttua riittänyt. Vielä mahtunee myös tämä aiheeltaan vanha jaaritus:
Messun lopussa pappi sanoo: ”Menkää…” Hän tarkoittaa sitä, mistä apostoli kirjoittaa: ”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room.12:1-2).
Järjellisellä tavalla = järkevästi = järjellinen jumalanpalvelus.
Värtsilän kirkossa on viime vuosien aikana yhä harvemmin kuultu papin kehotusta: menkää. Valitettavasti sitä myös kuvittavat kirkon ulkoseinät. Ne julistavat: menkää muualle.
Mutta ne seinät voivat julistaa myös järjelle: Menkää ja pankaa urakoitsija työntekijöineen töihin. Nyt pitäisi yhteiskunnassa saada aikaan työpaikkoja. Jolla on korvat – tai ainakin silmät – auki, kuulkaa ja nähkää!!!
Pankaa – järjen avulla – seurakunnan vuoden 2015 talousarvio kuntoon! Tämä ei ole uskon vaan järjen ja tahdon asia. Ja samalla seurakuntamme osallistumistumaan työllisyystalkoisiin. Samalla voivat papit lähteä TARJOAMAAN tilaisuuksia Värtsilän kirkkoon, seurakuntakoti huomioon ottaen, eikä mukautua maailmanmenon mukana keskittämisen ideologiaan. Ei pidä ohjeistaa myöskään Värtsilässä jaloillaan äänestäneiden mielen mukaan, vaan ottaa oppia apostoleista. Pappisvihkimyksessäkin kätten päälle panemisella liitetään aina joku apostoliseen suggestioon eli seuraamiseen.
Tämä on profeetallinen kirjoitus, ei mikään hartauspuhe! Edessäni on sähköpostitse saatu kirkkoneuvoston Värtsilän kirkkoa koskeva päätösesitys. Siinä on viite talousarvioon 2015, mitä en ole saanut enkä nähnyt. Ei olisi ollut mahdollistakaan saada. Mutta olen VARMA, että kyseistä talousarviota voi muuttaa kirkkovaltuuston kokouksessa ti 25.11.2014 klo 18. Sellaistahan on tarpeen vaatiessa tapahtunut, koska kirkkovaltuusto ei ole KUMILEIMASIN, vaan järkevien seurakuntalaisten yleisillä ja suhteellisilla vaaleilla valittu LUOTTAMUSELIN.
Mielipiteeni on varmistunut tutustuessani asiantuntijan laatimaan Värtsilän kirkon ”mahdollisen ulkomaalauksen ja remontin kustannusarvioon”, jonka olin pyytänyt ja saanut seurakunnan talouspäälliköltä. Olen saanut sen käyttööni avustusta keräävän Värtsilän Kotiseutyhdistyksen puheenjohtajana. TÄSSÄ asemassa olen luvannut, että yhdistyksen avustus on vähintään 15 000 euroa. Annan kirkkovaltuuston puheenjohtajalle kirjelappusen, jossa allekirjoituksellani (kaksi todistajaa) lupaan maksaa papinsäkistäni mahdollisen puuttuvan osan, jos seurakunta sitoutuu maalaamaan Värtsilän kirkon 6.8.2015 mennessä. Haluan, että kirkkomme on 65-vuotisjuhlakunnossa. Siihen minua velvoittaa rakentapappi Lauri Emerik Uski ja niin monet lahjatilille 20 euroa maksaneet, monet muualla kuin Tohmajärvellä kukkaronsa avanneet.Ja joulurauhaa tapulikortilla toivottavat. Seurakunnan tarvitsee kirjoittaa vuoden 2015 talousarvioon 7.441 euroa.
Sen sijaan, että talouspäällikkö työllistyisi kirkkoneuvoston esityksen mukaisesti laatimaan Värtsilän kirkkoa koskevaa avustusanomusta kirkkohallitukselle, hän voisi keskittyä Kemien seurakuntatalon urkujen remonttiin tarvittavan avustusanomuksen laatimiseen – ja seurakunnan omistaman rivitalokaksion myymiseen. Menetelmäksi suosittelen: ostotarjous euroissa, mutta voi myös esittää oman tarjouksen.
On syytä korostaa kaiken varalta, että seurakuntien yläpuolella on hiippakunta tuomiokapituleineen, ja piispa on kaitsija. Hän voi puuttua seurakunnan toimintaan ja siksi myös siihen, miten sitä taloudellisesti toteutetaan esimerkiksi kiinteistöjen/kirkkojen osalta. Tätä piispa voi harjoittaa myös ns. piispantarkastusten välillä.
Säännöissä on pelinvaraa! Ja onhan mediapelikin yksi mahdollisuus!!! Ja netti, mutta en sen erästä kirkkoa koskevaa osoitetta paljasta. Jääköön siitä puhuminen papeille seurapuheiden aiheeksi.
Lopuksi niille, joita ärsytän. Siitä huolimatta jatkan sananvapauden Suomessa ja Tohmajärven seurakunnassa, jonka jäsenyydestä voi vapautua vain siirtymällä toiseen kuntaan. Kaksi muutakin avaihtoehtoa on, mutta ne eivät tunnu hyviltä, eivät sovi minulle: eroaminen kokonaan ev.lut.kirkosta ja liittyminen esim. ortodoksiseen kirkkoon ja sen eukharistiseen elämään. Tai hikinen pako Kristuksen kirkosta, mikä tuntuu mahdottomalta ajatuksenakin. Järkenikin sen sanoo.
Pakko ja pakko. Mutta pakko on saada rahaa myös Värtsilän kirkkoa varten. Tälle pakkomielteelle en mahda mitään. Yhdeksänsadantuhannen euron palkinto pani harmaahapsen pään pöyrälle. En pääse sitä karkuun, en päivällä enkä varsinkaan yöllä. Kaikki lupaukset rahan saamiseksi tuohon tarkoitukseen kiinnostavat, myöskin vastaus Wärtsilä Oyj Abp:ltä, joka on antanut 2 000 euroa, vaan ei ole vastannut korotuspyyntöön. Lottokaan ei ole suosinut, ei tiettävästi senkään pastorin lottoporukkaa, joka sitä kautta on apua pyytämässä.
Jäljellä, loppusuoralla, on Kiteen Seudun Osuuspankki ja sen armollinen suostumus myöntää minulle lainaa. Luulen, että sillä sektorilla on mahdollisuuksia, jos kolmas sektori hyvistä ja innostuneista toimenpiteistä huolimatta ei pysty toteuttamaan puheenjohtajan lupausta. JA niin, tietysti on myös MUMMOSEKTORI. Sen porukalla – mummoilla ja ukeilla – on kyllä muutenkin puuhaa ja kysyntää. Päiväkerholaisetkin tarvitsevat mummon syliä.
Olen antanut väärää tietoa yhdensadantuhannen palkinnosta. Se on dollareita! Euroissa se tarkoittaa summaa 725 806 euroa. Olisihan sekin aikamoinen setelikasa. Kyllä siitä riittäisi pohjalliseen papinsäkkiin. Sillä saisi Värtsilän kirkkoon seinämaalien lisäksi myös maalämmön.
Katsotaan, mitä Jumalan aurinko idästä länteen valoa siirtäessään tuo.
Miten on Erkki josko kokeilisit tuota vanhojen uskovaisten sanontaa. ”Jos rahat Värtsilän kirkon korjausta varten ovat Jumalan tahto niin ne rahat järjestyvät.” Jeesus neuvoi Marttaa ”Martta, Martta sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen —.
Kiitos, Kalevi! Värtsilän kirkko on Jumalan tahto. Kristus asetti ehtoollisen ja uskovat rakensivat alttaripöydän.
Noin uskon minäkin, jotta se onnistuu.