Kun karhulla ratsastettiin

Kertomuksia kanalintujahdista
Metsä-Lapin lintumailla

Ilkka Ilmola: Moskun mailla, Otava 2014

Kokenut erämies Ilkka Ilmola kertoilee tarinoita kanalintujahdista pystykorvan avustuksella.Miljöinä ovat Metsä-Lapin lintumaat.
Joskus jutut kallistuvat erähistorian puolella, niin kuin tarinoissa Moskusta, erämaiden kasvatista. Joskus ennen vanhaan Mosku meni karhun pesään ja tuli sieltä pois ratsastaen karhulla. Kaveri ei tohtinut ampua karhua peläten ampuvansa ystäväänsä. Mutta Moskupa tiesi, että karhua voi ohjailla kuin hevosta, korvista vetelemällä. Niinpä hän ohjasi karhun kiväärinsä luo ja hyppäsi karhun selästä. Karhu oitis käymään päälle. Mutta Moskupa oli jo valmiina ampumaan ja täräytti karhun kuoliaaksi. Vielä piti selvitä pesän muista asukkaista, mutta onnistuihan se kokeneelta erämieheltä. Lokan altaan tietämissä kaverukset pukkasivat oivan keinon elohopeahauen valmistamiseksi paistikelpoiseksi. Kas, kun hauen tökkää hankeen pää alaspäin, niin kohta elohopeat valuvat päähän ja sitten vain napsaistaan jänkäkoiran pää irti.

Ilkka Ilmola on sotilasarvoltaan kenraali. Hän tekee mieluusti eräretkiä kavereidensa kanssa mm. Koitelaisen ja Vintilän kairoille, Lokan perälle, Sorvortan seuduille ja Yläperän tunturikoivikoihin. Saaliiksi saadaan joskus ukkometsoja ja teeriä, joskus riekkoja, tai vaikkapa hirviä. Eräässä jutussa kenraali on varma, että riekko putosi ja ha​ngesta löytyykin höyheniä. Mutta sillä kertaa kettu oli nopeampi ja nappasi saaliin. Kaveri taas keksi oivan tuen luodikolle, ettei tarvitse etsiä mättäitä tueksi. Se tehtiin pianon paksuimmasta kielestä taittelemalla. Mutta pian huomattiin, että tuki toimii kuin jousi ja heittää luodin yläilmoihin. Joskus erämies saa ”metsonampujan merkin” silmäkulmaan kiikaritähtäimen kalauttaessa laukaistessa otsikkoon.

Ilmolan kerronta on juohevaa. Enemmän siihen odottaisi novellitehoja, mutta eihän sitä kaikkea voi vaatia erämieheltäkään.

Share

1 comment for “Kun karhulla ratsastettiin

  1. Niin Ilmola oli kouluttajana Lappeenrannassa kanta-aliupseerikoulussa ja minä hänen alaisena oppilaana vuonna 1968 -69. Hän oli silloin kapteeni enkä olisi osannut kuvitella tuosta kenraalia tulevan.

    Jos joku on lukenut Unto Ekin eräkirjoja niin eräässä niistä hän kertoo metsästyskaverinsa mummon tarinan karhun kohtaamisesta. Mummo oli ollut etsimässä illan hämyssä sonninmullikaa, joka ei tullut muun karjan mukana kotiin. Oli liikkunut paljain jaloin ja kohtuullisen notkea piiska kädessään. Siinä polkua kävellessään näkee ruskeaa karvaa omaavan eläimen ja oitis päättelee siinö mullikan olevan. Hiipii lähelle antaakseen mullikalle oikein piian kädestä pöllytystä. Isku etäisyydelle päästyään huitasee otusta piiskalla takapuolelle. Karhu kiljaisee ja ampaisee eteen päin ja piika kiljuu myöskin ja säntaa kohti kotia. Toki Unto sen kertoo paljon monipolvisemmin kuin tämä lyhyt tiivistelmä. Arvelee lopuksi mummon olevan ainoa nainen Suomen niemellä, joka on karhua piiskalla lyönyt.

    Taämä kirjan tarina lienee enemmän tosi kuin nuo Ilmolan kertomat Mosku jutut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *