Mökkielämää

Sinä aamuna oli aikainen herätys. Hauki-kehveli oli vielä perkauspöydällä tehnyt syvät haavat miehen käteen. Taisi siinä veitselläkin olla osansa. ei puhettakaan, että sillä kädellä autoon kesärenkaita vaihdettaisiin niin kuin suunnitelma oli. Siis oli lähdettävä aamuvarhaiseksi tilattuun aikaan korjaamolle. Renkaidenvaihtoon yhdistettiin tietysti kauppareissu ja nettilehden luku.

mokkielamaaMonivuotinen, melko kesy lokkipariskunta riiteli niille heitetystä leipäpalasta samaan tyyliin kuin koirat mainoksessa ”sidostesukka kestää”. Sorsapariskunta oli juuri lopettanut ”pyllistelynsä” rantaruovikossa. Ne eivät vielä luottaneet ranta-asukkaisiin, vaan pitivät riittävän pakoetäisyyden. Autoon mennessämme parvi mustarastaita pyrähti talvelliselta syöttöpaikalta.

Kotiin tultua alettiin kärrätä kompostia kasvimaalle. Eihän siitä mitään tullut. Komposti oli vielä umpijäässä. Ihania ovat aurinkopäivät, mutta kyllä lämmintä suhusadetta kaivattaisiin. Katse kääntyi metsikköön. Se oli pahasti pusikoitunut. Raivausveitsellä oli mukavaa katkoa pajuja ja pihlajia. Siinä näki työnsä jäljen. Mutta risujen poltto sai jäädä sekin odottamaan sadetta.

Pian olikin pantava sauna lämpiämään. Järvi oli jo luonut jääpeitteensä, joten avantouinti oli tältä kaudelta ohi. Edellisenä iltana oli tuuli vielä ajanut jäähilettä uimarantaan. Siinä oli sitten saanut helinän ja kilinän keskellä pulahdella.

Pääsiäisenä oli tehty oikea hikilenkki ennen saunaa. Muutama kilometri reipasta kävelyä Tervavaaraan päin. Huomattuamme paljaaksi hakatun korkean mäen, teki mieli maisemia katsomaan. Vattuvarvikko karhitsi verkkarin lahkeet hienolle nukalle kavutessamme mäkeä. Mäen jyrkkyys pani vanhan välillä huokaisemaan. Korkeimmalle kohdalle päästyä tapasi ahneus. Piti kiivetä suurelle kivelle vielä korkeammalle päästäkseen. Ja totisesti kiipeily kannatti! Sieltä näkyi KOKO MAAILMA. Saarionvaara kohosi säännöllisenä kumpuna. Sen oikealla puolella näkyi muutama valkoinen pilkku. Kankaankylän taloja kenties? Pitkin sinisiä vaaroja saattoi katseensa siirtää aina ”itäisille maille” asti. Oli siinä huikea panoraama!

Raivausveitsi sai jo lepovuoron. Kyllä tälläkin tavalla saa sopivan saunahien. Isäntä lä’hti vesiä laittamaan saunalle. Minun sanaristikkoni ei ollut vielä ihan valmis. Sitten yöpaita kainaloon ja saunalle. Mutta EI! Saunarannassa ei ollutkaan sorsat vaan kaksi joutsenta.Toisesta näkyi vain valkea möykky sen etsiessä ruokaa pohjasta, toinen vartioi ympäristöä. Ikkunaan piti jäädä tuijottamaan kuin lumottuna. Saunaltakaan ei kuulunut eikä näkynyt mitään. Sielläkin oltiin hiirenhiljaa. Mutta sitten alkoi tieltä kuulua hurinaa. Auton ääni pelästytti ruokailijat ja ne lipuivat ylväinä selälle päin. Niin päästiin vihdoin saunomisrituaalia suorittamaan.

8 comments for “Mökkielämää

  1. Uuden kevään riemut olivat kertomuksessa hyvin aistittavissa.

    Näitä siivekkäitä kesävieraita minäkin olen seurannut jo
    viikkojen ajan. Joutsenilla oli eräänä päivänä järvellä
    hirveä kalapaliikki, koska siellä vaihdettiin mielipiteitä
    hyvin äänekkäästi jo vakiintuneiden asukkaiden ja reviirille tunkeutuneiden kesken.

    Semmoisessa rengashotellissa vaihtavat renkaat kuten
    formulavarikolla konsanaan, yhden auton kimpussa on
    puolentusinaa miestä. Nopeaa on.

  2. Minun mieluinen työkaluni on ollut kassara tällä ja muillakin tonteilla. Sillä tekeminen on ollut suorastaan mukavaa.
    Tämä aamuni on ollut erilainen Irenen päivään verrattuna. Olen
    kuunnellut/katsonut musiikkipainotteista jumalanpalvelusta Seinäjoen kirkosta ja nyt siirryn tekemään glut torttua ja perunavelliä, mikä on herkkuani. Eilen oli vähän saamaton päivä,
    joita nykyisin sattuu silloin tällöin.
    Olis kyllä ihana ulkoilupäivä?
    MirjaSisko

  3. Irene -naapuri
    Mie en kyllä ymmärrä, miten sie jaksat noita kaikkia tehdä –
    oletko yli-ihminen ja vielä minua pari vuotta vanhempi. Kerro?
    MirjaSisko

  4. Ulla ja Pirkko-sisko Sveitsistä kävelivät rajapolkua myöten näkötornin ja Mikon talon ohi Mökkivaaraan Ellinoora läähättäen mukana. Menin sinne autolla hikisiä vaeltajia noutamaan. Poikkesimme hautausmaalla, missä Mielosen Pentti ja Jussi ja Turusen Taisto olivat kaataneet koivut mäntyjen seasta. Kun kaadetut tukit ja oksat raivataan pois lähi aikoina, on metsähautausmaa entistäkin kauniimpi.

    Hautausmaan siivoustalkoista ilmoitetaan lähi aikoina mm. Värtsissä. Toivon mukaan paikalle saapuu runsaasti ahertajia. Silloin voi puhua ihan kylätapahtumasta. Mukana on myös seurakunnan Esko Romppanen.

  5. Niin elävästi taas kuvailit, että näin kaiken silmissäni. Tuli myös mieleen Piilovaara ja ”seitsemän veljeksen kivi”, jonka päältä näki myös pitkälle siintäviä metsiä.

  6. Kunpa sais vielä joskus kiivetä Kukkovaaran näkötorniin ja katsella maan ääriin. Ei nyt ihan Siperiaan eikä Donillekaan, mutta aika kauas kuitenkin.

    Olisiko se ihan mahdotonta? Ulkopoliittisesti ei kai enää? Luonnonsuojelullisesti, ehkä? Maanomistussuhteiden vuoksi? Tornille tarvittavan tien ja sen ylläpitämisen vuoksi? Kukkolammen ja Luppotuvan vuoksi? Periaatteesta hanttiin pistämisen vuoksi? Ja ties minkä vuoksi?

    Kunhan vain kyselen – turhuuven vuoksi!

  7. Olen käynyt noiden kuvien takaa ilman kameraa maisemaa ihailemassa. Kuitenkin toivoisin, että sinne rakennettaisiin parin kolmen metrin korkuinen lava ja sille katto sateen varalta. Siinä olisi samalla tukeva lattia kiikarin jalkoja varten. Ja vieraskirja ja opastettu polku Luppotuvalle. Kannattaisi istua iltaa kahvikupin äärellä pohtimassa. Ei kaljatuopin, ettei tulisi harkitsemattomia päätöksiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *