Mökkielämää

Sinä aamuna oli aikainen herätys. Hauki-kehveli oli vielä perkauspöydällä tehnyt syvät haavat miehen käteen. Taisi siinä veitselläkin olla osansa. ei puhettakaan, että sillä kädellä autoon kesärenkaita vaihdettaisiin niin kuin suunnitelma oli. Siis oli lähdettävä aamuvarhaiseksi tilattuun aikaan korjaamolle. Renkaidenvaihtoon yhdistettiin tietysti kauppareissu ja nettilehden luku.

Monivuotinen, melko kesy lokkipariskunta riiteli niille heitetystä leipäpalasta samaan tyyliin kuin koirat mainoksessa ”sidostesukka kestää”. Sorsapariskunta oli juuri lopettanut ”pyllistelynsä” rantaruovikossa. Ne eivät vielä luottaneet ranta-asukkaisiin, vaan pitivät riittävän pakoetäisyyden. Autoon mennessämme parvi mustarastaita pyrähti talvelliselta syöttöpaikalta.

Kotiin tultua alettiin kärrätä kompostia kasvimaalle. Eihän siitä mitään tullut. Komposti oli vielä umpijäässä. Ihania ovat aurinkopäivät, mutta kyllä lämmintä suhusadetta kaivattaisiin. Katse kääntyi metsikköön. Se oli pahasti pusikoitunut. Raivausveitsellä oli mukavaa katkoa pajuja ja pihlajia. Siinä näki työnsä jäljen. Mutta risujen poltto sai jäädä sekin odottamaan sadetta.

Pian olikin pantava sauna lämpiämään. Järvi oli jo luonut jääpeitteensä, joten avantouinti oli tältä kaudelta ohi. Edellisenä iltana oli tuuli vielä ajanut jäähilettä uimarantaan. Siinä oli sitten saanut helinän ja kilinän keskellä pulahdella.

Pääsiäisenä oli tehty oikea hikilenkki ennen saunaa. Muutama kilometri reipasta kävelyä Tervavaaraan päin. Huomattuamme paljaaksi hakatun korkean mäen, teki mieli maisemia katsomaan. Vattuvarvikko karhitsi verkkarin lahkeet hienolle nukalle kavutessamme mäkeä. Mäen jyrkkyys pani vanhan välillä huokaisemaan. Korkeimmalle kohdalle päästyä tapasi ahneus. Piti kiivetä suurelle kivelle vielä korkeammalle päästäkseen. Ja totisesti kiipeily kannatti! Sieltä näkyi KOKO MAAILMA. Saarionvaara kohosi säännöllisenä kumpuna. Sen oikealla puolella näkyi muutama valkoinen pilkku. Kankaankylän taloja kenties? Pitkin sinisiä vaaroja saattoi katseensa siirtää aina ”itäisille maille” asti. Oli siinä huikea panoraama!

Raivausveitsi sai jo lepovuoron. Kyllä tälläkin tavalla saa sopivan saunahien. Isäntä lä’hti vesiä laittamaan saunalle. Minun sanaristikkoni ei ollut vielä ihan valmis. Sitten yöpaita kainaloon ja saunalle. Mutta EI! Saunarannassa ei ollutkaan sorsat vaan kaksi joutsenta.Toisesta näkyi vain valkea möykky sen etsiessä ruokaa pohjasta, toinen vartioi ympäristöä. Ikkunaan piti jäädä tuijottamaan kuin lumottuna. Saunaltakaan ei kuulunut eikä näkynyt mitään. Sielläkin oltiin hiirenhiljaa. Mutta sitten alkoi tieltä kuulua hurinaa. Auton ääni pelästytti ruokailijat ja ne lipuivat ylväinä selälle päin. Niin päästiin vihdoin saunomisrituaalia suorittamaan.